Lue keskustelun säännöt.
Millaista TAPPELEMISTA teillä oli omien sisarustenne kanssa?
09.07.2015 |
Vai onko joku säästynyt tappelemasta fyysisesti sisarustensa kanssa?
Mulla on pikkuveli, jonka kanssa toisinaan potkittiin ja lyötiin toisiamme. Oltiin kuin kissa ja koira välillä. Se meidän tappelu loppui siihen, kun veljeni vetäisi minua avokämmenellä korvalle ja tärykalvoni puhkesi. Ehkä pelästyttiin molemmat siitä, kun loppui sitten siihen se kokonaan. Jotenkin on jo vuosia seestynyt, lapsena oli jotenkin väkivaltaisempi. Enää ei suuttuessa tee mieli lyödä ketään oikeasti. Yhden kaverini kanssa juteltiin tästä, niin hän sanoi että hänellä toisinpäin eli lapsena ei tehnyt mieli käyttää väkivaltaa, mutta aikuisena on muuttunut toiseen suuntaan. Hän on kuitenkin aika kiltti ja pienikokoinen nainen, joten yllätyin siitä.
Kommentit (31)
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 19:54"]
Hienoa jos jotkut on välttyneet tappelemasta. Itse kuitenkin koen, että toi oli opettavainen kokemus minulle ja veljelleni. Fyysinen riitely on siis nähty ja todettu, ettei siitä seuraa mitään hyvää. Meillä on nykyään hyvät ja avoimet välit. t.ap
[/quote]
En ole myöskään koskaan myöhemmin kenenkään kanssa tapellut. Ei sitä tarvitse nähdä ja kokea tajutakseen, että se ei ole hyvä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 19:36"]
Kyllä meillä 5v ja 7v pojat välillä nujakoivat. Sellaista painimista. Pidän tätä täysin normaalina. Jos toiseen satuu, niin silloin kyllä kyse enemmänkin vahingosta. Säikähtävät ja pyytävät anteeksi.
[/quote]
Tuo ei ole tappelemista vaan leikkipainia.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 21:43"]Ei todellakaan ole normaalia, jos perheessä lasten annetaan tapella. Eivät tappele meillä kolme poikaa. Toki leikkipainia on, isänkin kanssa, mutta se ei todellakaan ole tappelemista. Vanhemmat eivät hoida hommaansa, jos lapset jatkuvasti tappelevat.
[/quote]
Me oltiin alakoululaisina kaksistaan kotona, niin milläs vanhemmat olisi estänyt :D Ei jäänyt traumoja.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 19:22"]
Onko ihan tavallista sisarusten tapella ketjussa mainituilla tavoilla? Olen nimittäin itse tuntenut ihan järjettömyyksiinkin menevää syyllisyyttä siitä, että lapsena käytin sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa sisaruksiini kuten hekin minuun. Tappelimme siis lyömällä, potkimalla jne. tai sitten yritimme olla toisillemme mahdollisimman ilkeitä.
[/quote]
Sitten vielä ihmiset hoputtavat värkkäämään toisen pennun mieluiten alle kahden vuoden sisään ensimmäisen syntymisestä:D
Minä ja vuotta nuorempi veljeni tappelimme verissäpäin melkein lakkiaisvuoteeni asti. Myös aseet olivat mukana kuviossa eli veli ampui minua ilmakiväärillä ja lempifarkkuni seuloiksi kun olin teini ja minä puolestani silppusin kostoksi puukolla veljen sängynpatjan alle piilotetut pornolehdet.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 21:45"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 21:43"]Ei todellakaan ole normaalia, jos perheessä lasten annetaan tapella. Eivät tappele meillä kolme poikaa. Toki leikkipainia on, isänkin kanssa, mutta se ei todellakaan ole tappelemista. Vanhemmat eivät hoida hommaansa, jos lapset jatkuvasti tappelevat. [/quote] Me oltiin alakoululaisina kaksistaan kotona, niin milläs vanhemmat olisi estänyt :D Ei jäänyt traumoja.
[/quote]
Kasvatus pitää hoitaa niin jo ennen kouluikää, ettei tuota tapahdu tai jos poikkeuksellisesti tapahtuu, se kerrotaan ja se lopetetaan. Jos ei muu auta, ei jätetä lapsia keskenään. Epäonnistunutta työtä vanhemmilta ennen kouluikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 21:45"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 21:43"]Ei todellakaan ole normaalia, jos perheessä lasten annetaan tapella. Eivät tappele meillä kolme poikaa. Toki leikkipainia on, isänkin kanssa, mutta se ei todellakaan ole tappelemista. Vanhemmat eivät hoida hommaansa, jos lapset jatkuvasti tappelevat. [/quote] Me oltiin alakoululaisina kaksistaan kotona, niin milläs vanhemmat olisi estänyt :D Ei jäänyt traumoja.
[/quote]
Kasvatus pitää hoitaa niin jo ennen kouluikää, ettei tuota tapahdu tai jos poikkeuksellisesti tapahtuu, se kerrotaan ja se lopetetaan. Jos ei muu auta, ei jätetä lapsia keskenään. Epäonnistunutta työtä vanhemmilta ennen kouluikää.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 21:50"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 21:45"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 21:43"]Ei todellakaan ole normaalia, jos perheessä lasten annetaan tapella. Eivät tappele meillä kolme poikaa. Toki leikkipainia on, isänkin kanssa, mutta se ei todellakaan ole tappelemista. Vanhemmat eivät hoida hommaansa, jos lapset jatkuvasti tappelevat. [/quote] Me oltiin alakoululaisina kaksistaan kotona, niin milläs vanhemmat olisi estänyt :D Ei jäänyt traumoja.
[/quote]
Kasvatus pitää hoitaa niin jo ennen kouluikää, ettei tuota tapahdu tai jos poikkeuksellisesti tapahtuu, se kerrotaan ja se lopetetaan. Jos ei muu auta, ei jätetä lapsia keskenään. Epäonnistunutta työtä vanhemmilta ennen kouluikää.
[/quote]
Vanhempani ovat akateemisia, hyviä vanhempia. Hyvää provoa tulla kertomaan vanhempieni kasvatuksesta, josta et tiedä yhtään mitään. Ihmislaji on aggressiivinen luonnostaan ja lapset yleisesti ottaen edustavat alastomimillaan sitä: Kiusaavat julmasti kouluissa, sanovat suoraan ym. Ei ole mitenkään epätavallista sisarusten välinen tappelu ja nahistelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joomeki nukakoidaan mun kahden veljen (oon tyttö) :-D ja se jos joku on mukavaa!
Kolme vuotta vanhemman isoveljen kanssa tapeltiin,lähinnä hän oli aina se joka oli minun kurkussa kiinni, ehkä siihen asti kunnes isoveli oli jotain 13-14v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset jätettiin päivittäin keskenään ilman valvontaa, ja henkinen ja fyysinen väkivalta oli jokapäiväistä ja julmaa. Se kohdistui pääasiassa minuun ja oli luonteeltaan myöhemmin myös seksuaalista. Koti ei todellakaan ollut minulle turvapaikka. Olin voimiltani heikompi ja pystyin tappelemaan vastaan ainoastaan sanallisesti, joskus myös heitin tavaroita. Vanhemmat eivät puuttuneet asiaan muuten kuin komentamalla minua olemaan hiljaa. Oli elämäni onnellisin päivä, kun sain huoneen, jonka ovessa oli lukko. Pääsin häirinnästä eroon vasta muuttamalla pois kotoa. En ole väleissä kiusanneiden sisarusten kanssa edelleenkään.
Pelkäsin teini-ikäiseksi saakka usein, että kolme vuotta vanhempi veljeni tappaa minut. Yritti useaan otteeseen tukehduttaa minut nukkuessani, on vetänyt molemmat olkapääni sijoiltaan ja murtanut luita sekä katkonut hampaita. Käytti minuun karateliikkeitä (harrasti lajia) ja saattoi esimerkiksi lukita minut pimeään huoneeseen tai yöksi ulos talosta, ilman sen kummempaa syytä. Uhkaili tietysti aina, että saan turpaani jos kerron äidille. Kerroin ja sain turpaani, mutta äitiä nyt ei kiinnostanut pätkän vertaa. Ei edes se, kun itkien huusin oikeasti pelkääväni veljeni tappavan minut....kerta toisensa jälkeen vastasi vain rehellisesti että ihan sama, ei kiinnosta, kääntämättä katsettaan kauniista ja rohkeista. Isä oli samanlainen, nauroi vain päälle että älä ole noin säälittävä.
Emme ole puhuneet veljeni kanssa viiteentoista vuoteen vaikka asumme samassa kaupungissa, vanhempiani lähinnä säälin ja välttelen aina kun mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:26"]Pelkäsin teini-ikäiseksi saakka usein, että kolme vuotta vanhempi veljeni tappaa minut. Yritti useaan otteeseen tukehduttaa minut nukkuessani, on vetänyt molemmat olkapääni sijoiltaan ja murtanut luita sekä katkonut hampaita. Käytti minuun karateliikkeitä (harrasti lajia) ja saattoi esimerkiksi lukita minut pimeään huoneeseen tai yöksi ulos talosta, ilman sen kummempaa syytä. Uhkaili tietysti aina, että saan turpaani jos kerron äidille. Kerroin ja sain turpaani, mutta äitiä nyt ei kiinnostanut pätkän vertaa. Ei edes se, kun itkien huusin oikeasti pelkääväni veljeni tappavan minut....kerta toisensa jälkeen vastasi vain rehellisesti että ihan sama, ei kiinnosta, kääntämättä katsettaan kauniista ja rohkeista. Isä oli samanlainen, nauroi vain päälle että älä ole noin säälittävä.
Emme ole puhuneet veljeni kanssa viiteentoista vuoteen vaikka asumme samassa kaupungissa, vanhempiani lähinnä säälin ja välttelen aina kun mahdollista.
[/quote]
Huh, rankkoja kokemuksia. :( Täyttä sadismia tuo veljesi käytös! Toivottavasti hän ei ole kohdistanut väkivaltaa myöhemmin muihinkin
Siskolla ja minulla on 6v ikäero eli ei tapeltu muusta ku etupenkkipaikasta autossa ja sitten kun sisko oli teini niin tappelu oli aina siitä että olen käynyt hänen huoneessaan esim. katsomassa piirrettyjä isommasta telkkarista. Hänen huoneeseensa ei siis saanut mennä. Mutta nämä oli siis sellasta kiukuttelua, ei mitään fyysistä. Ja sisko kasvoi äkkiä, muutti pois ja siitä asti onkin ollut paras sisko jonka luona sai yökyläillä ja joka haki viinat ja tupakit ja joka osti kaikkea kivaa. Ihana sisko. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmilapsisen perheen nuorimmaisena (olen mies), tappelin vajaa neljä vuotta vanhemman veljeni kanssa. Seitsemän vuotta vanhemman siskon kanssa ei tullut tapeltua.
Veljen kanssa tapeltiin sanan säilää käyttäen ja välillä myös fyysisesti. Tappelulle oli ominaista se, että siinä jonkin verran tuotettiin kipua toiselle repimällä ja mätkimällä nyrkeillä kehoon, muttei yritetty vammauttaa. Myös painimista oli. Sanaton sopimus oli, että kasvoihin ei saanut lyödä, vartaloon kyllä. Teininä alkoi jo vähän pelottaa voimankäyttö, mutta aikuisiän kynnyksellä alkoi tappelutkin kokonaan loppumaan.
Joo sanotaan alle kouluikäisenä ja vain yhden siskoni kanssa. Ihan kunnon potkimista, lyömistä ja hiuksista repimistä se oli, mutta ei koskaan mitään ihmeempiä sattunut.
Siskon kanssa tapeltiin ihan kunnolla. Hiustuppoja irti, hampaan jälkiä käsivarsissa, mustelmia, jälkiä esineistä, joilla lyötiin jne. Olimme täysin eri luonteisia ja kiinnostuneita hyvin erilaisista asioista. meistä ei siksi ollut leikkikaveriksi toisillemme vaan toisen näkeminenkin sai aivan raivon valtaan.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 19:14"]Joo sanotaan alle kouluikäisenä ja vain yhden siskoni kanssa. Ihan kunnon potkimista, lyömistä ja hiuksista repimistä se oli, mutta ei koskaan mitään ihmeempiä sattunut.
[/quote]
Niin ja ei se ollut suutuksissaan tehtyä vaan lähinnä toisen ärsyttämistä ja "kiusaamista", mutta kyllä se joskus ihan suuttumuksen puolelle meni kuitenkin vähän ajan päästä. :D
Meillä riidat käytiin sanoilla. Koskaan ei lyöty, potkittu, purtu tms. Vanhemmat ei olisi sallineet sellaista ja todennäköisesti se väkivaltainen olisi eristetty perheestä välittömästi. Tunteet voi pukea sanoiksi.
Onko ihan tavallista sisarusten tapella ketjussa mainituilla tavoilla? Olen nimittäin itse tuntenut ihan järjettömyyksiinkin menevää syyllisyyttä siitä, että lapsena käytin sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa sisaruksiini kuten hekin minuun. Tappelimme siis lyömällä, potkimalla jne. tai sitten yritimme olla toisillemme mahdollisimman ilkeitä.
Ei todellakaan ole normaalia, jos perheessä lasten annetaan tapella. Eivät tappele meillä kolme poikaa. Toki leikkipainia on, isänkin kanssa, mutta se ei todellakaan ole tappelemista. Vanhemmat eivät hoida hommaansa, jos lapset jatkuvasti tappelevat.