Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen lähes näkymätön miehelleni
09.07.2015 |
Olen lähes näkymätön miehelleni
Olemme olleet yhdessä kohta yhdeksän vuotta, kaksi päiväkoti-ikäistä lasta. Miehen suhtautuminen minuun (ja elämään ylipäätänsä) muuttui hiljalleen lasten synnyttyä. Ilmeisesti muutuin hänen silmissään tyttöystävästä äiti-ihmiseksi, vaikka parhaani mukaan yritin pitää omasta identiteetistäni ja ulkonäöstäni huolta myös kaiken sen lapsiperhehärdellin keskellä. Minulle oli myös itsestään selvää, ettei parisuhdetta laiteta vuosikausiksi odotustilaan ajatuksella "sitten joskus". Kuitenkin yhteiselo pääasiallisesti sujui, kunnioitimme toisiamme, yhteistyö sujui, arki ei kaatunut täysin kummankaan niskaan jne. Elämä jotenkin soljui eteenpäin, mutta parisuhde jäi kaikista yrityksistäni koko ajan taka-alalle.
Nyt kun molemmat lapset ovat hieman isompia, on elämä monin tavoin helpottunut. Olen alkanut taas panostamaan enemmän itseeni, urheilemaan, näkemään ystäviäni, keskittymään uraani. Haluaisin myös panostaa suhteeseemme, tulla nähdyksi ja kuulluksi omassa kodissani. Mies ei kuitenkaan innostu mistään. Ei kahdenkeskisistä viikonloppulomista, ei yhteisestä uudesta harrastuksesta, ei yhteisestä kunnonkohotusprojektista (esim. salilla käynti tai juoksuharrastus), ei makuuhuoneen piristysyrityksistä, ei yhdessä kokkaamisesta, ei parisuhdeterapiasta tai -leireistä. Puolirivot tekstiviestit hän ignooraa, ei itse ota yhteyttä ollessamme erossa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Varsinkintämä kulunut vuosi on ollut kummallinen, hyvä jos katsoo minua enää edes silmiin tai tervehtii. Kuin olisin ilmaa vain, vain hänen lastensa äiti. Huomioita olen saanut muualta, mutta en ole tarttunut tähän oljenkorteen. Mies tietää tämän, mutta ei vaikuta missään määrin edes mustasukkaiselta.
Koen olevani jonkin sortin umpikujassa. Mitään suurta, yksittäistä vakavaa syytä eroon ei ole, mutta tämä tuntuu kitumiselta. Olen kuin lapsi, joka janoaa vanhempiensa huomiota, mutta en tunnu saavan sitä millään. Mitä enemmän janoan ja yritän, sitä enemmän mies sulkeutuu. Toisaalta mitä enemmän keskityn itseeni ja pysyn poissa, sitä enemmän mies ehkä mököttää, mutta ei kuitenkaan vastaavasti hakeudu seuraani. Mieskin on viimein tunnustanut, ettei ole suhteeseen tyytyväinen tällä hetkellä, mutta hän ei sitoudu pienempäänkään tapaan korjata asiaa. Yhdessä hän silti haluaa olla. En ymmärrä.
Muita samassa tilanteessa? En kaipaa jatkuvaa romantiikkaa ja tunteidenpaloa, mutta kyllä, kaipaan yhdessäoloa, kahdenkeskistä aikaa sekä seksiä. Jotain, joka liimaisi meidät yhteen - muutakin kuin ne lapset.
Kommentit (20)
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 19:38"]Aikalailla sama virsi täällä. Sekä nykyinen suhteeni, että kaikki aiemmat suhteeni on aina ennen pitkää luisunut tähän samaan tilaan. Sama juttu kuin sinulla, yritän kaikkeni, mutta mitään ei saa takaisin. Olen hyväksynyt että miehen kanssa en tule muunlaista elämää saamaan.
[/quote]
Minäkin olen huomannut monen ystäväni tilanteista sen, että vastuu parisuhteen tilasta jää sekin usein naisten harteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläsi on suhde jonkun toisen kanssa?
Jos puoliso menee lukkoon vaikeasta tilanteesta keskusteltaessa, voisiko hänelle kirjoittaa kirjeen, joissa kertoo omista tunteistaan ja siltä, että pelkää tilanteen johtavan lopulta eroon? Tällöin toisella olisi vähän enemmän aikaa rauhassa miettiä asioita ja halutessaan hän voisi myös vastata kirjeellä. Olen ainakin itse huomannut, että joskus en osaa keskustelussa pukea tunteitani sanoiksi, mutta ne on helpompaa korjoittaa rauhassa paperille.
Epärehellistä puolin ja toisin aivan yleistä suomi parissuhdetta perinteiseen suomalaiseen tavis tapaan. Kummankaan haaveet eivät toteudu eivätkä kummatkaan näe toisen uhrautumista. Onneksi meillä vain nainen on välillä tuollainen joten tarvitsee välillä paluttaa hieman maan pinnalle. Kyse ei ole toisista suhteista VAAN TEIDÄN SUHTEESTANNE. Kertoo kyllä minkälaisiin suhteisiin teillä on jatkossakin mahdollisuuksia eli epärakentaviin, se uusi suhteenne on samanlainen jos ette itse ota opiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt vaa´n kunnon keskustelua tästä aiheesta miehesi kanssa.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 18:27"]Nyt vaa´n kunnon keskustelua tästä aiheesta miehesi kanssa.
[/quote]
Hän menee jotenkin lukkoon, kun yritän keskustella asiasta. Kaikki on kuulemma niin vaikeata kanssani, ilmeisesti suhteen pitäisi vain soljua omalla painollaan.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikalailla sama virsi täällä. Sekä nykyinen suhteeni, että kaikki aiemmat suhteeni on aina ennen pitkää luisunut tähän samaan tilaan. Sama juttu kuin sinulla, yritän kaikkeni, mutta mitään ei saa takaisin. Olen hyväksynyt että miehen kanssa en tule muunlaista elämää saamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä käyttäydyn kuten miehesi ja totuus on etten rakasta miestäni enää enkä ole hänestä erityisemmin kiinnostunut. Lisäksi minulla on omaan elämääni liittyvä kriisi päällä samaan aikaan. Haaveilen koko ajan uudesta rakkaudesta.
Valitettvasti en osaa auttaa sinua. Itse tiedän, etten innostu mistään mikä liittyy mieheeni. Hänessä ei ole mitään vikaa, mutta hän ei myöskään riitä minulle.
Meillä akka on tuollainen, elää lapsen kanssankuin isä on vaan joku vitun elättäjä, ei halua seksiä ei kosketa ei mitään, lähinnä menee karkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tilanne täällä, jatkui vuosikausia. Toinen ei suostu puhumaan, ei käsittele omia ikivanhoja ongelmiaan, jotta voisi itse paremmin. Mielestäni vilpitön sydän voi aina käsitellä asiat ja mennä eteenpäin, oli ratkaisu mikä tahansa. Jos on kehityshalua itsensä ja elämänsä suhteen, niin ongelmat muuttuvat mahdollisuuksiksi. Mutta ei. Ei ulkopuolista apua, ei rehellistä keskustelua, ei ei ei. Taloudellinen tilanne estää eron. Pelkään tulevaisuutta.
Keskity jatkossa omaan elämääsi. Tee kaikkea mikä sinua kiinnostaa. Ota elämästä ilo irti miestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aloitin tuossa tilanteessa toisen suhteen ja kun jäin kiinni niin johan alkoi omaa miestä kiinnostaa.Piti mua ihan itsestäänselvyytenä kunnes opetin etten ole.En tiedä voiko tällasta suositella mutta tehos meillä
Latistava, tylsistyttävä parisuhde jossa kumpikaan ei todellisuudessa enää viihdy ::. Teille tulee ero kun jompi kumpi rakastuu toiseen, todennäköisesti se olet elämännälkäisempänä sinä ap.
Koeta vielä puhua miehellesi, mutta jos ei se auta, puhu myös eron mahdollsuudesta. Mies voi herätä, tai sitten sinä heräät toteamaan, että välilänne on vain tyhjää.
On myös ikävämpää ja sotkuisempaa erota kun olet tavannut jo toisen, tästä uuden löytämisestä tehdään eron "syy", vaikka syy on tiedossa jo eikä liity kolmansiin osapuoliin.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 07:56"]Minä aloitin tuossa tilanteessa toisen suhteen ja kun jäin kiinni niin johan alkoi omaa miestä kiinnostaa.Piti mua ihan itsestäänselvyytenä kunnes opetin etten ole.En tiedä voiko tällasta suositella mutta tehos meillä
[/quote]
Ei voi suositella. Parisuhdeongelmat voidaan hoitaa muutenkin kuin satuttamalla toista äärimmäisesti. Suhteeseenne jäi epäluottamus ja asian toistumisen pelko.
On lapsellista sitäpaitsi väittää "opettaneensa" kun taustalla oli puhtaasti itsekäs syy.
Kyllä meillä on ihan jokaisella perustarve tulla nähdyksi ja kuulluksi. Ymmärrän tuskasi. Hienoa että kaikesta huolimatta elät omaa elämääsi. Mitähän tapahtuisi jos siirtyisit yhteisestä makuuhuoneesta muualle nukkumaan? Heräisikö mies? Joskus täytyy vaan kokea menettämisen pelko että voi huomata suhteen arvon.
Kyllä se vaan niin on , että pitkää parisuhdetta pitää hoitaa.Monet päätyvät juuri tuossa vaiheessa eroon. Järjestä ihmeessä kahdenkeskistä aikaa miehesi kanssa. keskustelkaa asiat perinpohjin.Sano miehellesi, että nyt on vakavan keskustelun paikka. Koittakaa puhua tunteistanne ja mitä haluatte yhteiseltä tulevaisuudelta.
Miehelläsi voi olla toinen nainen... Minulla on toinen mies ja olen juuri tuollainen miestäni kohtaan...Olen päättänyt kyllä erota kun en jaksa enää salailua:(
Alue: Aihe vapaa
Kiitos numero 6 vastauksestasi. Tuo on juuri se skenaario, jota pelkään. Toisalta koen sen hyvin epäreiluksi, jos minua pidetään tässä nyt varalla paremman puutteessa. En myöskään ymmärrä, miten tunteet voivat tuosta noin vain yhtäkkiä kuolla. Tai ehkä sen vielä jollain tasolla käsitän, mutta en sitä, että sen antaa tapahtua. Ettei edes yritä pitää liekkiä yllä.
Mieheltä kun olen kysynyt suoraan, niin kuulemma hän yhä rakastaa eikä halua erota. Miksi sanoa näin, jos ei kuitenkaan tarkoita sitä?
Ap.