Minkälainen oli raskausaikasi? Minkälaisia muistoja?

Ahdistavaa... myöhemmin ajatellen (synnytyksestä nyt 1kk) kärsin varmaan raskausajan masennuksesta... en meinannut jaksaa enää hoitaa lapsia ja olin ärtynyt koko ajan... synnytyksen jälkeen olin kuin eri ihminen, ja tämän yöitkuisen vauvankin kanssa nukun paremmin kuin raskaana ollessani. Toisaalta kaipaan sitä mahaa, toisaalta olisi kiva jo olla maha kunnossa :D siitä olen varma, etten enää uutta raskautta jaksa

Eka kolmannes pelkoa ja pahoinvointia. Ihan alkuraskaudessa mulle sanottiin, että on mennyt kesken ( ja sain lähetteen lääkkeelliseen tyhjennykseen. Siellä sitten todettiin normaali raskaus, joka oli vielä pidemmällä kuin ensin arvioitiin.

Toka kolmannes meni ihan ok, ei ihmeempiä vaivoja. Tunsin vauvan liikkeet tosi aikaisin, muistaakseni viikko 15.

Kolmannella kolmanneksella sitten alkoi närästys, väsymys, verenpaine  nousi korkealle ja tuli vaikeita kipuja. Sain myös supistelukohtauksen kolmanneksen alussa ja se oli pelottava, koska viikkoja oli tuolloin vielä niin vähän. Vauva viihtyi paljon vatsan oikealla puolella ja "pönkäili" sinne hankalan tuntuisesti.

Bonusviikoilla (synnytin 43+1) raskauteen alkoi jo tottua. Ravasin sairaalassa seurannassa vähintään kerran viikossa. Se on onneksi lähellä, joten kävelin synnyttämään, koska viimeisellä seurantakerralla mut otettiin sisään, koska ballongin asennuksen yhteydessä tuli reilusti verta. 

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 22:16"]Eka kolmannes pelkoa ja pahoinvointia. Ihan alkuraskaudessa mulle sanottiin, että on mennyt kesken ( ja sain lähetteen lääkkeelliseen tyhjennykseen. Siellä sitten todettiin normaali raskaus, joka oli vielä pidemmällä kuin ensin arvioitiin.

Toka kolmannes meni ihan ok, ei ihmeempiä vaivoja. Tunsin vauvan liikkeet tosi aikaisin, muistaakseni viikko 15.

Kolmannella kolmanneksella sitten alkoi närästys, väsymys, verenpaine  nousi korkealle ja tuli vaikeita kipuja. Sain myös supistelukohtauksen kolmanneksen alussa ja se oli pelottava, koska viikkoja oli tuolloin vielä niin vähän. Vauva viihtyi paljon vatsan oikealla puolella ja "pönkäili" sinne hankalan tuntuisesti.

Bonusviikoilla (synnytin 43+1) raskauteen alkoi jo tottua. Ravasin sairaalassa seurannassa vähintään kerran viikossa. Se on onneksi lähellä, joten kävelin synnyttämään, koska viimeisellä seurantakerralla mut otettiin sisään, koska ballongin asennuksen yhteydessä tuli reilusti verta. 
[/quote]
Mikä on ballongi? En oo aikasemmin kuullutkaan. Ap

Ensimmäiset 6kk oksentamista, sitten iskias, unettomuutta, suonikohjuja ja rytmihäiriöitä. Muun muassa. Ei varsinaisesti elämäni parasta aikaa. Yritä siinä sitten pää muovipussissa hehkua raskausonnea.

Ei ollut elämäni parasta aikaa, vaikka helppo ja oireeton fyysisesti olikin. Se henkinen ahdistus siitä, että teen jotain väärin ja vauva kuolee tai vammautuu takiani, oli kamalaa. Ei tuo ahdistus toki koko aikaa päällä ollut, mutta sen muistan elävästi viime raskaudesta.

Nyt on toinen raskaus puolivälissä ja ihan yhtä oireetonta ja helppoa odotusta on fyysisesti ollut. Sama ahdistus ja pelko on kuitenkin tässäkin mukana.

Ei nämä odotusajat kuitenkaan mitään helvettiä ole, mutta olin ja tulen olemaan hyvin kiitollinen kun tämäkin on maailmaan saapunut :D

Toinen oli helppo raskaus, josta jäi hyvät muistot. Toinen taas se toinen ääripää, jonka seurauksia lapsessa joutuu pelkäämään vielä vuosia.

Eka oli maagista ja mahtavaa hehkun aikaa, paitsi viimeinen kuukausi, kun hormoonit pani itkemään ihan vimmatusti. Toinen raskaus oli alusta saakka hankalaa oli kaikki oppikirjakrempat, paitsi peräpukamat ja pissankakrkailu. Siinä raskaudessa taas viimeinen kuukausi oli helpoin.

Ihanaa aikaa ❤ Olin elämäni kunnossa. Ei ole tosin nytkään valittamista, kun tuo puolivuotias tuhisee tuossa vieressä.