Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ujon paskan tarina
09.07.2015 |
Mikä on vikana, kun kukaan ei koskaan sano minulle mitään mukavaa tai kannustavaa? Minulla ei ole juurikaan ystäviä, vain avomieheni, ja joitain tuttuja. Aina kun juttelen ihmisille, he vähättelevät, haukkuvat tai ovat välinpitämättömiä minua kohtaan, yleensä minua ei edes huomata.
Kouluaikana olin aina se epäsuosittu tyttö, ja haukkumisen tuloksena minusta tuli ujo ja vähäpuheinen. Aina kun uskalsin avata suuni, joku teki siitäkin pilkkaa. Nykyään ihmisille puhuminen kauhistuttaa minua. Varsinkin pojat kommentoivat koulussa aina rumaa ulkonäköäni. Miksiköhän on niin tärkeätä, että ruma varmasti tietää paikkansa, eli että on ruma ja kelvoton ihminen? Minulle tuli myös sosiaalisten tilanteiden pelko, mitä hoidan edelleen kalliisti psykoterapiassa. Olen miettinyt, että joko nämä pojat tai yhteiskunta saisi maksaa terapiani, kun koulussa nämä ongelmat aiheutettiinkin (ja kouluunhan oli pakko mennä kuten tiedätte).
Vartuttuani olen löytänyt irkkaamisen ja nettifoorumeilla kirjoittelun, mutta sielläkin ihmiset hyljeksivät minua. En ilmeisesti osaa edes kirjoittaa niin, että muut pitäisivät minusta. Olen huomannut, että kun joku muu valittaa ongelmaansa, häntä autetaan, lohdutetaan ja kannustetaan, mutta minun ongelmaani joku aina pilkkaa. Kaikki sanomiseni käännetään minua vastaan ja minusta yritetään tehdä tyhmä ja kelvoton, mitä kai olenkin. Tämä siis ilman, että rumaa ulkonäköäni edes nähdään.
En tule ikinä pääsemään mihinkään työhön, koska kaikissa paikoissa joutuu ihmisten ilkeyden armoille. Elän sitten kai sosiaalipummina, kiitos vain kaikki typerät ihmiset.
Kommentit (12)
Olet nyt aikuinen ja vastuu hyvinvoinnistasi ja elämästäsi on nyt täysin sinulla. Uhrimentaliteetilla ei pitkälle päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitko kertoa esimerkin siitä, millaisia vastauksia yleensä esim. Netissä saat?
Et vain ole tavannut oikeita ihmisiä. Mäkin olin ujo ala-asteen ja mua kiusattiin kaikki ne vuodet hiljaisuudesta. Sitten yläasteella tutustuin muutamiin mukaviin ihmisiin ja aloin pikkuhiljaa avautumaan, en siis kertaheitolla. Sen jälkeen vain on tutustunut lisää hyviin ihmisiin. Pitää vain laittaa itsensä likoon ja uskaltaa altistua uusille tilanteille, vaikka se tuntuis ylitsepääsemättömältä. Älä nyt vaan luovuta ♡
ole onnellinen, että olet nainen. miehenä olisit ilman parisuhdetta ja alkoholisoitunut.
3: niin, olen yrittänyt ottaa vastuuta ja tosiaan hoitaa itseäni vuosien terapialla, mutta ei ole kovin helppoa edistyä kun koko ajan tulee lisää takapakkia...
4: no näillä foorumeilla tietenkin kaikenlaista haukkumista asiallisiinkin kysymyksiin, laiskaksi ja tyhmäksi ainakin on haukuttu kun olen vain kysynyt että miten muut esim. toimivat koiran kakkapussien kanssa. irkissä sitten kun kerron epäonnistuneeni pääsykokeessa, niin muut hyökkäävät ihmettelemään kuinka voin olla niin tyhmä, kun taas toinen joka vaikka unohtaa kirjoittaa nimensä paperiin saa sympatiat osakseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5: Kiitos ihanasta kommentista. Jotenkin tuntuu, että olen kirottu ikävillä ihmisillä (paitsi puolisoni, hehe), kun jo lapsuudessa paras ystäväni "jätti minut" dramaattisesti kun löysi parempia. Ongelmia on ollut kotonakin, oma isäni on uhannut tappaa minut muutaman kerran suutuspäissään ja vaikutti aika tosissaan olevan silloin.
6: Onnellinen olen parisuhteestani ja ihanasta miehestäni kyllä, ja on väärin, jos samassa tilanteessa olevilla miehillä menee noin huonosti. Miehiä ei ainakaan kai haukuta ulkonäön takia niin paljoa?
Kaikki saavat ikävää kohtelua joskus. Varsinkin netissä ei kukaan voi kertoa ongelmastaan ilman että joku ilkeilee. Ei pidä keskittyä niihin ikäviin juttuihin elämässä. Sitä en valitettavasti osaa sanoa, miten se tapahtuu. Jotkut vain jäävät jumiin kaikkeen negatiiviseen, jotkut taas näkevät vain sen positiivisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin otsikon perusteella, että ketju kertoo jonkun suolistosairauden puhkeamisesta, seurauksena parin viikon pituisesta kakkoshädän pidättämisestä. Nyt nolottaa :D
Mulla vähän samaa tarinaa kanssasi... Ja olin todella iloinen kun löysin ihanan miehen joka välitti musta. Sen jälkeen mulle oli samantekevää välittikö muut musta.
Nyt mies jättämässä mua ja pelkään että putoan siihen 10 vuoden takaiseen kuoppaani takaisin... Olen kateellinen sun onnellisesta parisuhteesta, helpottaako
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä lähes poikkeuksetta kaikki saavat niitä ärsyttäviäkin vastauksia, vähän on niitä pelkästään ystävällismielisiä ketjuja.
9: Tuo on täysin totta, itse jään vatvomaan jokaista pientäkin vastoinkäymistä jopa vuosiksi! Muistan varmaan jokaisen vähänkin ilkeästi mahdollisesti tulkittavissa olevan kommentin, saatikka sitten ne oikeasti pahat, koko elämäni. Huonoina hetkinä ne nousevat sitten pintaan ja tuntuu, että elämäni on täysin pilalla. Pitäisi varmaan lukea jotain itsehoito-opuksiakin, meditoida ja vaikka mitä, että tästä taipumuksesta pääsisi eroon...
10: Heh enpä tuota tullut ajatelleeksi, mutta kun mainitsit, niin nauroin täällä ääneen :) Kiitos piristyksestä.
11: Ei tuo kyllä helpota oloani. Olen hyvin pahoillani puolestasi, koska pelkään itsekin eroa ja mitä sitten minulle tapahtuisi. Toivottavasti miehesi tulee järkiinsä!
12: Totta, ja se on valitettavaa. Heikkona hetkenä niihin huonoihin keskusteluihin vaan jää liikaa kiinni...
Alue: Aihe vapaa
❤