Lue keskustelun säännöt.
Ulkosuomalainen - mikä on identiteettisi?
17.07.2015 |
Olen asunut ulkomailla monta vuotta, mutta olen nyt käymässä Suomessa melko pitkän tauon jälkeen. En ole koskaan oikeastaan ajatellut asiaa erityisemmin, mutta jotenkin olen tällä reissulla tullut huomanneeksi, että Suomi ei ole enää kotimaani. En osaa sanoa milloin tämä muutos on tapahtunut, mutta varmaankin parin ensimmäisen vuoden aikana. Nyt kyn olen asiaa ajatellut, en myöskään enää tunne olevani oikeastaan suomalainen, vaan tunnen oloni kotoisammaksi uudessa kotimaassani, ja sen kulttuuri ja tavat tuntuvat enemmän omilta. Suomi on minusta toki yhä oikein hyvä maa monilla tavoin, ja täällä on mukava käydä, mutta tällä kertaa olen todellakin Suomessa vain lomalla. Miten te muut ulkosuomalaiset koette identiteettinne?
Kommentit (15)
16 vuotta pois Suomesta, enkä tunne olevani täysin suomalainen, mutten myöskään ole täysin kotonani nykyisessä asuinmaassani. Voisin ehkä sanoa identiteetikseni "eurooppalainen". Olen kotonani vähän kaikkialla Euroopassa, ja en oikeastaan missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 10:23"]
Mitä sitten roikut täällä?
[/quote]
Miksi noin vihainen kysymys? Aloitus oli ihan asiallinen. Eikä ap taida mitenkään "roikkua" Suomessa. Saahan sitä kai omassa synnyinmaassaan käydä, vaikkei siellä asuisikaan, eikä tuntisi sitä kodikseen.
Olen asunut ulkomailla 24 vuotta elämästäni. Jos järjestykseen laitan, niin Suomi 5v., Manila 2v., Yhdysvallat 11v., Etelä-Afrikka 5v, ja Suomi jälleen. Ja olen SUOMALAINEN. Nyt kylllä asun Brysselissä, en ole belgialainen silti:). Kansainväliset koulut olen käynyt, mutta erittäin suomalainen. Kasvatus lienee syynä? Mamuna olen ollut monessa maassa, ei aina niin kivaa.
Itsekin jo pitkään Suomesta pois muuttaneena ei voi olla kuin samaa mieltä. Suomi on ihan kiva paikka vierailla satunnaisesti mutta ei se kyllä kotimaani enää ole. Kulttuuri tuntuu vieraalta ja jopa hieman vastenmieliseltä. Puhukaa, suomalaiset!
[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 10:23"]Mitä sitten roikut täällä?
[/quote]
Vai tarkoitatko tätä palstaa? Onhan se todettua että täällä roikkuu monessa maassa asuvia ex suomalaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaahas, aikaisempi kommentti taas suomalaisten vieraanvaraisuutta... omaan arvoonsa siis.
Ite asuin yli kymmenen vuotta ulkomailla ja alkuun suomalainen identiteetti oli vahva. Pikkuhiljaa se karsiutui laihemmaksi, mutta ei kylläkään korvaantunut kotimaani identiteetillä. Jos jotain maantieteellistä ja kulttuurillista identiteettiä oli niin ehkä koin jollain tapaa kuuluvani asuinkaupunkini ihmisiin.
Muutin takaisin Suomeen viime vuonna, enkä koe olevani kovin suomalainen mutten ulkomaalainenkaan. Ja hyvä niin, miksi pitäisi olla. Kulttuurista ja maasta voi nauttia kuvittelematta sen olevan osa itseään. Ja se että kulttuurillinen identiteetti voi muuttua ajan myötä todistaa sen, että se ei ole osa sinua.
Kymmenen vuotta pois Suomesta ja lähtiessäni olin alle 20-vuotias, joten identieettini on aika kaukana suomalaisesta. Mikä se sitten on, onkin hyvä kysymys.
Suomessa käyn harvoin, en oikein osaa ikävöidä. En tiedä miksi. Mutta kun loma koittaa, tuntuu mielenkiintoisemmalta lähteä näkemään uusia paikkoja eikä aina matkustaa vanhaan tuttuun Suomeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kanssa kymmenen vuotta ulkomailla. Nuorena lähdin minäkin. Koen olevani suomalainen täällä "ulkomailla", mutta kun kerran vuodessa käyn Suomessa huomaan että en kyllä olekkaan...
[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 10:28"]
Olen asunut ulkomailla 24 vuotta elämästäni. Jos järjestykseen laitan, niin Suomi 5v., Manila 2v., Yhdysvallat 11v., Etelä-Afrikka 5v, ja Suomi jälleen. Ja olen SUOMALAINEN. Nyt kylllä asun Brysselissä, en ole belgialainen silti:). Kansainväliset koulut olen käynyt, mutta erittäin suomalainen. Kasvatus lienee syynä? Mamuna olen ollut monessa maassa, ei aina niin kivaa.
[/quote]
UM-expattien elämä on aika irtonaista. Missään ei olla kovin pitkään ja lapset pidetään kv-kouluissa, niin eihän siinä integroitumaan pääse. Moni diplomaattiperheen lapsi nyt näin aikuisiällä valittelee juurettomuuttaan. Moni yrittää perustaa elämäänsä Suomeen, mutta moni kuitenkin lähtee aika pian, vähintään työkomennuksille. Näin olen omassa ystäväpiirissäni havainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 10:40"]
[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 10:28"]
Olen asunut ulkomailla 24 vuotta elämästäni. Jos järjestykseen laitan, niin Suomi 5v., Manila 2v., Yhdysvallat 11v., Etelä-Afrikka 5v, ja Suomi jälleen. Ja olen SUOMALAINEN. Nyt kylllä asun Brysselissä, en ole belgialainen silti:). Kansainväliset koulut olen käynyt, mutta erittäin suomalainen. Kasvatus lienee syynä? Mamuna olen ollut monessa maassa, ei aina niin kivaa.
[/quote]
UM-expattien elämä on aika irtonaista. Missään ei olla kovin pitkään ja lapset pidetään kv-kouluissa, niin eihän siinä integroitumaan pääse. Moni diplomaattiperheen lapsi nyt näin aikuisiällä valittelee juurettomuuttaan. Moni yrittää perustaa elämäänsä Suomeen, mutta moni kuitenkin lähtee aika pian, vähintään työkomennuksille. Näin olen omassa ystäväpiirissäni havainnut.
[/quote]
Totta tuo. Olen "ikävä" kyllä diplomaatilapsi. Silti tunnen olevani hyvin suomalainen ja haluan tänne kaikille lomilleni, kuten nyt. Tiedä tuota, hyvä vai paha.
Mä olen asunut nyt yli puolet elämästäni ulkomailla (kahdessa eri maassa) ja nyt tässä nykyisessä jo reilut 15 vuotta, lapseni ovat syntyneet täällä ja puolisokin on paikallinen ja tunnen olevani täältä kotoisin.
Suomessa ollessani tunnen itseni ulkopuoliksesi, maa on minulle rakas ja juureni ovat kyllä siellä mutta koko aikuisuus on vietetty muualla. En tunne suomalaista työelämää enkä opiskeluelämää, en ole koskaan omistanut siellä asuntoa, synnyttänyt tai joutunut perehtymään sikäläiseen päivähoito- tai koulusysteemiin vanhempana. Käyn lasten kanssa Suomessa 2-3 kertaa vuodessa ja viivyn yleensä noin viikon kerrallaan. Ennen lapsia saattoi helposti vierähtää parikin vuotta ilman yhtään visiittiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kotonani molemmissa maissa. Talotkin on molemmissa ja rakkaat ystävät.
Musta tuntuu, etten täysin kuulu mihinkään maahan. Olen kuin moderni versio kiertolaiskulttuurista. ;) Suomalainen kulttuuri on tutuinta, sen tunnen parhaiten. Samaan aikaan kuitenkin jossakin määrin vierastan sitä. Ulkomaalainen mieheni sanoi, että olen Suomessa kuin native foreigner. Olen kuitenkin eniten suomalainen identiteetiltäni ja itkeä vollotan katsoessani youtubesta veteraanien Iltahuutoa itsenäisyyspäivänä ja nähdessäni suomalaista kansallismaisemaa -se vain iskee todella syvälle. Rakastan myös suomen kieltä ja runoutta, etenkin tulenkantajien tuotantoa 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mina olen asunut USAssa yli 40 vuotta ja olen kansalainen. Suomessa olin niin nuori etta ehka 'suomalaisuus' ei tarttunut. Populaarikulttuurista en tieda mitaan ja historiakin on vahan hamaraa. Ja miksi roikun taalla? Pitaakseni ylla suomen kielen taitoani, kielen joka on muuttunut niin paljon etta puhuminen on minulle vaikeata, luen ja kirjoitan kylla. Suomalaisten uutispatkien selostukset (IS) lahinna ihmetyttavat ja naurattavat. Mutta minkas teet.
Mitä sitten roikut täällä?