Isä pitkästä aikaa sekaisin :(

Isäni joi lapsuudessani. Jo silloin minulla ja veljelläni oli pettämätön vaisto, jo muutamasta sanasta huomasi, jos kaikki ei ollut normaalisti.. Tänään huomasin jo puhelimessa jonkin sortin 'ylivilkkautta', vaikea selittää millaiseksi hän tulee, mutta kuitenkin muuttuu selkeästi siitä normaalista itsestään. Lähdin sitten kyläänkin ja ai että, kun palasi lapsuudesta kaikki kuin eilinen. Jotain oli hörpitty tai lääkkeitä napsittu. Viina ei haissut , mutta hänellä ollut myös lääkkeitä. En sitten tiedä onko mahd joku lääke, mikä tekee hänestä tuollaisen. Olen varma kuitenkin, että isä itsekin tiedostaa tämän 'outoutensa' ja jotenkin koittaa peitellä sitä. Jutuista yms kuitenkin huomaa, että nyt ei ole isä ihan täällä.. 

Ahdistavaa. Jäin kaupunkiin yöksi ja täytyy huomenna tarkistaa tilanne.. Tänään en alkanut räyhätä niinkuin ennen. Tiedän, että hän kyllä tiesi, että tiedän. Menin kuitnekin kylmäksi etc.. Sille en vain voinut mitään..

On se ihmeellistä, vaikkei vuosiin ole kokenut tätä, niin silti heti sen tietää.. :( ja muistot palaavat. Voi kun ei olisi tullut tätä hetkeä. Palaako taas elämä siihen, että joka puhelussa keskittyy ensin tulkitsmaan, onko 'hätä' vai ei.... Niin sitä elettiin. Voi kun olisi voinut unohtaa.