Pinkki oli alunperin poikien väri

Pinkki oli alunperin poikien väri

1910-luvulla ensimmäisiä vauvoja alettiin pukea potkupukuihin. Niitä myytiin sekä pojille suuunniteltuna mallina että unisex-mallina. Samaan aikaan ilmestyivät lasten haalarihousut, jotka muistuttivat miesten työhaalareita.

1920-luvulla amerikkalaisissa päiväkodeissa otettiin käyttöön koodivärit. Vaaleanpunaisella ja sinisellä erotettiin tytöt ja pojat toisistaan.

– Tosin vuosikymmenten ajan aiheutti hämmennystä, kumpi väri kuului kummalle, Paoletti kirjoittaa.

Kesäkuussa 1918 ilmestyneessä mainoslehdessä nimeltä ”Infant’s Department” (Pikkulasten osasto) vaatetehtailijat opastivat kuluttajia näin:

”Tästä aiheesta esiintyy paljon eriäviä mielipiteitä, mutta yleisesti hyväksytty sääntö on, että vaaleanpunainen sopii pojille ja sininen tytöille. Syy on se, että vaaleanpunainen on vahvempi ja selkeämpi väri siinä, missä sininen on herkkä ja siro, sievempi väri tytölle.”

Myös muun muassa Time-lehti julkaisi kaavion, jossa esiteltiin tytöille ja pojille soveliaita värejä. Siinä kehotettiin vanhempia pukemaan poikansa pinkkiin. Vasta 1940-luvulta lähtien vaaleanpunaiset vaatteet pojilla ovat alkaneet olla harvinaisempia.

Ultraäänitutkimus synnytti tyttöjen ja poikien markkinat

1960-luku oli unisex-muodin juhla-aikaa: miesten hiusmallit olivat pitkiä, naiset pukeutuivat yhä usemmin housuihin. Paoletti puhuukin vuosista 1965–1985 ”unisexin kukoistuskautena”.

1960-luvulla vaaleanpunainen oli vakiintunut yleiseksi ”vauvojen väriksi.” Oli tyypillistä, että vauvoille – sukupuolesta riippumatta – annettiin useimmiten vaaleanpunaisia lahjoja.

1970-luvun läpi tyttöjen ja poikien pukeminen oli melko sukupuoletonta: samat ruudut ja raidat eri maanläheisissä sävyissä puettiin molemmille sukupuolille. Mutta sen jälkeen, yhtäkkiä ja yllättäen, poikien vaatteisiin ilmestyivät rekat ja kuormurit, tyttöjen vaatteisiin perhoset ja kukat.

– Tähän oli moniakin syitä, joista yksi oli ultraäänilaitteiden yleistyminen: yhä usemmat vanhemmat saivat tietää lapsensa sukupuolen jo ennen syntymää, Paoletti kirjoittaa.

Älykkäät mainostajat hoksasivat kaupitella erikseen tyttöjen ja poikien vaatteita, ja vaaleanpunaisesta tulikin tyttöjen väri. Viimeistään 1990-luvun ”Disney-aika” määritteli, mikä oli tytöille ja mikä pojille sopivaa.

2000-luvulla määritelmät ovat höllentyneet. Mutta kuten somessa vellova keskustelu osoittaa, joillekin lapsen sukupuolen korostaminen on tärkeämpää kuin toisille.

Paoletti muistuttaa kirjassaan, että nykyään tiede huomioi myös sen, että biologinen sukupuoli ei ole kaikilla ihmisillä joko-tai-asia.

– Yhdellä sadasta aikuisesta on joko geneettisiä tai fyysisiä ominaisuuksia, jotka poikkeavat selkeästi standardina pidetystä naisesta tai miehestä. Jo vastasyntyneistä yhdellä 1500:sta sukupuolielimet ovat sen verran epätyypillisiä, ettei sukupuolen määritys ole ihan yksinkertaista, Paoletti kirjoittaa.

http://www.lapinkansa.fi/Kotimaa/miksi-pinkista-tuli-tyttojen-vari-taustalla-kaytannon-selitys