Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut surullinen suurimman osan elämästäni
01.08.2015 |
Jokaista päivää on leimannut häpeä, alakulo ja ahdistus. Ainoastaan lapsena olin onnellinen. Rakkauskin on minulle vain sellainen tunne, jota hallitsee vain järjetön pelko menetyksestä ja usko siitä, etten ansaitse toista ihmistä, koska olen niin kelvoton. Olen nyt kolmekymppinen ja tuntuu aika hurjalta ajatella, että tätä samaa se on loppuun asti. Minun pitäisi varmaan mennä jonnekin terapiaan?
Kommentit (3)
Mene terapiaan, se on juuri tällaisia asioita varten. Jokaisen ihmisen kannattaisi käydä nuorena aikuisena terapiassa. Sääli että se on niin kallista ilman kelan tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi pientä *halaa*
onko sulle tapahtunut jotain, mikä tämän aiheuttaa? Tai vaikka ei olisi, terapiasta voisi olla apua.
Sinä voit tehdä muutoksen.
Ihmismieli on vahva. Päätä ettetn enää jaksa alakuloa ja ala tekemään pieniä asioita sen eteen.
Muuta sisäinen puheesi kannustavaksi. Älä moiti itseäsi. Olet hyvä sellaisena kuin olet.
Jos lähipiirissäsi on huonosti käyttäytyviä ihmisiä, ymmärrä se ettei heidän käytös johdu sinusta, vaan heidän omasta pahasta olostaan. Anna heidän tekojen ja sanojen valua kuin vesi hanhen selästä pois. Vaali itseäsi ja omaa hyvää oloa. Syö terveellisesti, nuku hyvin ja liiku luonnossa. Kuuntele hyviä voimaannuttavia biisejä ja katsele kauniita kuvia tai tee sitä mikä saa sinulle hyvän olon aikaan.
Tee päätös, että surullisuus saa nyt vihdoin jäädä taaksesi. Elämä kantaa, kunhan luovutat kokoaikaisen surun pois ja elät tässä hetkessä. Eiliselle emme enää mahda mitään. Emme liioin huomisellekaan. Tässä ja nyt voimme tehdä pieniä päätöksiä hyvinvointimme eteen.
Onnea ja menestystä sinulle! Anna itsellesi mahdollisuus onneen luopumalla surusta ja tuskasta.