40+ eronneet, uusi parisuhde vai ei?

Olen itse eroamassa ja nyt on tunne että nyt ehdottomasti yksin jonkin aikaa jotta ero selvitetty päässäni. Jos sitten joskus jonkun tapaan niin kiva juttu. Mutta yhteenmuutto tuntuu aika epätodennäköiseltä. En enää jaksaisi opetella kenenkään kanssa yhteiseloa. Molemmilla omat kodit. Mutta koska lapsia ja avioliitto koettu, voin aivan hyvin olla yksin.

Tottakai, en edes ajattelisi alkaa nelikymppisenä mummoilemaan ja olemaan ilman parisuhdetta ja seksiä!! Mutta jos sinä et ole valmis, niin se on sinun asiasi, meitä on moneksi.

Ei kiitos. Ellei kohdalle kolahda Colin Firth. Lassukoille tiedoksi: Colinissa ei sitten kiinnosta lompakon tai sen paksuus. Vaan jokin ihan muu.

Ilmanmuuta! 40vee on vasta kasvanut aikuiseksi. 

En koe mummoilevani vaikka en todella mitään parisuhdetta kaipaa, luultavasti olen saanut seksiäkin yhden ihmisen tarpeeseen 17-40v välillä. Nyt kun lapset ovat muuttaneet omilleen voin elää juuri niinkuin haluan, enemmän ihmettelen eronneita ystäviä, jotka syöksyvät uuteen suhteeseen ja jotkut hupakot 50v kihloihin, vaikka samalla valittavat että mies menee nukkumaan klo 21 ja itse jää katselemaan telkkaria. En edes osaisi  tai haluaisi 10v eron jälkeen sopeutua toiseen aikuiseen kotonani.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 21:48"]

Lapset tehty ja perhe-elämä nähty, vieläkö olette taipuneet uuteen parisuhteeseen? Itseäni vähän mietityttää, miksi ottaa joku rauhaani pilaamaan?

[/quote]

Hommaa FWB, ei hiritse rauhaa, voitte puuhata kaikkea kivaa yhdessä kun huvittaa (vaatteilla tai ilman) ja asutte kumpikin omissa kodeissanne.

40 vuotiaana on hyvä ikä kohdata se paras ihminen. Silloin ei ole mitään paineita lapsista, ei tarvitse selitellä muille enää olemisiaan, on töissä, on rahaa elää niin kuin haluaa ja mikä on parempi aika olla rennosti parisuhteessa? Nuorena aika oli erilaista vaikka vapautta ja rahaa oli silloinkin.

Omaa rauhaa pilaamaan? Taidat olla joku petetty erakko, jolla ei taida juuri edes vaihtoehtoja olla, mutta näinhän asia on hyvä kaakattaa ympäriinsä. :D Miehesi ilmeisesti löysi nuoremman, kauniimman, huumorintajuisemman ja seksikkäämmän naisen itselleen ja sinä jäit näppejäsi nuolemaan ihan ypöyksin. Nyt voit ottaa vaikka kissan tai kaksi ja alkaa kissatädiksi.

Olen toista kertaa parisuhteessa nyt viisikymppisenä, paitsi erona on se, että ensimmäisessä olin paljon yksin lasten kanssa kotona, kun mies oli maailmalla joko töissä tai hummailemassa, mutta nyt kun lapset ovat aikuisia, minä voin tehdä töitä niin paljon kuin huvittaa ja kukaan ei tosiaan häiritse rauhaani, ihana miesystäväni asuu omassa kodissaan.

En ole yhtään katkera, enkä nuoremman takia jätetty, vaan lähinnä nautin tästä omasta rauhastani ihan kamalasti :) Koira on, ei kissoja ja lapset just kohta aikuisia. ja tosiaan voi heilastella niinkin, ettei muuta yhteen. Ap

Olin eron jälkeen neljä vuotta yksin. Kyllähän siinä kolmen vuoden jälkeen erosta alkoi tuntua jo siltä, että olisi kiva löytää joku hyvä tyyppi vakituiseen suhteeseen. Jossain vaiheessa oli ehkä pientä epätoivoakin ilmassa. Nyt ikää mulla jo 56 ja yhdessä ollaan oltu kymmenen vuotta. Olen tosi kiitollinen, että löysin kumppanin ja saanut kokea onnellisuutta, rakkautta ja yhteenkuuluvuutta enemmän, kuin koskaan aiemmin. 

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 22:45"]Omaa rauhaa pilaamaan? Taidat olla joku petetty erakko, jolla ei taida juuri edes vaihtoehtoja olla, mutta näinhän asia on hyvä kaakattaa ympäriinsä. :D Miehesi ilmeisesti löysi nuoremman, kauniimman, huumorintajuisemman ja seksikkäämmän naisen itselleen ja sinä jäit näppejäsi nuolemaan ihan ypöyksin. Nyt voit ottaa vaikka kissan tai kaksi ja alkaa kissatädiksi.
[/quote]

Kyllä se ero saa tuntemaan itsensä luuseriksi, vaikka olisi itse se jättäjä ja haluaa eroa! Ero on pieni kuolema ja miten siitä ponnistaa ylös on jokaisella eri tilanne. Eron jälkeen on ollut seurustelusuhteita ja nämä ovat kaatuneet siihen että olen itse pettynyt miehiin joita tapailin. Miksi ottaisin epätäydellisen miehen taas kun olen yhdestä jo eronnut? Nykyään FWB suhde miehen kanssa, joka on ollut ystäväpiirissä kauan. Tuttu ja kuitenkin nyt niin kiehtova, uusi ja täydellinen. Omat kodit, omat elämät mutta välillä vietämme todellista yhteistä laatuaikaa kaikin tavoin. Elämäni parasta aikaa pitkästä aikaa

Mikä on FWB? Fuck W Buddy?

Kolme vuotta erosta ja mustelmat on parantunut. Nyt olisin valmis miettimään uutta parisuhdetta.

Olen tyytyväinen myös yksin, mutta kyllä ihmiset ovat elämänrikkaus, joten ihan erakoksi en ryhdy.

Mies

[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 17:14"]Mikä on FWB? Fuck W Buddy?
[/quote]

Friends with benefits

Täällä yksi 48v. Ajattelin, että ei koskaan enää, kun erosin 44v. (mies jätti). Olen itse hyvin toimeentuleva nainen, paljon ihania ystäviä, harrastuksia ja aivan parhaat lapset! Lasteni isään ihan hyvät välit, varsinkin nykyisin. Alku eron jälkeen oli kyllä syvältä.

Toinen oikea elämäni mies pullahti eteen ihan nixnax, ja nyt olemme olleet yhdessä vuoden. Omat asunnot kyllä, mutta 90 prossasesti jomman kumman kotona. Voi olla, että joskus yhteen muutetaan. Ei kiirettä. Ja lapset tykkää miehestä, se tosi tärkeää! Entinen mieheni on jopa käynyt kaffeilla meillä. Nyt elämä on taas mallillaan. Ylä- ja alamäkiä.

En hakemalla hae, mutta pakko sanoa, ettei koskaan kannata sanoa ei koskaan. Jos oikea eteen tulla tupsahtaa, niin mikä ettei.

Mies42

lisään vielä, että tuollainen suhde joka Anu Sinisalolla ja Antti Reinillä on voisi toimia minullakin. Molemmat asuisi omassa kämpässä.

Mies42

Mullakin vois toimia Antti Reinin kanssa :)

Ikää 41 vuotta ja on hyvin kulahtanut olo. En jaksa uskoa, että miestä enää löytyisi. Enpä kyllä etsikään. :-9