puuduttaa välillä tämä kaksi vuotiaan kanssa oleminen.

Muita?

Joo, tiedän tunteen. Mä en enää jaksanut olla kotona, vaan menin töihin ja lapsi päiväkotiin. 

Päästä naapuriin uimaan.

On !! Onneksi aloittaa päiväkodin syksyllä... olen aivan loppu.

Tietysti se joskus tulee. Pienikin hetki omaa aikaa tai aikuisen seuraa on kuin keidas erämaassa.

Mutta kun lapsi menee hoitoon, on hetken ihan ö:nä, eikä tiedä miten päin olisi.

Meillä. 2.5 . 4. 8 ja 10 v olleet kotona isänsä kanssa. Eikä valita. Ihmettelen aina kun yhden lapsen kanssa rutistaan ettei jakseta

Laita lapsi tarhaan oppimaan sosialisuutta ja käytöstapoja. Kotihoidetut lapset ovat sellaisia maailman napoja ettei tosikaan. Karhunpalveluksen teet josset lastasi totuta pienestä pitäen tähän maailman menoon.

Hoidon aloittaa syksyllä ja nro vitoselle tiedoksi että tuo sosiaalisuuden ylikorostaminen näillä pienillä on jo vanhanaikaista. Päivitä tietosi.

En väittänyt ettenkö jaksaisi. Olen jaksanut hyvin, ilman tukiverkkoja. Joskus mummo hoitaa. Halusin vain tietää, että onko tässä noin kahden vuoden kohdalla joku yleinen notkahdus?
Tämä lähes jatkuva vuorovaikutustus, vastaaminen kun lapsi "puhuu" jotain, kannustaminen ja leikin kautta tekeminen vie välillä henkisen vireyden.

Esim uloslähtö meiltä sujuu ihan hyvin, mutta se on sellaista kokoaikaista höpöttämistä jotta lapsi ns toimii yhteistyössä. Tekisi mieli vain sanoa että kengät jalkaan ja menoksi