Kaikkein kamalin sanayhdistelmä on: jakamaton kuolinpesä!!
Kesän tullen tuli se pakollinen vierailu kaukaisten sukulaisten vanhalle talolle, rantaniityille sekä maille jotka kaikki ovat edelleen jakamatta, vaikka viimeksi suvussa oli hautajaiset siltä puolelta noin vuonna 1999.
Kaikki onkin sitten pidetty tasan niillä säädöillä mitä ne silloin viimeksi oli. Sen jälkeen ei ole mitään tehty. Ei remonttia, ei uusimisia, ei muuta kuin tulltu kaupupungista kesänviettoon. No ruohonleikkuriin on näköjään joku ostanut bensaa kun se on leikatun näköinen mutta muuten...
Aikoinaan on perustettu joku yhteinen tili, jonne jokaisen osakkaan piti muutama kymppi aina vuodessa laittaa. Juurikin olisi kiva ostaa sitä ruohonleikkuubensaa taikka kaasupullo keittiöön taikka muuta tarpeellista. Mutta kun kukaan ei ole sinne laittanut. Yksi serkuista tekee siellä omaksi huvikseen pieniä hommia - ja omalla kustannuksellaan. Kysyttäessä miksei muut laita sinne käyttörahaa niin vastaus on ettei meistä kukaan tienaa niin paljon kuin sinä, ei meillä ole varaa.
Koko serkkusarja ja niiden puolisot ja parit entisetkin viettää siellä kesiään kyllä. Pikkuserkkuja ja joku ammoin kuolleen tädin entinen kaveri pitää yhtä aittaa omana pesänään.
Meitähän on moneksi, sen olen tähän ikään tajunnut. Kaikki ei halua viimesen päällle remontoitua kesäpaikkaa, vaan vanhat linttaan nukutut liian lyhyet puulaverit ja ohuet patjat kelpaa edelleen. Meidän omalla mökillä ei tosin sellaisia ole enää aikoihin ollut, mutta ei siitä sen enempää.
Hieman huolestuttaa kyllä se tuo, että kukaan ei halua laittaa pennin latia paikkojen mihinkään kunnossapitoon. (uuni, jolla lämmitetään, tiputtaa laastia ja vuotaa savua...). Toisaalta jos joku laittaa jotain ja ostaa vaikka uuden grillin sen vanhan puhkipalaneen kohdalle, niin sitä kyllä kaikki käyttää kuin omaansa. Ostaja yritti ensin laittaa sen lähtiessään varastoon, mutta oli se löydetty ja poltettu koko kesä.
Minkälainen sota siitä sitten syttyy kun se viimeinen lenkki edellisestä sukupolvesta kuukahtaa ja sitä pitäis alkaa jakamaan? Ennustan pitkää ja rankasti riitaissaa jakoa siitä. Jotkut luulee, että heille kuuluu talo ja tontti ja lapsille rantaviivaa, kun he on siellä kesiään eniten viettäneet. Ei se niin mene.
MIksei näitäkään asioita voitu sopia ja vaikka rahalla jakaa jo aikoja sitten. Ei olis näitä vapaamatkustajia eikä näitä persaukisia, joilla ei ole varaa pitää mitään kunnossa. Varaa on kyllä autoon ja etelänmatkoihin mutta ei korjauskuluihin.
Jaksamista vaan kaikille. Ne jotka eivät kuulu suoraan sukuun eivätkä tule perimään suoraan mitään, pysykää te poissa ihan kokonaan. Niin minäkin teen. Mulla on jo oma mökki ja se on vain meidän perheen ja se on hoidettu ja kunnossa.
Kommentit (18)
Mun vanhemmat on vielä elossa, mutta hoitotestamentissa on maininta että tulen hoitamaan heidän taloudellisia asioitaan kun eivät itse kykene. Vielä se aika ei ole lähelläkään, mutta sisarukset marmattaa jo nyt miten mun on helppo pelata omaan pussiin ja he jää puille paljaille. Olen jo päättänyt, että kun vanhemmista aika jättää ja perintö on jaettu, unohdan sisarusten olemassaolon enkä pidä enää mitään yhteyttä
[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 08:54"]Mun vanhemmat on vielä elossa, mutta hoitotestamentissa on maininta että tulen hoitamaan heidän taloudellisia asioitaan kun eivät itse kykene. Vielä se aika ei ole lähelläkään, mutta sisarukset marmattaa jo nyt miten mun on helppo pelata omaan pussiin ja he jää puille paljaille. Olen jo päättänyt, että kun vanhemmista aika jättää ja perintö on jaettu, unohdan sisarusten olemassaolon enkä pidä enää mitään yhteyttä
[/quote]Kuolinpesää ei ole jos kukaan ei ole kuollut.
Ostata itsesi ulos kuolinpesästä. Muiden on pakko suostua!
Miksi suotta roikut mukana kun voit päästä eroon koko hommasta.
Suotta pelkäät muiden reaktioita.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 08:57"][quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 08:54"]Mun vanhemmat on vielä elossa, mutta hoitotestamentissa on maininta että tulen hoitamaan heidän taloudellisia asioitaan kun eivät itse kykene. Vielä se aika ei ole lähelläkään, mutta sisarukset marmattaa jo nyt miten mun on helppo pelata omaan pussiin ja he jää puille paljaille. Olen jo päättänyt, että kun vanhemmista aika jättää ja perintö on jaettu, unohdan sisarusten olemassaolon enkä pidä enää mitään yhteyttä
[/quote]Kuolinpesää ei ole jos kukaan ei ole kuollut.
[/quote]
Huomasitko kohdan "kun vanhemmista aika jättää"?
Meillä taas on jakamaton kuolinpesä jo 80-luvulta. Eikä meidän sukupolvi voi tehdä asialle mitään, kun edellinen sukupolvi ei saa jaettua, pelkää kai riitoja keskenään. Eivät kyllä teekään paljon mitään, eikä meidän sukupolvi taas uskalla hirveästi investoida sinne korjauksiin, kun ei siitä mitään omistetakaan. Siellä siis rapistuvat:(
Meillä leskiäiti elossa eikä mitään eikä yhtäkään tavaraa ole jaettu. Sen sijaan suosikkitytär on nauttinut kesämökistä ja mummin omakotitalosta lapsineen vuosia. Ilmaisesta lastenhoidosta viis, mutta se että ilmoittaa vaan muille että ME ollaan mökillä tänän kesänä silloin-ja-silloin ja tietysti aina juhannus ja sitten heinäkuun puolestavälistä tasan koulujen alkuun.
Ei sinne ole muut tervetulleita eikä sinne mahtuiskaan. Ei se kyllä siellä mitään tee eikä huolla taloa mutta ilmainen lomapaikka ja lastenhoitaja on kyllä.
Tuota umpisolmua kun aletaan joskus jakamaan kun mummi oikaisee säärensä viimeisen kerran, niin takaan semmoisen riidan alkavan että oksat pois. Nimittäin minun lapsiltani ei viedä mitään kesäpaikkaa tai ukin perintöä sillä toiveella että "ettehän te siellä ole olleet ennenkään": Pesän jakoa odotellessa vaan. Mulla on kyllä aikaa eikä nämä asiat unohdu eikä vanhene vaikka jotkut niin luulee...
Juuri tästä kirjoitin yhteen ketjuun, jossa joku valitti, kun ei halunnut rakasta mökkiä myytävän.
Kaikkien vanhempien pitäisi jo elinaikanaan laittaa oma omaisuutensa haisemaan! Ja istuttaa lapset pöytään ja kysyä, kuka haluaa ostaa mökit ja talot ja jos ei kukaan, myyntiin vaan! Ja jos haluavat pitää yhdessä jonkun, huoltosopimus kys.om paikasta.
Kauhea katsoa rapistuvia taloja ja mökkejä, jotka joku haluaisi ostaa, mutta kun pesät on niin perkeleen riitaisia..
Meillä isoisovanhemmat myivät ison vanhan kesätalonsa yhdelle sisarukselle kuulemma liian halvalla. Toisin kukaan muu ei myöskään ollut ostotarjousta tekemässä eikä minkäänlaista kiinnostusta ollut. Paitsi tietysti koko kesäksi fafan ja famun luoksen kuten aina. Sitten kun fafa ja famu tuli niin vanhoiksi ettei heistä enää talon ja tontin pitäjäksi ollut, niin siirrettiin talo myymällä se sitten yhdelle sisaruksista.
Muut siskot sai kyllä hekin saaren ja maita, mutta talo meni siis liian halvalla. Sittemmin eivät sisarukset puhuneet toisilleen sanaakaan, tommoiset 35 -40 vuotta. Asumisen välimatkaa n. 6 km. Mutta linja pitää.
Mikäs tässä. Sukupolvia on jo mennyt eikä pikkuserkkuja tuntisi vaikka vastaan kävelisi. Serkkuja nyt joitakin on. Jonkun joulukortin voi laittaa sinne vanhimmalle.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 08:57"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 08:54"]Mun vanhemmat on vielä elossa, mutta hoitotestamentissa on maininta että tulen hoitamaan heidän taloudellisia asioitaan kun eivät itse kykene. Vielä se aika ei ole lähelläkään, mutta sisarukset marmattaa jo nyt miten mun on helppo pelata omaan pussiin ja he jää puille paljaille. Olen jo päättänyt, että kun vanhemmista aika jättää ja perintö on jaettu, unohdan sisarusten olemassaolon enkä pidä enää mitään yhteyttä [/quote]Kuolinpesää ei ole jos kukaan ei ole kuollut.
[/quote]
Voihan hän kuolla ennen vanhempiaan. Ei sitä koskaan tiedä. Ei se aina ikäjärjestyksessä mene. Minunkin äitini kuoli ennen mummoa ja suullisesti sovitut perintöjutut menivät ihan sekaisin. Pitkä juttu, en jaksa alkaa selvittää.
Tiedän tämän jo etukäteen tuossa lähipiirissä, että vanhempien jättämästä mökistä tulee menemää välit ainakin 3 pariskunnalla, lisäksi siihen muut sidosryhmät päälle.
Mökki mätänee pystyy ilman huolenpitoa. Kukaan ei halua luopua, varsinkaan kenellekään toiselle. Myymisestä jos joku puhuu, niin riita on valmis. Ja myyntihinta utoopinen.
Että sitten kun sitä rakasta mökkiä ja isoisän rakentamaa jne jne aletaan parin sukupolven kaupungissa asumisen jälkeen jakamaan niin soppa on valmis.
Kenelläkään ole nykyään aikaa eikä kiinnostusta alkaa kunnostamaan ja raivaamaan jotain 1965 rakennettua mökkiä, jossa viimeksi on jotain ylläpitoa tehty ehkä koiviston aikaan.
Terveisiä vaan tuohon naapuriin. Se mörskä muuten ei ikinä mene sillä hinnalla kaupaksi. Ja kun että usko niin siihen se jää pystyyn. Umpeen se onkin jo kasvanut.
Pelkään pahoin, että ennen pitkää olen samassa tilanteessa. Niistä riidoista tulee loputtomia. Harkitsen vakavasti, että vaadin pesän jakamista äitini kuoltua, vaikkei sekään riidatonta olisi.
Perinnön jättäjien pitäisi jo eläessään ajatella asiaa. Välinpitämättömyys on se pahe joka edellä mainittuun tilanteeseen johtaa. Itse tein aviopuolisoni kanssa testamentin jo alle 35-vuotiaana.
Estääkö testamentin teko kuolinpesän pitämisen jakamattomana? Tuskinpa?
Jos yksikin osakas vaatii kuolinpesän jakamista, se on JAETTAVA!
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 11:42"]Estääkö testamentin teko kuolinpesän pitämisen jakamattomana? Tuskinpa?
[/quote]
Testamentti on ainakin selkeä jako-ohje josta ei (teoriassa) ole nokan koputtamista.
Mistä se "pesä"-sana tulee tohon? :D Eiks pesä oo linnuilla tai eläimillä, ei ihmisillä?
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 11:57"]Mistä se "pesä"-sana tulee tohon? :D Eiks pesä oo linnuilla tai eläimillä, ei ihmisillä?
[/quote]
Pesä on av-mammalla housuissa, mutta lasketaanko nuo sitten ihmisiksi, mene ja tiedä?
Jee kohtalotoveri! Olen aina luullut, että meidän suvun vudesta 1997 jakamaton kuolinpesä olis aika ainutlaatuinen aikaansaamattomuus, mut ei näköjään. Tsemppiä!