Plussa tuli ! Pelkosektio???

Odota nyt ekat 12 viikkoo ennen ku stressaat...

Älä vedä teatteriesityksiä vaan ole jämäkkä ja asiallinen. Ota asia puheeksi heti ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Mieti perustelut valmiiksi ja ota mies tai muu läheinen mukaan keskusteluun. Saat sektion kyllä, kunhan pysyt kannassasi.

Tsemppiä!

T: Pelkosektioitu, joka on vielä 3 vuoden jälkeenkin tyytyväinen päätökseensä.

Kerran sektioidun ei yleensä edes anneta enää yrittää alatiesynnytystä.

Koeta nyt nauttia edes ekoista viikoista kun ei sitä vielä edes tiedä meneekö kaikki ok. Kun menet neuvolaan niin ota asia puheeksi niin saat lähetteen pelkopolille. T: 4 raskautta mutta vain 2 lasta...

Itse itkin 2/3 raskaudesta että en voi synnyttää, en pysty siihen. Viimeisellä kolmannekselle tuli jostain sellainen voima että minä pystyn mihin vaan. Toisen kanssa sitten oikein odotin että pääsen synnyttämään, voittamaan itseni ja pelkoni. No se olikin niin kamalaa että päätin ettei enempää tule ja jos tulee niin sektiolla. Ihme juttu nyt kun siitä on 3 vuotta niin joskus kuukautiskivuissani mietin että voisin kyllä vielä synnyttää..

Ei sitä synnytystä kannata ajatella ennen aikojaan, keskity lähitapahtumiin. Ihmisen mieli on sopeutuvainen kun muutokset tapahtuu pikkuhiljaa. Ja uskon että sektion saa jos pyytää, juttele vaikka neuvolan kanssa asia selväksi ettei koko raskautta tarvitse miettiä, voithan sitten muuttaakkin mielesi loppua kohden..

No vähän auttaisi, jos tietäisi mihin alueeseen kuulut. Itse sain Naistenklinikalle pelkosektion, ja olen edelleen päätökseeni äärimmäisen tyytyväinen (lapsi nyt 6-v.). 

Näin se meni Helsingissä: 

- heti ekalla neuvollakäynnillä pyyntö pelkopolilähetteeseen

- pelkopolilla 1 käynti, jossa ystävällisesti mutta jämäkästi totean, etten tule synnyttämään alateitse. Homma klaari. Lähete lääkärille.

- lääkäri kertoo riskit ja kysyy, haluanko varmasti. Haluan. Homma rok, paperit sisään ja sovitaan leikkauspäivä (taisi olla 39+2). Sovittiin, että suostun yrittämään alateitse, JOS alkaa syntymään ennen viikkoa 30. Siihenkään ei MITENKÄÄN painostettu, mutta tämä oli minulle vain ok jostain syystä. 

- Taisin kerran käydä tapaamassa anestesialääkäriä vielä (metodit sovittiin)

- 39+2 päivänä kävelen Naistenklinikalle noin 7.00, kerrotaan että olen ensimmäinen leikattava, joten kamat päälle ja huoneeseen ja taisi olla 10 mennessä lapsi maailmassa. Kaikki olivat aivan ihania, ja kohdeltiin todella hyvin. Ei mitään "ai toi on se pelkopotilas". Yksi hoitaja luuli, että minulla oli pelko leikkausta kohtaan ja tuli todella rauhallisesti kertomaan mitä tapahtuu ja kyseli vielä mikä pelottaa ja miten voi auttaa, kun tajusin sanoa että joo en minä tätä leikkausta pelkää, vaan tätä haluasin :) Sitten naurettiin ja ihmeteltiin yhdessä silloista uutta ja hienoa vastasyntyneen jotain mittauslaitetta. Oli kiva kokemus! 

- 2 yötä synnärillä, nappia tuli kipuihin niin paljon kuin halusin (ei ollut liian kipeä). 

- suosittelen!

Itse myös haluan sektion tässä toisessa raskaudessa, mutta pelkään sektiosta parantumista ja haavan aukeamista yms. Kaksi piippunen juttu! Mutta jollain tapaa se lapsi olisi kaiketi synnytettävä. Pelottaa!

Kiitos viesteistä !
Koitan nyt olla murehtimatta asiasta ja tosiaan rauhoittaa mieltä nyt alkuun , että päästään sinne ensimmäisiin neuvoloihin jne. IHmisimieli on erikoinen kun alkaa ajatukset juosta siellä ja täällä..

Helpottaa heti kun johonkin ne asiat sanoo tai kirjoittaa "ääneen"..

Abortti jos nyt yhtä lasta ei saa synnytettyä.

Onhan sulla syy. Minun eka raskaus päätyi kiireellisen sektioon. Ei siis olut vielä mikään hätä, mutta 26h lapsivesien menosta oli vasta 5cm auki ja tilanne oli pysynyt siis samassa jo s3n yli 20h. Elimpysähtynyt synnytys. Toisella kerralla äitipolilla minulta kysyttiin haluankomsuoraan sektioon vai koittaa alakautta. Halusin kokeilla alakautta, mutta samalla kaavalla mentiin. Aukesi 5cm ja siihen se loppui ja päti sektioon.

Siinäpä tuli kannustava viesti... :(
niin siinä todentotta kävi, että ensimmäistä en saanut synnytettyä... 
Jos se lapsen synnytystapa ja siinä onnistunuminen on sen määre onko äidiksi ja vanhemmaksi niin huh huh.

Mikä hitto jotain ihmisiä vaivaa??

Minä pelkään myös synnytystä vaikka raskaus on vasta haaveissa. Sinänsä edellinen synnytys meni hyvin enkä saanut pahoja repeämiä, mutta ne pienet mitä tuli, tekivät elämästä aika helvettiä. Vessassa käynti kesti aina reilu puoli tuntia, kun virtsaaminen sattui niin paljon että itkin joka kerta enkä pystynyt lorottelemaan edes käsisuihkun avulla. Paikat tulehtui, enkä pystynyt istumaan viikkoon. Vatsa ei toiminut viikkoon.

En siis pelkää synnytystä, vaan sitä elämää sen jälkeen. Ja sitä, ettei se riitä syyksi sektioon.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 16:46"]

Kyllä se niin on, että plussa pamahti.

ilo ja onni vaihtui stressiin..

Selvää on ollut koko ajan , että haluan toisen lapsen. Selvää on ollut myös se, että jos saan toisen lapsen, niin haluan synnyttää sektiolla.

Nyt vaan aloin panikoida, että saako sen sektion? Onko se todella mahdollinen saada ilman, että mun tarvii vetää mitään suuria teatteriesityksiä synnytyspelosta.

Mä en tiedä edes onko se pelkoa mikä mulla on. Mä en vaan halua lähteä koittamaan uudelleen.

Esikoinen syntyi hätäsektiolla järkyttävän alkurupeman jälkeen.. Esikoista lähdin synnyttämään hyvin mielin, mutta taisin olla surkea synnyttäjä, kun järkyttävien 2 vuorokauden supistusten aikana paikat ei auennut mihinkään ja sitten tulikin jo kiire leikata. Tajunta oli mennä kivuista ja supistukset niin rajut että sydänäänet laski..

Jos sektioon olisikin ollut jokin syy.. perätila, väärä tarjonta, napanuora kaulan ympäri tms tms....  Jokin mikä selittää syyn, niin voisin harkita lähteä uudeleen alakautta.. jos tietäisin miksi mun kroppa ei toiminut..

Kuitenkin mun luotto omaan kroppaan on nolla lähteä synnyttämään alateitse..

Nyt alko sitten heti plussan jälkeen stressaamaan, että saako sen sektion vai ei.. Huoh.
jossain on mulle sanottu, ettei ketään pakoteta synnyttämään alakautta.. mutta pakotetaanko sittenkin. 

Missä sairaalassa on sektiomyönteistä?

Ja tiedän sektion riskit. 

[/quote]

NO mitäs jos sä pitäisit sitä sektiota veihtoehtona, mutta myös ottaisit ihan kunnolla selvää synnytyksen fysiologiasta ja ja sitä, miten synnytystä voi saada etenemään itsekin? Ja jos susta tuntuisi, että saat tarpeeksi hyvää informaatiota siitä, että uskaltaisit yrittää uudestaan alakautta, se voisi olla sulle itsellekin korjaavampi kokemus, kuin suoraan sektioon?

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 17:35"]

Minä pelkään myös synnytystä vaikka raskaus on vasta haaveissa. Sinänsä edellinen synnytys meni hyvin enkä saanut pahoja repeämiä, mutta ne pienet mitä tuli, tekivät elämästä aika helvettiä. Vessassa käynti kesti aina reilu puoli tuntia, kun virtsaaminen sattui niin paljon että itkin joka kerta enkä pystynyt lorottelemaan edes käsisuihkun avulla. Paikat tulehtui, enkä pystynyt istumaan viikkoon. Vatsa ei toiminut viikkoon.

En siis pelkää synnytystä, vaan sitä elämää sen jälkeen. Ja sitä, ettei se riitä syyksi sektioon.

[/quote]

Ymmärräthän, että sektiossa riskit tuollaisiin vaivoihin on moninkertaiset? Siis siihen, ettei suoli toimi, ja sen sektiohaavan tulehtuminen on vielä huomattavasti pahempi juttu kuin alapään pienten nirhaumien.