Siirtokarjalaiset ja muut luovutettujen alueiden evakot

Mun suvun mummut suhtautuu Venäjään kyllä epäileväisesti, mutta tykkäävät venäläisistä ihmisistä. Terijoella oli venäläisten datshoja ennen sotaa jo. Ei ole tosin montaa mummua elossa enää :( Lapsena kuvittelin Karjalan jonkinlaiseksi satumaaksi, kuuntelin ihania tarinoita sieltä.

Nuorimmatkin evatkot ovat jo yli 70-vuotiaita, ja sen ikäiset lähtivät Karjalasta (ja muilta luovutetuilta alueilta) vauvoina.

Mulla on elossa noin yhdeksänkymppiset isovanhemmat, joista toinen joutui pakoon Viipurista ja toinen Sortavalasta teini-ikäisinä. Ei heidän suhteensä Venäjään mitenkään lämmin ole. Kodin ja kotikaupungin menetys tuntuu kirvelevän syvinä haavoina yhä vaan.

Venäläiset ihmiset ovat tietysti eri asia kuin Venäjän (Neuvostoliiton) valtio. Ihmisiä vastaan mummolla ja vaarilla ei ole mitään.

HYVIN suurella epäluulolla. Ryssä on aina ryssä, eikä sieltä maasta ole tullut mitään hyvää- asenteella. Kotiin ikävöivät elämänsä loppuun asti. 

Jaksoivat ryssitellä kunnes seuraavaan polveen syntyi lapsi, jolla venäläinen äiti.... sen jälkeen en ole juuri haukkumisia kuullut. Tosin alkaa ne karjalassa eläneet olla meidän suvussa jo vähissä, pari jäljellä nekin toinen jalka haudassa. Loppuunkuluneita tarinoita jaksoivat kertoa loppuun asti, joskus tuntuu että ne ei ikinä alkaneet elää elämäänsä eteenpäin, haikailivat vain menneitä.

Minun molemmat isovanhemmat äidin puolelta ovat joutuneet evakkoon. Annettiin vartti aikaa pakata tavarat ennenkun ryssät tulevat ja hevosella karkuun. Kaikki jäi. Ei kai siitä kovin hyvä mielikuva voi jäädä. Täällä itä-suomessa ryssä on aina ryssä vaikka voissa paistaisi.
Jopa isäni uhkasi nuorempana haulikolla jos tuon venäläisen poikaystävän näytille. Kyllähän venäläisviha on siirtynyt sukupolvelta toiselle, ja se on ihan yleistä.

Mun äiti (synt v 1935)  suhtautuu neutraalisti, mutta mun 2 tätiä (synt v 1940 aj 42) eivät selvästi pidä venäläisistä. Ovat käyneet kotiseuduilla ja aina kauhistelleet.

Itse (mies synt v. 1960) suhtaudun neutraalisti venäläisiin ihmisiin mutta en pidä Putinista ja hänen uhoilevasta politiikastaan enkä tykännyt aikoinaan kommunismista enkä neukkumeiningistä. En edes fanittanut niiden urheilijoita. Mielestäni Suomen pitäisi pyrkiä jollain tavalla saada edes osa Karjalasta, esim Viipuri takaisin joko neuvottelemalla tai ostamalla (ja pistää EU maksamaan), ja haluaisin että Suomi liittyy Natoon.

Sama täällä, meidän perheessä kolme neljästä isovanhemmasta on juuriltaan luovutetun karjalan alueelta, ihmisiä on kuulemma ikävä, valtiojohtoon ollut aina mun muistin mukaan negatiivinen asenne.

Ikuisesti vihamielinen ja epäluuloinen.

""""Ryssä on ryssä, vaikka voissa paistais"""

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 16:09"]""""Ryssä on ryssä, vaikka voissa paistais"""
[/quote]
Näin sanoi munkin isotäti aina, kunnes vallan hullaantui venäläiseen miniäänsä, ja puoliksi venäläisiin lapsenlapsiinsa.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 16:04"]

Jaksoivat ryssitellä kunnes seuraavaan polveen syntyi lapsi, jolla venäläinen äiti.... sen jälkeen en ole juuri haukkumisia kuullut. Tosin alkaa ne karjalassa eläneet olla meidän suvussa jo vähissä, pari jäljellä nekin toinen jalka haudassa. Loppuunkuluneita tarinoita jaksoivat kertoa loppuun asti, joskus tuntuu että ne ei ikinä alkaneet elää elämäänsä eteenpäin, haikailivat vain menneitä.

[/quote]

Äläpä sano. Puhu vasta sitten, kun joudut tunnin varoitusajalla lähtemään kodistasi ja mukaan saat ottaa tavaraa sen verran kuin jaksat kantaa. Tiedät, että ikinä ei ole paluuta takaisin. Kun viholliskoneet alkavat pommittaa evakkokulkuetta, syöksyt piiloon lähimpään pusikkoon ja yrität siellä varjella lapsiasi omalla ruumiillasi. Evakkopaikkaasi (länsisuomalaisen maalaistalon aitta) saat tiedon, että miehesi on kaatunut rintamalla, ja ryhdyt sitten rakentamaan elämääsi nollasta kolmen pienen leskiäitinä.

On ihan mahdollista, että itsekin vielä vanhana kertoisit tätä tarinaa ja haikailisit sitä, mitä sinulla ennen näitä traumaattisia tapahtumia oli.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 16:14"]

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 16:04"]

Jaksoivat ryssitellä kunnes seuraavaan polveen syntyi lapsi, jolla venäläinen äiti.... sen jälkeen en ole juuri haukkumisia kuullut. Tosin alkaa ne karjalassa eläneet olla meidän suvussa jo vähissä, pari jäljellä nekin toinen jalka haudassa. Loppuunkuluneita tarinoita jaksoivat kertoa loppuun asti, joskus tuntuu että ne ei ikinä alkaneet elää elämäänsä eteenpäin, haikailivat vain menneitä.

[/quote]

Äläpä sano. Puhu vasta sitten, kun joudut tunnin varoitusajalla lähtemään kodistasi ja mukaan saat ottaa tavaraa sen verran kuin jaksat kantaa. Tiedät, että ikinä ei ole paluuta takaisin. Kun viholliskoneet alkavat pommittaa evakkokulkuetta, syöksyt piiloon lähimpään pusikkoon ja yrität siellä varjella lapsiasi omalla ruumiillasi. Evakkopaikkaasi (länsisuomalaisen maalaistalon aitta) saat tiedon, että miehesi on kaatunut rintamalla, ja ryhdyt sitten rakentamaan elämääsi nollasta kolmen pienen leskiäitinä.

On ihan mahdollista, että itsekin vielä vanhana kertoisit tätä tarinaa ja haikailisit sitä, mitä sinulla ennen näitä traumaattisia tapahtumia oli.

[/quote]

Plus se, että näillä länsisuomalaisilla oli kaikenlisäksi usein tapana ryssitellä evakkoja, ja olla vihaisia heille siitä että joutuivat ottamaan vaivoikseen sodan jalkoihin jääneitä kodittomia naisia ja lapsia. 

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 16:07"]

Sama täällä, meidän perheessä kolme neljästä isovanhemmasta on juuriltaan luovutetun karjalan alueelta, ihmisiä on kuulemma ikävä, valtiojohtoon ollut aina mun muistin mukaan negatiivinen asenne.

[/quote]

Mitä tarkoitat tuolla "ihmisiä on ikävä"? Et kai viittaa venäläisiin? Luovutetun Karjalan asukkaathan olivat lähes sataprosenttisesti suomalaisia. Vain Viipurissa oli pieni venäjänkielinen vähemmistö ja lisäksi Kyyrölässä asui venäläisjuurisia ihmisiä.

Tämä vain selvennykseksi. Niin moni nykysuomalainen sekoittaa supisuomalaisen (luovutetun) Karjalan ja Venäjän-Karjalan, jotka ovat kaksi eri asiaa.

Mulla on valokuva mummosta 20-vuotiaana evakkomatkalla. Hänellä on suru silmissään ja mustat vaatteet, vaari oli juuri kaatunut rintamalla. Sylissään istuu pieni poika (isäni), ja mummo on viimeisillään raskaana. Tuossa evakkopaikassa kuulemma kohdeltiin karjalaisia huonommin kuin eläimiä.

Täti oli muistaakseni 16v, kun tuli viimenen lähtö. Eipä tuo ole mitään venäläisistä puhunut, ainakaan mun kuullen.

Isäni oli puolestaan 3,5 vuotias, kun tuli se viimeinen lähtö ja kyllä tuo vihasi venäläisiä. Mieli kuitenkin muuttui, kun serkun poika meni venäläisen naisen kanssa naimisiin :D

Mun suku on sekä äidin että isän puolesta lähtöisin Karjalasta, läheltä Viipuria. Suhtautuminen Venäjään on mummoilla, vaareilla, isotädeillä ja isosedillä aika kaksinainen. Neuvostoliiton muisto kummittelee ja Venäjään valtiona suhtautuvat kyllä hyvinkin epäluuloisesti.

Mutta korostavat toisaalta sitä, että ei heillä venäläisiä ihmisiä vastaan ole mitään. Ovat tutustuneetkin moniin venäläisiin kun ovat tehneet muistelumatkoja entisille kotikonnuille Karjalankannakselle. Siellä vanhoissa kotitaloissa asuvat nyt uudet asukkaat, jotka aikoinaan siirrettiin "suomalaistaloihin" jostain Ukrainasta ja Valko-Venäjältä asti. 

Nykyään ovat niin vanhoja etteivät enää jaksa reissata, ja suurin osa kuollutkin jo. Mutta kyllä ne evakkotarinat ja muistot elää meissä nuoremmissa, lapsissa, lapsenlapsissa ja lapsenlapsissa.