Tunnetko ketään ihmistä, jota kiinnostaa pääsasiassa vain surulliset uutiset?

Mässäilee toisten sairauksilla ja kuolemantapauksilla.

eikä muutenkaan kelpaa mitään hyvää. Jos valitan jostain saan kommenteja ja myötätuntoa, mutta jos olen jostain iloinen niin hän ei sano sanaakaan siitä asiasta, eli tuntuu siltä ettei saa olla koskaan tyytyväinen jos haluaa jutella.

Hän haluaa kuulla vaan epäonnistumisista ja muusta kurjasta. Menestyminen johtuu aina jostain ei-hyväksyttävästä syystä ja se sallitaan vain, jos hän itse on saavuttanut jo asian. Esim vaikka työpaikka: jos joku muu saa unelmatyönsä hänen ollessa vielä vanhassa työssään tai työttömällä, hän ihmettelee pitkään miten sekin on sinne päässyt jne. Jos hän itse on juuri saanut paremman työn, sivuuttaa toisen henkilön vastaavat uutiset vaan ohi mennen.



Sitten tunnen henkiön, joka ei kestä ikäviä, vaikeita tai surullisia uutisia. Kaiken pitää olla aina sellaista iloista, kaunista ja kaavamaista, naistenlehtielämää. Esim erosi kihlatustaan ja ryhtyi puhumaan yhtäkkiä vain että " minä" , esim minä muutan nyt sinne ja minä lähden lomalle jne. Kysyttäessä kommentoi että olemme eronneet, mutta ei mitään muuta. Jos kirjoitat hänelle vaikka sähköpostia ja kerrot isäsi kuolleen, hän ei vastaa siihen. Paitsi ehkä 2-3 kk:n kuluttua kun tuntuu kuluneen sopiva aika että asia on unohtunut eikä tarvitse enää kommentoida. Hän ei siis mielestäni ole välinpitämätön tai empatiakyvytön, vaan menee täydellisesti lukkoon kun pitäisi kohdata jokin suru tai epäonnistuminen ja jakaa se ystävän kanssa.

Itse rakastan sunnuntai hesaria. Syy rakkauteeni on se, että silloin on paljon kuolinilmoituksia.