Miten joku voi haluta suurperheen? tarkoitan lähinnä 4-5 lasta tai enemmän...

Itselle tää kaksi on ehdoton maksimi. Mutta kai sitten jotkut tykkää vauvaelämästä ja isosta perheestä. Itse nautin muista asioista.

Lapset on vaan niin ihania, ja musta on kiva touhuta niiden kanssa. Kolmatta odotan kyllä vasta :(

Miten joku voi haluta kuplavolkkarin...

Suurperhe on kai jonkinlainen " elämäntapa" .Ymmärsiköhän kukaan?

Rakastan lapsia mutta ajatus suurperheestä....huh :)

ap

...lapset olisivat perusterveitä



...hyväunisia



...rahatilanne olisi siedettävämpi



...olisi jonkinlaista turvaverkkoa



voisin ajatella kasvattavani useita lapsia. Näissä puitteissa kuitenkin kun olen, kaksikin lasta tuntuu jo aika raskaalta hoitaa.

Varsinkin, kun ikäerot on suht pienet, niin lapset leikkii keskenään. Lisäksi ovat hyvin omatoimisia ja itsenäisiä eli eipä se elämä siitä hankaloitu muuta kuin, että vaatii isomman auton ja maitoa pitää hakea kaupasta tämän tästä!! ;)



Enemmän ihmettelen sellaisia, jotka hankkii vain yhden lapsen...siinä sitä hommaa piisaa, kun pitää jatkuvasti itse viihdyttää lasta.

Meillä 3 lasta ja lisää halutaan. Vauva on kyllä pieni, mutta noi 2 ekaa ovat ainakin vielä kilttejä tapauksia. Arki sujuu hyvin ja muutenkin kivaa. Kyllä meille lisääkin lapsia toivotaan. Ollaan miehen kanssa todella lapsirakkaita ja mieskin on kiiinostunut lapsista, ei pelkästään minä :) Itselläni on 7 sisarusta ja minusta on mukavaa kun heitä on paljon :)

Neljä menee siinä missä kolmekin. Meillä n. 2 vuotta ikäeroa lasten välillä,vanhin nyt 8v. Ovat erittäin omatoimisia tyttöjä,ja leikkivät yhdessä yhä enemmän.

jos on ihan oikeasti kiinnostunut jokaisesta lapsestaan ja haluaa heille olevan aikaa ja aitoa kiinnostusta heidän asioistaan, niin kyllä mikään määrä lapsia ei mene ihan vaan siinä sivussa leikkimällä keskenään. Toki joitakin asioita voi tehdä kaikki yhdessä, varsinkin jos lapset ovat samanikäisiä, mutta jokainen lapsi on ainakin meidän perheeseen tuonut paljon lisätyötä. Jos kohtelee lapsiaan massana, niin sitten ei ehkä mene aikaakaan niin kovasti.

Vierailija:

jos on ihan oikeasti kiinnostunut jokaisesta lapsestaan ja haluaa heille olevan aikaa ja aitoa kiinnostusta heidän asioistaan, niin kyllä mikään määrä lapsia ei mene ihan vaan siinä sivussa leikkimällä keskenään. Toki joitakin asioita voi tehdä kaikki yhdessä, varsinkin jos lapset ovat samanikäisiä, mutta jokainen lapsi on ainakin meidän perheeseen tuonut paljon lisätyötä. Jos kohtelee lapsiaan massana, niin sitten ei ehkä mene aikaakaan niin kovasti.

Samaa olen täällä ihmetellyt monet kerrat. Yleensä olen vain saanut pas*aa niskaani =/

vain huoli omista asioista. Nostan hattua suurperheiden äideille. Itse en siihen pystyisi, enkä kyllä kieltämättä haluakaan. Mutta olette ihanan uhrautuvia.

T: myös 5 lapsen äiti

suurperheessä kasvanutta, joiden mukaan elo ei tosiaan ollut sellaista kuin olisi halunnut. Yksikään lapsista ei saanut huomiota riittävästi kotona, lapset olivat sitä yhtä suurta, toisistaan huolehtivaa laumaa (niin se menee, isommat katsovat pienempien perään kun äiti ei ehdi kaikkialle) eikä vanhemmilla ollut aikaa kenellekään erityisesti. Siinä ei jokin kerran vuodessa kahdestaan leffassa käynti lohduttanut. Olivat kateellisia kavereille, joilla oli vain 1 tai 2 sisarusta, joiden kodeissa oli rauhallista ja lapsi riitti vanhemmalle YKSILÖNÄ. Kun äiti oli taaaas raskaana, alkoi isoimmille tulla tunne, että he eivät ole mitään, he eivät riitä, kun lapsia piti tehdä koko ajan lisää. Muutoin kivat vanhemmat ja hyvä koti, mutta nämä pari tuttuani ovat kertoneet hyvin saman suuntaisia fiiliksiä-toisen perheessä oli 6 lasta, toisen 8.

Kaupunkilaisia, äiti vaan tykkäsi vauvoista. Tutun mukaan tykkäsi vissiin vauvoista enemmän kuin lapsista....

Pienet vielä " leikkivät keskenään" , mutta isommilla lapsilla on omia juttuja, joihin tarvitsevat vanhemman läsnäoloa ja aikaa. Ja omaa rauhaa, eivät ole mitään sisarusparven jatkeita, vaan yksilöitä, jotka halusivat joskus olla rauhassa. Ja oman vanhemman.

Kumman usein nuoret muuttavat suurperheistä omaan kotiin heti kun kynnelle kykenevät.

Haluan paljon elämää ympärilleni ja haluaisin olla täyspäiväinen kotiäiti. Lapset ovat todella rakkaita. Itsekin olisin halunnut kasvaa isommassa perheessä, yksi sisko oli minulle aivan liian vähän.

12 lasta ja olen sitä mieltä, että kuka haluaisi olla se, joka menee siinä sivussa?? Meillä jokainen lapsi tarkoittaa ainutkertaista persoonaa. Mutta ehkäpä tuon kirjoittanut tarkoittikin sitä, että leikkivät paljon yhdessä jne. joten sillätavalla helpompaa, kuin vaikka yhden kanssa, jolle taas vanhempien pitäisi olla leikkikaverina.

Se on totta, että yhden äidin aika ei riitä kaikkien lapsien huomioimiseen kerralla. Siksi meillä osallistuu isä ja lasten isovanhemmat ja kummit ja ystävätkin lasten elämään. Meillä on myös hoitaja tekemässä kotihommia, jolloin aikaa jää alle kouluikäisten kanssa olemiseen. Alle kouluikäisten kanssa on mielestäni tärkeintä sylittely, yhteiset askareet, huolenpito(ruoka, puhtaus yms.)ja läsnä olo. Isoilla eli kouluikäisillä tärkeää on myös heidän kuuntelemisensa ja heidän kanssaan keskustelemisensa ja siihen meinaa aina jäädä liian vähän aikaa. Onneksi kaikki eivät ole yhtäaikaa 2 vuotiaita ja kaikki eivät yleensä yhtäaikaa tarvitse syliäkään.

On myös totta, ettei kaikilla ole näin onnelinen tilanne, mutta uskon, että lapsille on kaikkein tärkeintä se, että heitä rakastetaan ja heillä on onnellinen ja tasapainoinen koti.

Pieni lapsi on siitä ihana että hän on aina varma että hän on ihana!

Iso perhe on sellainen asia, jota on aivan varmasti ulkopuolisen vaikeakin käsittää. Helpompi on käsittää homous, naisparit, jotka haluavat lasta, uusperheet jne. Ainakin siltä minusta tuntuu.