Ahdistaako muita "jumalatoivotukset" ?
Ahdistaa on ehkä väärä tai voimakas sana, enemmänkin vaivaannuttaa. Tuovat epämukavan olon.
Tarkoitan siis sitä kun joku tuttu/sukulainen tai tuntematonkin toivottaa "jumalan siunausta" tai vastaavaa? En usko mihinkään sellaiseen joten aina tulee tunne että tekisi mieli sanoa että kiitos vaan, mutta en usko jumalaan. Yleensä olen kuitenkin hiljaa ja vaivaannun itsekseni.
Minun puolestani saa uskoa vaikka hammaskeijuun mut voisikohan nää toivottelut jättää väliin :) Minulle voisi toivottaa vaikka mielummin "kaikkea hyvää" jos jotakin toivotella haluaa.
Kommentit (20)
Minulla on eräs sukulainen joka aina tekee juuri näin =D Ei se ehkä ahdista mutta hukkaan se minun kohdallani menee.
Huvittaa lähinnä. Joskus vastaan että "Olkoon Voima kanssasi". Vähän kummeksuvia katseita olen saanut. Hihittelen sitten jälkeenpäin ;D.
Meillä kaveripiirissä nää toivomukset on lähinnä läppä ja saatetaan joskus tervehtiä toisiamme sanomalla JUMALAN TERVE! .. vaikkei siis kukaan meistä ole millään tapaa uskovainen. Halvat on huvit.
Koen sen henkilökohtaisesti tyrkyttämiseksi. Vaikka henkilö ei sitä niin tarkoittaisi.
En mä koe sitä noin. Mielestäni se on vain hieno asia. Jos se toivottelia todella uskoo itse Jumalaan ja haluaa Jumalan siunaavan minua niin miksi se olisi paha? Ihan sama vaikka joku toivottaisi mulle Allahin siunausta tai vaikka spaghettijumalan siunausta. Sehän on vain osoitus siitä että tuo ihminen toivoo minulle hyvää sen kautta mihin itse uskoo. Ei se sitä tarkoita että sinun pitäisi uskoa. Vähän sama kuin moni ei usko sattumaan, tuuriin ja hyvään ja huonoon onneen. Silti he eivät loukkaannu tai ahdistu jos joku toivottaa ennen työhaastattelua onnea matkaan.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 16:58"]
En mä koe sitä noin. Mielestäni se on vain hieno asia. Jos se toivottelia todella uskoo itse Jumalaan ja haluaa Jumalan siunaavan minua niin miksi se olisi paha? Ihan sama vaikka joku toivottaisi mulle Allahin siunausta tai vaikka spaghettijumalan siunausta. Sehän on vain osoitus siitä että tuo ihminen toivoo minulle hyvää sen kautta mihin itse uskoo. Ei se sitä tarkoita että sinun pitäisi uskoa. Vähän sama kuin moni ei usko sattumaan, tuuriin ja hyvään ja huonoon onneen. Silti he eivät loukkaannu tai ahdistu jos joku toivottaa ennen työhaastattelua onnea matkaan.
[/quote]
Kyllä tämän tiedostan että kyseessä on kohteliaisuus ennemminkin kuin loukkaus toivottelijan puolelta. En silti voi sille mitään että aina siitä vaivaannun. Tulee sellainen olo etten halua ottaa vastaan mitään jumalan siunausta kun jumalaa ei mun elämässäni ole :) -AP
Kyllä ahdistaa. Ilmeisesti toivottelija tarkoittaa hyvää, mutta vaikutus on yleensä päinvastainen. Esim. kun perheessä oli hankala sairastilanne päällä ja olisi tarvittu oikeaa apua, meille vaan toivoteltiin jumalan siunausta, kaikella on tarkoitus, jumala auttaa. Silloin ei paljon hymyilyttänyt.
Asutaan muslimimaassa (väliaikaisesti työn vuoksi) enkä koskaan totu tähän ihmisten jatkuvaan "inshallah"-hokemaan. Multa kysytään vaikka lapsen ikää ja todetaan sitten "inshallah" eikä oloni voisi olla yhtään vaivaantuneempi ja hymyilen vai kohteliaasti.
Vastaan:"helvetillisen hyvää pvn jatkoa!"
En edes muista, koska olisin itse noita toivotuksia kuullut ja menisivät varmaan jonkinlaisina kuriositeetteina toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vähän kuin joku "halipatsuippa" tms.
Ne on aina olleet ihania, siis paljon paremmilta tuntuneet kuin tavallista "Hyvää kesän jatkoa!", "Voikaa hyvin." yms., jotka nekin on tietysti ihan kivoja. :)
Olen elämäni aikana ollut sekä agnostikko että uskovainen ja aina siunauksen toivottaminen on tuntunut ihanalta.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 16:46"]
Huvittaa lähinnä. Joskus vastaan että "Olkoon Voima kanssasi". Vähän kummeksuvia katseita olen saanut. Hihittelen sitten jälkeenpäin ;D.
[/quote]
Tuota minäkin käytän. Hulluna varmaan pitävät ja hyvä niin, koska hulluutta tämä maailma kaipaa.
AP, jos et edes usko mihinkään tuollaiseen niin mikä siinä ahdistaa/vaivaannuttaa? Luulempa, että tunnet "omantunnon pistoksen" kun joku toivottaa Siunausta...ajattelet, että jos sittenkin.
Minua vaivaannuttaisi vain jos joku toivottaisi jotain pahaa, hyvän ei pitäisi ikinä vaivaannuttaa!
Musta toi "jumalan siunausta" on vähän epäkohtelias silloin jos sitä toivotteleva henkilö sanoo sen sellaiselle kenen tietää olevan uskonnoton. Tuntemattomien kanssa se on vähän eri kun ne ei sitä tiedä. Mut en kyl lähtis sanomaan ellen tietäis kyseisen tyypin olevan uskonnollinen. Sopii siis esim kirkkoon tai vastaavaan.
Kyllä pitää kehdata sanoa, että lopettavat tuollaisen. Itseäni ainakin vituttaisi ja mainitsisin asiasta. Hihhulointia tuputetaan joka puolella muutenkin ja siitä pitäisi päästä eroon.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 17:14"]
AP, jos et edes usko mihinkään tuollaiseen niin mikä siinä ahdistaa/vaivaannuttaa? Luulempa, että tunnet "omantunnon pistoksen" kun joku toivottaa Siunausta...ajattelet, että jos sittenkin.
Minua vaivaannuttaisi vain jos joku toivottaisi jotain pahaa, hyvän ei pitäisi ikinä vaivaannuttaa!
[/quote]
Ei ole omatunto kyseessä, se on varma homma. Johtunee siitä kun koen uskonnot yleensä kovin ahdistaviksi asioiksi. Noin maailmassa yleisestikin. Minulle on uskontojuttuja tyrkytetty jo lapsuudesta lähtien, kerrottu että joudun h*lvettiin jos sitä tai tätä. Niin on jäänyt jotenkin sellainen epämukava olo kaikesta uskonnollisesta. Näkemykseni on että jokainen saa uskoa mihin haluaa kunhan sitä ei yritä ängetä sellaista ihmistä päin joka on valinnut olla uskomatta. :) -AP
Jos henkilö ei tiedä minun olevan ateisti, koen sen mukavana. Henkilöhän tarkoittaa silloin hyvää ja toivoo minulle hyvää.
Jos henkilö tietää minun olevan ateisti, koen asian hieman loukkaavana ja tyrkyttämisenä, mutta en sano mitään.
Jos henkilö tietää minun olevan ateisti sekä entinen lahkolainen, loukkaantuisin siitä erittäin syvästi.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 17:14"]
AP, jos et edes usko mihinkään tuollaiseen niin mikä siinä ahdistaa/vaivaannuttaa? Luulempa, että tunnet "omantunnon pistoksen" kun joku toivottaa Siunausta...ajattelet, että jos sittenkin.
Minua vaivaannuttaisi vain jos joku toivottaisi jotain pahaa, hyvän ei pitäisi ikinä vaivaannuttaa!
[/quote]
Tässä taas perus hihhuli. Joku ahdistuu toisten mielisairaista puheista, niin sitä yritetään kääntää ahdistuneen uskoksi. Vihaksi pistää.
Kuten mainittiin tässä ketjussa jo niin nuo sopivat lähinnä esim. seurakuntaan tai kirkkoon. Kun jos vaikka koulussa toivoteltaisiin tuollaisia vaikka terkkarin vastaanotolla niin huhhuh. PS. Se suvivirsi on silti okei koulussa koska kyse on perinteestä eikä monet edes miellä sitä uskontoon liittyväksi. Jumalatoivottelut ei ole perinteisiä paitsi kirkkoympäristössä.
Ei. Minulle tulee niistä hyvä ja lämmin olo, vaikka olen agnostikko. Tiedän, että ihminen haluaa toivottaa minulle parasta minkä hän omasta maailmankuvastaan katsoen tietää.