Voisitko antaa anteeksi tälläistä?
Tai kokisitko huonoa omaatuntoa, tälläisessä tapauksessa, jos olisit kiusannut raa'asti toista henkilöä? haukkunut, naureskellut, mulkoillut, levittänyt perättömiä juoruja, uhkaillut, lyönyt, töninyt, töhrinyt hänestä vessan seinään juttuja... Eikä sun välttämättä ole tarvinnut tehdä edes kaikkia näitä asioita, vaan vaikka 2 asiaa noista ja tietäisit että moni muu olisi kiusannut häntä myös, vaikka eihän sillä periaatteessa ole merkitystä kuinka moni, kun tässä elämässä jokaisen ihmisen täytyisi kantaa vastuu vaan omista teoistaan. Näetkö tuollasen kiusaamisen ees raakana väkivaltana, tilanteesta riippumatta ja että joku ihminen, etenkin lapsi tai teini ansaitsisi sitä?
Tää kiusattu ois sit ollu sellanen 11-15v tyttö, joka olisi näyttänyt halvalta, seurustellut usean kanssa, flirttailut usean kanssa, harrastanut usean kanssa seksiä, iskenyt varattuja, puhunut pahaa seläntakana muista ja levitellyt toisten salaisuuksia. Sinä olisit joutunut edes jonkun noista hänen tekemien tekojen kohteeksi. Voisitko ymmärtää että hän on ollut lapsi/nuori ja tehnyt virheitä? osaisitko verrata hänen tekojaan siihen, että ehkä sinä itsekin kiusasit ja teit väärin, ei oo pääasiassa merkitystä kummasta osapuolesta teot alun alkaen alkoivat jos olet sortunut itsekin kiusaamaan = tekemään väärin? Tekisikö asiasta mielessäsi yhtään ymmärrettävämpää se, jos tietäisit tuon tytön elämän olleen aika rajatonta, on saanut tehdä aina mitään ja ehkä siksi myös olettanut, että on saanut toimia noin niin kun on muita kohtaan tehnyt? Ja tulisitko ajatelleeksi, että ehkä hänen perheen sisällä on voinut olla muitakin vakavempia ongelmia jotka eivät ole suoranaisesti näkyneet ulospäin.
Tietäisit tytön myös peruskoulun jälkeen muuttaneen muualle, jos joskus sattumalta vielä törmäisit häneen elämässäsi ja tunnistaisit hänet, kertoisitko mahdollisesti tytön tai nykyisen naisen, uudelle kumppanille, uusille ystäville hänen menneisyydestään vaikka voisit olettaa että tyttö muutti juuri sen takia kun halusi muuttaa tapansa ja elämänsä? Voisitko myös olettaa, että ehkä hän kärsi tarpeeksi siitä kiusaamisesta, muutti sen takia pois, muutti sen takia tapansa ja aikuisuus/ikä ovat tuoneet järkeä myös päähän, eikä nykyinen nainen toista enää lapsuuden virheitään? Miksi lähtisit pilaamaan tälläisen ihmisen elämää uudelleen kertomalla _menneisyydestä_, ajamalla häntä uudelleen huonoon maineeseen, kiusaamiseen, vaikka nainen ei olisi enää vuosi kausiin laittanut itse tikkua ristiin huonon maineen eteen? Ajattelisitko että oma käytöksesi olisi silloin myöskään hyvin tervettä, jos tahdot toista vainota hautaan saakka ja kertoa hänen menneisyydestään, vaikka hän on hyvin todennäkösesti muuttanut tapansa? Silloin se hauta voi löytyä aika hyvinkin äkkiä oman käden kautta, kun tietty piste kiusaamisessa saavutetaan ja ihmiselämä loppua hyvinkin nuorena.
Soimaisiko itsetunto, jos tietäisit että joku tekisi itsemurhan sinun vainoamisesi takia ja sen takia että et pysty anteeksi antamaan asioita, mitä ihminen teki joskus 11-15vuotiaana vaikka sinulle anteeksi annettaisiin kaikki henkinen/mahdollinen fyysinen väkivalta mitä olet toista kohtaan silloin joskus harjoittanut?
Toivon että tämä ketju kerää paljon vastauksia ja on ylhäällä vielä aamullakin.
Kommentit (13)
Jumala antaa anteeksi, ei ihminen eikä tarvitsekaan koska itse pitää olla vastuussa itsestään. Ei siitä mitään tule jos ihminen tekee jotain ja jatkuvasti ja vain odottaa toisten anteeksiantoa.
Häh? No en todellakaan tuntisi omatuntoni soimaavan, jos joku ois tehnyt mulle väärin ja kärsisi, koska MÄ en anna anteeksi. Mitä hän sillä tekee, jos ei kerran osaa mua kunnioittaa? Paitsi eri asia, jos tulisi sanomaan, miten pahoillaan on. Silloin voisin antaakin anteeksi. Mutta jutustasi en nähnyt pikaisesti, sanoiko tämä häirikkö, että on pahoillaan?
Mutta ei hänen tarvitse eikä kuulu muiden ajatuksista välittää, muissakin on vikaa. Myös minussa. Vaikka olisinkin vihainen hänelle.
Tässä oli nyt kaks oleellista asiaa: se mitä tapahtui nuoruudessa, ja se mitä tapahtuu aikuisiällä. En jaksa nyt kauheesti analysoida, mutta nuoruudessa sekä kiusattu että kiysaaja ovat olleet nuoria. Jos olisin kiusaaja, mulla olis ilman muuta huono omatunto ja selvittäisin asian, uskovainen kun olen. Kiusattuna taas, kyllä pyrkisin antamaan anteeksi vaikka kiusaaja ei pyytäiskään, oman elämänsä sillä katkeruudella vain pilaa. Aikuisena luulis et kunkin osapuolen päähän ois tullut järkeä, mutta kuten av:kkn on miljoona kertaa todistanut niin näin ei ole.
Kiusaaminen on aina kiusaajaan syy. Ihmiset saavat olla ihan juuri sellaisia kuin ovat, eika se oikeuta kiusaamiseen. Olet laiha, lihava, ujo, puhelias ja villi, pukeudut rohkeasti ja pidat pojista (vaikka olisit poika) tai sitten vaan poikien kanssa juttuun tulevat tytto. SINULLA ON SIIHEN OIKEUS. Ei kukaan muu voi maaritella sinun olemistasi. KIUSAAMINEN EI KOSKAAN OLE KIUSATUN SYY, vaikka Suomessa tunnutaan vahan tahan tyyliin ajatteltavan. Ei ole ensimmaistakaan asiaa joka oikeuttaisi kiusaamisen. Olen ylpea itsestani, olen puuttunut kiusaamiseen julkisilla paikoilla. Tama on asia josta tunnen suurta vastuuta aikuisena. En ole ollut kiusaaja enka kiusattu itse.
Ihminen eheytyy vasta kun hän kostaa. Se voi tuntua pahalta mutta sen jälkeen hän on sujut asian kanssa. Myös rikollinen tuntee pelastuvansa kun jää kiinni ja saa tuomion.
Eihän sua kukaan enää kiusaa ja vainoo. Oot ihan pimee
Jutussa on kaksi kiusaajaa. Toinen Bee joka on kiusannut ensin nuorta Aata nuorena ja sama Bee on vielä kiusannut aikuisena tuota samaa Aata, jota nuorenkin kiusasi. Siis tälle kiusaajlleko Bee... tässä anteeksiantoa ..siis itselleen Beelle anteeksiantoa mietitään.
Se ensimmäinen Aa kiusattuhan vain kiusasi sitä Beet kiusaajaansa ja Aa oli itsetuhoinen nuorena. Ilmeiseti Aan kovien olojen ja kiusaamisen takia.
eihän Sasille enää mitään mahda. Mun on itse vaikea antaa kiusaajille anteeksi. Tässä tapauksessa Se Bee on se kiusaaja. Aa vain myötäili Been tekoja ihan aiheellisesti myös Beelle itselleen. Ei olis tarvinnut vaivautua, mutta Aalla oli paha olo.. Bee on raukkis, Bee on se kiusaaja.
Sä pelkäät siis että kiusaaminen jatkuu ja entiset kiusaajat (ehkä) edelleen vainoavat? Älä suotta, en usko ollenkaan että ne entiset kiusaajat edes miettivät sua.
Jos mä olisin kiusannut, niin kyllä häpeäisin enkä todellakaan jatkaisi samaa aikuisena. Vaikka sitten muukin olisi kiusattu.
Joo ap sä kiusaat itseäsi nyt. Ei tuo toinen ole tehnyt mitään. Olet omien pelkojesi uhri. Mene vaikka terapiaan pakkomielteisten ajatusten takia tai yritä jotenkin sisäistää, että sun ongelma on että pyörität näitä samoja ajatuksia päässäsi jatkuvasti, vaikka todellisuudessa ei tapahdu mitään. Oikea kiusaaminen ei olisi luultavasti edes niin pahan tuntuista, kuin tämä itsesi rääkkääminen peloilla. Et edes enää tunne sitä kiusaajaa, koska hänkin on luultavasti muuttunut kuten olet sinäkin. Tule ulos sieltä kaapista ja jätä se luuranko sinne.
Ikävä, että asioita on nuoruudessasi tapahtunut, mutta sitä todellisuutta ei enää ole olemassa. Menneisyyttä ei ole muualla, kuin ihmisten ajatuksissa. Olet kirjoittanut tämän saman tarinan tänne jo monta kertaa. Ajattele vaikka, että nämä ajatukset putoavat seuraavan kerran pönttöön kun käyt vessassa. Sitten vain vedät ne pöntöstä alas ja hengität jotain uutta ja tuoretta tilalle (siis kun olet oistunut wc:stä nii on raikkaampaa :)
Hohoijaa