Jälleen kerran tulee itku :'( Ikävä kissaa :'(
En kestä tätä elämää ilman sitä. Katselen vain ympärilleni ja joka nurkka on hiirenhiljainen. En vain kestä :( Siitä on "jo" parisen kuukautta mutta olen vain romuna.
Kommentit (20)
:( ei tarvi vastata, mut kuoliko ihan vanhuuteen vai?
Tsemppiä kauheesti! Mä en kans tiedä mitä tekisin jos nyt menettäisin mun koiran.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 22:57"]Voi sua:( ...anna surulle aikaa<3
[/quote]
Kuinka kauan sille pitää antaa aikaa :( Hirveä olo ilman sitä :( Minun on pakko välillä itsekkäästi unohtaa totuus, jotta en sekoaisi surusta. Sitten illalla istun hiljaisessa kodissa ja itku tulee ;(
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 22:57"]No katti sinne ja kettu tänne. Saahan noita nyt herranjumala uusia? Ongelmajätettä monelle. Joku nyyhkii jotain haisevaa kissanraatoa..ei saatana sanon minä...
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 22:58"]:( ei tarvi vastata, mut kuoliko ihan vanhuuteen vai?
Tsemppiä kauheesti! Mä en kans tiedä mitä tekisin jos nyt menettäisin mun koiran.
[/quote]
Kiitos... Lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi :( se oli niin upea elukka... teki aina, aina tarpeet oikeaan paikkaan ja söi hyvällä ruokahalulla jos kupin toi nenän eteen. Vaikka sen kunto oli jo romahtanut niin se käyttäytyi niin hienosti loppuun asti<3
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 22:58"][quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 22:57"]Voi sua:( ...anna surulle aikaa<3
[/quote]
Kuinka kauan sille pitää antaa aikaa :( Hirveä olo ilman sitä :( Minun on pakko välillä itsekkäästi unohtaa totuus, jotta en sekoaisi surusta. Sitten illalla istun hiljaisessa kodissa ja itku tulee ;(
[/quote]
Kai se riippuu ihmisestä? Mulle kävi niin, etten itse olisi ottanut kissaa varmaankaan koskaan enää, mutta mun ystävä toi mulle kissan ja jätti sen hoitoon.Täällä se kisu on vieläkin.
Sanoisin, että ainakin 8 kuukautta ja sitten siitä pikkuhiljaa muuttuu helpommaksi. Välillä tulee tietenkin kauheita parkukohtauksia. Ei oo kyllä helppoo ollut ja en viitsi kenellekään asiasta puhua kun eihän nyt saatana koiraa saa surra ja ikävöidä.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 22:57"]
No katti sinne ja kettu tänne. Saahan noita nyt herranjumala uusia? Ongelmajätettä monelle. Joku nyyhkii jotain haisevaa kissanraatoa..ei saatana sanon minä...
[/quote]
Sinä se ongelmajäte oot.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 22:58"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 22:57"]Voi sua:( ...anna surulle aikaa<3 [/quote] Kuinka kauan sille pitää antaa aikaa :( Hirveä olo ilman sitä :( Minun on pakko välillä itsekkäästi unohtaa totuus, jotta en sekoaisi surusta. Sitten illalla istun hiljaisessa kodissa ja itku tulee ;(
[/quote]
Ehkä voisit antaa uudelle kissalle mahdollisuuden?
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 23:01"]
Eiku vedä sinä ittes jojoon paskareikä
[/quote]
Sano aika ja paikka jos on asiaa äläkä lässytä netissä, munapää.
Voi ei! :(
Otan osaa suruusi!
Tiedän, että mullakin vielä toi aika koittaa. Onhan toinen kisumme jo 10 vuotias. Toivottavasti vaan hänen seurastaan saamme vielä vuosia nauttia, mutta kieltämättä sydäntä riipii ajatuskin jo luopumisesta. :(
Ja se ajatus kävi viime viikolla jo mielessä kun kisumme alkoi yhtäkkiä oksentelemaan rajusti ja mikään ei pysynyt sisällä. :( Olin varma, että siellä on tukos suolistossa ja se pieni rääpäle joutuu leikkaukseen eikä enää ikinä herää siitä. Onneksi antibiootein selvitään, ainakin toivottavasti.
Vaan voi hyvä luoja miten olen itkenyt silmät päästäni jo tuon takia, kun kisu kipeänä. En tiedä miten selviän sitten kun on sen aika lähteä autuaammille hiirestysmaille. :(
Nytkin itken jo ajatuksestakin.
Ja sulle ap iso lämmin halaus!! <3
Aika kyllä auttaa, mut nyt on sinun aikasi surra pois mennyttä rakasta perheenjäsentä! :(
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 23:02"][quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 22:58"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 22:57"]Voi sua:( ...anna surulle aikaa<3 [/quote] Kuinka kauan sille pitää antaa aikaa :( Hirveä olo ilman sitä :( Minun on pakko välillä itsekkäästi unohtaa totuus, jotta en sekoaisi surusta. Sitten illalla istun hiljaisessa kodissa ja itku tulee ;(
[/quote]
Ehkä voisit antaa uudelle kissalle mahdollisuuden?
[/quote]
Otan kyllä uuden kisun asap, mutta vielä ei ole sen aika :/ Eikä se kuitenkaan ikinä tule olemaan samalainen kuin entinen :( Kiinnyin sen maailman parhaaseen luonteeseen :(
Tsemppiä <3. Perheenjäsenen menetys on aina raskasta ja sitä saa surra. Anna surulle tilaa tulla - sureminen on prosessi, jota voi pitkittää, muttei koskaan lopullisesti välttää.
Menetys on osa elämää. Olet antanut kissallesi hyvän elämän ja hoitanut sitä loppuun saakka. Enempää et olisi voinut antaa. Vielä te tapaatte mutta ennen sitä elä ja ole kiitollinen jakamistanne hetkistä.
Mun kissa jouduttiin lopettamaan puolitoista vuotta sitten, ja edelleenkin tirautan kyyneleitä kissan vuoksi. Viimeksi tänään.
Tsemppiä, kyllä se ajan kanssa helpottaa. Meille tuli uusi kissa vajaat puoli vuotta lopettamisen jälkeen, ja uusi kissa kyllä auttoi pääsemään pahimman surun yli.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 23:07"]Voi ei! :(
Otan osaa suruusi!
Tiedän, että mullakin vielä toi aika koittaa. Onhan toinen kisumme jo 10 vuotias. Toivottavasti vaan hänen seurastaan saamme vielä vuosia nauttia, mutta kieltämättä sydäntä riipii ajatuskin jo luopumisesta. :(
Ja se ajatus kävi viime viikolla jo mielessä kun kisumme alkoi yhtäkkiä oksentelemaan rajusti ja mikään ei pysynyt sisällä. :( Olin varma, että siellä on tukos suolistossa ja se pieni rääpäle joutuu leikkaukseen eikä enää ikinä herää siitä. Onneksi antibiootein selvitään, ainakin toivottavasti.
Vaan voi hyvä luoja miten olen itkenyt silmät päästäni jo tuon takia, kun kisu kipeänä. En tiedä miten selviän sitten kun on sen aika lähteä autuaammille hiirestysmaille. :(
Nytkin itken jo ajatuksestakin.
Ja sulle ap iso lämmin halaus!! <3
Aika kyllä auttaa, mut nyt on sinun aikasi surra pois mennyttä rakasta perheenjäsentä! :(
[/quote]
Kiitos :( itselleni oli tärkeää tehdä päätös suunnittelematta etukäteen. Oli pakko kovettaa itsensä hetkeks ja päättää, että nyt on aika. Välillä olen luullut voivani jo ihan hyvin, mutta sitten romahdan taas. :/
Haloo modet... [quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 23:08"]Voit vetää ittes kaulakiikkuun ihan missä paikassa haluat ja mihin aikaan tahansa, Kusiaivo.
[/quote]
Mene muru nyt jo nukkumaan. Jos olet erimieltä, niin silti voi käyttäytyä sivistyneesti. Nyt vain teet itsestäsi pellen.
Ap, ymmärrän sinua. Olen hyvin, hyvin pahoillani menetyksestäsi.
Olen käynyt tuon saman surun läpi. Se on íhan hirveää tuskaa.
Ainoastaan aika voi auttaa. Mutta se auttaa. Lupaan sen.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 23:08"]
Voit vetää ittes kaulakiikkuun ihan missä paikassa haluat ja mihin aikaan tahansa, Kusiaivo.
[/quote]
Sanotko sä velliperse sen ajan ja paikan vai inisetkö sä munaton nolla aina vaan?
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 23:07"]Tsemppiä <3. Perheenjäsenen menetys on aina raskasta ja sitä saa surra. Anna surulle tilaa tulla - sureminen on prosessi, jota voi pitkittää, muttei koskaan lopullisesti välttää.
Menetys on osa elämää. Olet antanut kissallesi hyvän elämän ja hoitanut sitä loppuun saakka. Enempää et olisi voinut antaa. Vielä te tapaatte mutta ennen sitä elä ja ole kiitollinen jakamistanne hetkistä.
[/quote]
Tiedän :( Laitoin sen aina itseni edelle ja yritin tehdä sille mukavan olon vaivojen keskellä. Päätös olisi täytynyt tejdä jo aiemmin, mutta halusin nähdä omin silmin, että oikeasti mikään ei auta enää. Muuten olisin jäänyt ikuisesti jossittelemaan. Huoh tätä elämää :(
Mikset sä täyttäny sitä? Se ois ollu sun kanssa ikuisesti.
Voi sua:( ...anna surulle aikaa<3