Että mua kiukuttaa kun menin tykästymään työkaveriin
Hymynsä saa lämpimän tunteen läikähtämään tuolla jossain, mutta samalla kuitenkin tuskaisa olo hänen seurassaan kun periaatteessa kuitenkaan ei saisi tykätä. Hänkin mua katsoo hymyillen ja silmät "loistaen"
Tekisi mieli joskus paukuttaa itseäni nyrkillä päähän, miten tyhmä ihminen voi olla. Perkeleen perkele! Onneksi kohta on loma.
Ja saa ihan alapeukuttaa niin paljon kun lystää. En ole teini vaikka siltä vaikuttaakin. Vähän ehkä vinksahtanut vain.
Kommentit (24)
Miksi ei voi edetä? Mä seurustelen työkaverin kanssa. Jouduin eroamaan entisestä miehestäni, mutta se avioliitto oli tuhoon tuomittu muutenkin.
Voi olla minun kirjottama.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:35"]
Vaikkei se sitä mihinkään menisikään, olisi vain tosi mukavaa viettää edes vähän aikaa yhdessä, vaikka kahvilla tjsp. Eihän siinä mitään vikaa olisi? Miksei sitä voi jossain yhdessä käydä, vaikka ystävinä jossei muuten. Yksi elämä meillä vaan on.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 14:32"]
Miksi ei voi edetä? Mä seurustelen työkaverin kanssa. Jouduin eroamaan entisestä miehestäni, mutta se avioliitto oli tuhoon tuomittu muutenkin.
[/quote]
Teillä ei varmaan (tai toivottavasti) ollut pieniä lapsia kun erositte?
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 14:32"]
Miksi ei voi edetä? Mä seurustelen työkaverin kanssa. Jouduin eroamaan entisestä miehestäni, mutta se avioliitto oli tuhoon tuomittu muutenkin.
[/quote]
Siihen, miksi ei voi edetä, voi olla monenlaisia syitä, sekä henkilökohtaisia että työhön liittyviä.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 14:50"][quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 14:32"]
Miksi ei voi edetä? Mä seurustelen työkaverin kanssa. Jouduin eroamaan entisestä miehestäni, mutta se avioliitto oli tuhoon tuomittu muutenkin.
[/quote]
Teillä ei varmaan (tai toivottavasti) ollut pieniä lapsia kun erositte?
[/quote]
Kyllä oli lapsia ja on tietysti edelleen. Kuten sanoin, avioliitto oli tuhoon tuomittu muutenkin, terapiat käyty ja kaikkea yritetty. Ihastuminen antoi vain viimeisen sysäyksen.
Olen minäkin ihastunut työkaveriin. Ihmisiä me vaan ollaan. Mutta se jäi viattoman flirtin tasolle. Mitään aloitetta en tehnyt. Piristi silti työpäiviä.
Mä erehdyin seurustelemaan hetken työkaverin kanssa. Kyllä oli kärsimystä eron jälkeen nähdä toista joka päivä.
Työkaveriin ihastuminen oli minullekin todella raivostuttavaa, kun Hän vei keskittymiskyvyn aina ollessaan edes näkösällä. Tilanteen epämukavuutta lisäsi se, etten ollut sinkku.
Erehdyin sänkyyn työkaverin kanssa. Nyt olen ihastunut, hän ei.
Ihan kuin mun elämästä. Miksi oi miksi. Helpompaa olisi kun ei olisi ihastunut. Muuten en näin ajattelisi mutta kun on mahdotonta että tästä tulisi mitään. Huokaus.
Oi, olisitpa se mies johon ihastuin töissä myös...
Ei kai miehet näin kirjoita. Nainen olen. Eikä asia voi edetä. Ehkä seuraavassa elämässä, who knows..
Minä myös. Pahinta asiassa on se että hän on tolppiin törmäilevä ääliö. Viimeksi hän käveli ovea päin, kun avasin sen hänelle.
Vaikkei se sitä mihinkään menisikään, olisi vain tosi mukavaa viettää edes vähän aikaa yhdessä, vaikka kahvilla tjsp. Eihän siinä mitään vikaa olisi? Miksei sitä voi jossain yhdessä käydä, vaikka ystävinä jossei muuten. Yksi elämä meillä vaan on.
AP miksi siis ei voisi edetä? Onko hän varattu? Eikö sellaisen kanssa voisi olla vaan ystävänä? Parempi sekin kuin ilman...
Ihastun aina työkavereihin :( Se on oikein paha tapa minulla. Työkaverien kanssa tulee vietettyä paljon aikaa ja puheenaiheita riittää, siihen kun lisätään vielä flirtti luonteeni niin siinä sitä ollaan. Kyllähän ne ohi menee aikanaan.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 15:13"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 14:50"][quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 14:32"] Miksi ei voi edetä? Mä seurustelen työkaverin kanssa. Jouduin eroamaan entisestä miehestäni, mutta se avioliitto oli tuhoon tuomittu muutenkin. [/quote] Teillä ei varmaan (tai toivottavasti) ollut pieniä lapsia kun erositte? [/quote] Kyllä oli lapsia ja on tietysti edelleen. Kuten sanoin, avioliitto oli tuhoon tuomittu muutenkin, terapiat käyty ja kaikkea yritetty. Ihastuminen antoi vain viimeisen sysäyksen.
[/quote]
No jos teidän tapauksessanne ei selvästikään ollut mitään estettä edetä, niin ehkä jonkun toisen tapauksessa on. Esim. pienet lapset.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:20"]
Mä erehdyin seurustelemaan hetken työkaverin kanssa. Kyllä oli kärsimystä eron jälkeen nähdä toista joka päivä.
[/quote]
On kärsimystä nähdä toista joka päivä, vaikkei mitään olisi koskaan tapahtunutkaan, jos molemmat tietävät olevansa tykästyneitä toisiinsa, mutta asiassa ei vaan voi edetä.