Miksi ei kouluteta erikseen teatterinäyttelijöitä ja elokuvanäyttelijöitä?

Koulutetaanko ne ulkomailla erikseen?

Kyllähän monet leffanäyttelijät ovat myös teatterissa esiintyneet.

Mikä elokuva- ja teatterinäyttelijöiden työssä on mielestäsi niin perin juurin erilaista, että heitä pitäisi kouluttaa erikseen? Ja kuinka monella näyttelijällä on alalle koulutusta ollenkaan?

Tuskin Suomessa voi elää pelkällä elokuvanäyttelemisellä

Buhaha. Suomi on 5 miltsin kielialue. Täällä tehdään vajaa 20 leffaa vuodessa. Nimim. Leffabisneksesdä

No jopa. Pohditaanpas tätä kysymystä oikein Herlokki Solmusen ja haudastaan kaivetun Einsteinin kanssa...onpa outoa. Tottahan Suomessakin pitäisi erikseen olla näyttelijäkoulutus leffatähdille ja sit niille teatterinäyttelijöille. Onpa kummaa, ettei ole.

Ai niin, mut Suomessa tehdään aika vähän leffoja ja niihin vähäisiinkin otetaan Mikko Ylinleppeälampi, Peter Franzen, Krista Kosonen ja Pamela Tola tai sit Birn. Eli koulutettaisiin tyyppejä suoraan työttömyyskortistoon. Näyttelijäkoulutus on tällä hetkellä yksi kalliimpia koulutuksia Suomessa ja nyt siis pitäisi löytää rahoitus vielä leffakoulutukseen. Ehkä joku yksityinen taho sellaisen kolutuksen pystyyn voisi pistääkin, laittaa kunnon koulumaksut. Asiakkaita piisaisi. Toivorikkaita lapsukaisia, jotka ihan justiinsa ovat vilimitähtiä ja oikein Hollywoodista tullaan hakemaan.

Niin se ulkomaille pyrkiminen. Ehkä jo kohta nähdään ensimmäinen oikea suomalainen leffatähti. Se edellyttää sujuvaa englantia tai sitten jotain poirotmaista roolia, jossa korostetaan broken englishia. Varsinkin USA:ssa aksentilla on väliä. Iso osa nykyisistä leffa- ja tv-tähdistä tulee briteistä ja hekin joutuvat useimmiten opettelemaan jenkkiaksentin. Useimmat oppivat (esim. perusbritti Hugh Laurie oli Tohtori Housena niin vakuuttava, ettei jenkit edes tajunnut näyttelijän olevan britti), jotkut ei (tuleva X-men kuohuttaa faneja jo nyt, kun eräät näyttelijät eivät opi 'oikeaa' aksenttia). Mitä tehdään tulevalle Marvelin suurtuotannolle, Dr Strangelle? Päärooliinhan pestattiin ehana Benedict Cumberbatch, mut puhuuko brittiaksentilla vai jenkkiaksentilla? Hmm, kun Sherlockia esitettiin jenkeissä, osa ihmisistä ei ymmärtänyt Benedictin puhetta - sama kävi Parades Endin kanssa DDD. 

Eli pitäisi paitsi osata sujuvasti englantia, niin hallita myös aksentit. Tai muuten joutuu ikiajoiksi näyttelemään itäblokista tullutta pikkurosvoa tai ruumista auton takakontissa.

Juu, kyllä isommilla kielialueilla on ollut koulutusta tv- ja leffanäyttelijäksi. Onhan se hieman erilaista työtä. Mutta tässä on viime vuosina ollut melko paljon puhetta USA:ssa juuri tuosta brittinäyttelijöiden invaasiosta, et johtuuko se muustakin kuin vain rahasta. No, nykyisin brittinäyttelijöille taidetaan maksaa jo jopa enemmän kuin jenkkinäyttelijöille, vaikka eivät ihan huipuille pärjää. Mut yksi syy brittien menestykseen on nähty monipuolisessa koulutuksessa: useat heistä ovat käyneet läpi koko shakespeare-rääkin, perinteisen teatterikoulutuksen. Monet näyttelevät samaan aikaan tv-sarjoissa ja indie-leffoissa.Jenkissä näyttelijöiksi saatetaan edelleen ottaa joku ihan pystymetsästä pelkän ulkonäön perusteella tai hyvin kapealla ja lyhyellä leffanäyttelemisen kursseilla. Menestystä voi tulla hyvinkin nopeasti jossain tälle tyypille varta vasten räätälöidyssä roolissa, mut sitten suurin osa näistä 'näyttelijöistä' on pulassa, kun uraa pitäisi jatkaa ja leventää osaamista - ei löydykään keinoja, ei ole tekniikkaa, ei analyysitaitoa jne. Mut onhan jenkeissä edelleen huipputähtinä näyttelijöitä, joilla ei ole varsinaista koulutusta, vain lahjakkuutensa (joko näyttelijätaidoissa tai ulkonäöllisesti), esim. Leo tai Angelina. DDD Hyvin ovat pärjänneet, mut juju on tietysti siinä, että he ovat poikkeustapauksia. Mehän näemme vain ne huiput, emme sitä iso laumaa näyttelijöitä, jotka eivät saa töitä tai jotka lähes nimettöminä tekevät koko ajan pienrooleja, nippa nappa itsensä elättäen. Ja tunnetusti kaikki Los Angelesin tarjoilijat ovat näyttelijöitä. DDD

Mitä vähemmän elokuvakuvanäyttelijä saanut koulutusta, niin monesti hän on sitä uskottavampi roolissaan edellyttäen että se on ns. luonnerooli. Tämän huomaa esim. siinä että kun ns. ammattinäyttelijät, jotka ovat putouksessa tekevät tv-sarjan, niin se silkkaa typeryyttä vaikka muka näytellään hyvin, mutta siitä puuttuu koskettavuus sekä uskottavuus. Haukuttu salkkarit ja sen osa amatöörinäyttelijöistä luo hyvin uskottavan roolin juuri siinä että sopivat siihen rooliin kuin nenä päähän.

 Kristi Kososta lukuunomatta kaikilta putous-näyttelijöitä pitäisi kieltää tv-sarjoissa esiintyminen.

 Nykyisin TV-hyvin suuri osa näyttelijän työtä.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 18:36"]

Mitä vähemmän elokuvakuvanäyttelijä saanut koulutusta, niin monesti hän on sitä uskottavampi roolissaan edellyttäen että se on ns. luonnerooli. Tämän huomaa esim. siinä että kun ns. ammattinäyttelijät, jotka ovat putouksessa tekevät tv-sarjan, niin se silkkaa typeryyttä vaikka muka näytellään hyvin, mutta siitä puuttuu koskettavuus sekä uskottavuus. Haukuttu salkkarit ja sen osa amatöörinäyttelijöistä luo hyvin uskottavan roolin juuri siinä että sopivat siihen rooliin kuin nenä päähän.

 Kristi Kososta lukuunomatta kaikilta putous-näyttelijöitä pitäisi kieltää tv-sarjoissa esiintyminen.

 Nykyisin TV-hyvin suuri osa näyttelijän työtä.

[/quote] Ahhaa. Mä olen aina ihmetellyt, mikä Salatuissa Elämissä viehättää ihmisiä. Itse en pysty sitä katsomaan nimenomaan sen takia, et siinä on kammottavaa 'näyttelemistä'. Sellaista amatöörien kesäteatteria parhaimmilaan, huonoimmillaan (melkein aina) vain hvtin ärsyttävää. Mut ilmeisesti se juuri on se mikä ihmisiä tässä viehättää. En minä pysty katsomaan Kauniita ja rohkeitakaan - täsmälleen samasta syystä. Järkyttävän huonoa näyttelemistä. Mut sitten joku Emmerdale tai Serranon perhe on OK - niissä näytteleminen ei ole niin pökkelöä, että se alkaisi ärsyttää.

Nämä on makuasioita. Veikkaisin noin näppituntumalla, et ne jotka pitää realitysta (eli muka todellisesta tavismaailmasta), pitävät myös Salkkareista. Molemmissa on samantyyppistä näyttelemistä ja ehkä siinä on se juju, et se tuntuu monesta aidommalta kuin taitavien näyttelijöiden roolisuoritukset. (Putouksesta nyt ei voi sanoa juuta eikä jaata, kun se on estradiviihdetta livenä, hieman eri kategoriaa kuin filmatut ja editoidut tv-sarjat) Pääasia on, et kaikille löytyy omanlaista katsottavaa.