mitä ihmettä tekee kummeilla?

Eihän pakko ole olla kummeja, mutta haluatko sit varmasti edes pitää ristiäisiä papin kanssa vai riittäskö ihan nimiäiset, missä kotona taikka varatussa juhlapaikassa voitte itse kertoa nimen sukulaisille. Mutta ymmärtääkseni seurakunnaltakin voi saada kummin?

Huono provo

Kummien tehtävä on vastata lasten kristillisestä kasvatuksesta.

Aikoinaan kummit on olleet sitä varten, että huolehtivat lapsesta jos vanhemmille sattuu jotain. Eli kummit on toimittaneet aikoinaan sossun virkaa. Nykyään ihan turhia. Itse inhosin pyytää kummeja, enkä halua kenenkään kummiksi. Sain veljeni kun vannoin, että ei tarvitse muuta kuin nimen paperiin, mies pyysi oman veljensä. Heidän suvussaan kummit on vain nimi paperissa ollut aina. Hyvin se toimii. Nykyään  kummeja tarvitaa lahja-automaateiksi, seurakunta voisi vähän miettiä onko tässä aineellisessa hommassa mitään mieltä enää. Kun kristillisiä arvoja harva noudattaa ja sossu huolehtii lapsista, jos vanhemmille jotain sattuu. Kummius on aikansa elänyt ja monella on todellakin vaikeuksia löytää kummeja, kun suvut ovat pieniä ja moni ei kuulu kirkkoon tai kuuluu "väärään" kirkkoon. 

Ei muksuja ole pakko liittää kirkon jäseneksi. Riittää kun nimen ilmoittaa maistraattiin. Päättäköön itse isonpana haluaako uskovaiseksi. Ei ristiäiset ole mikään nimeanto juhla vaan siinä otetaan MaijaMikko seurakunnan jäseneksi.

Eli voiko lapsi kuulua kirkkoon ilman kummeja? ap

Musta olisi ihan kamalan kiusallista ruinata jotain tuttuja kummiksi. Oletan että kummiksi joutuu lähinnä kun ei kehtaa kieltäytyäkään...? Tuntuu että kummien virka on nykyään vaan kaikkina merkkipäivinä kantaa lahjoja sisään, mikä ei ole kovin houkutteleva homma. Koko hommasta joutaisi luopua.

Meillä kummit on ainakin aina ollu sellasia "tärkeitä" aikuisia ihmisiä lasten elämässä. Tosin riittää läheisiä aikuisia muutenkin - kai se kummius on vaan sitten semmoinen titteli. Meillä siihen ei liity lahjat tai rahatalletukset. Osa on uskonnollisia ja osa ei.

Kastettavalla lapsella tulee olla tietty määrä kummeja, en muista oisko yks tai kaks. Löytyy seurakuntien sivuilta.

Mitäs kuulutte kirkkoon, jos ette halua huolehtia lastenne kristillisestä kasvatuksesta ja varmistaa sen kummeilla. Saa ne kirkkoon kuulumattomatkin lapsilleen nimet ja voi tarjoilla kermakakkua nimiäisissä.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 19:24"]Musta olisi ihan kamalan kiusallista ruinata jotain tuttuja kummiksi. Oletan että kummiksi joutuu lähinnä kun ei kehtaa kieltäytyäkään...? Tuntuu että kummien virka on nykyään vaan kaikkina merkkipäivinä kantaa lahjoja sisään, mikä ei ole kovin houkutteleva homma. Koko hommasta joutaisi luopua.
[/quote]
Itse en ole käynyt edes rippikoulua (ei tosin ole mikään uskonnonvastainen juttu, olin vaan yksinäinen nuori eikä kiinnostanut silloin), mutta paras ystäväni toivoi minua kummiksi esikoiselleen ja ilman muuta suostuin, vaikka joudunkin sitä ennen rippikoulun suorittamaan. En suostunut siksi, etten kehtaisi kieltäytyä, vaan koska se olisi minulle kunnia.

Esikoista odottaessani ahdistuin ajatellessani, että pitäisi kehdata pyytää jotakuta kummiksi. Sehän on sama kuin kysyisi "haluatko tulla lapseni lahja-automaatiksi?". Ja jos lapsia tulisi enemmän, pitäisi niillekin löytää kummit. Suvut on pienet ja ystäviä vähän. En läytänyt muuta ulospääsyä kuin kirkosta eroamisen. Olisi tietysti voinut ilmoittaa lapsen Maistraattiin ja pysyä itse kirkossa, mutta halusin olla samassa rekisterissä.

Esikoinen syntyi kuolleena, joten hän ei olisi tarvinnut kummeja. Pysyin kuitenkin päätöksessäni ja elävänä syntyneet lapset on merkitty Maistraattiin. Ei ollut edes nimiäisiä. Suku asuu kaukana - kenelle olisimme ne pitäneet?

Kirkon pitäisi luopua kummipakosta. Minun mielestäni Jeesus oli yksinäisten ja hyljättyjen ystävä. Kirkko ei ole. Ei ole asiaa lapsella kirkon jäseneksi, jos vanhemmilla ei ole tarpeeksi kavereita. Samalla ei toteudu sekään "Antakaa lasten tulla minun tyköni". Kirkko ei anna lasten tulla tykö, jollei ole kummeja.

Onneksi en ole kristitty niin ei ole tällaisia ongelmia.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 19:51"]

Esikoista odottaessani ahdistuin ajatellessani, että pitäisi kehdata pyytää jotakuta kummiksi. Sehän on sama kuin kysyisi "haluatko tulla lapseni lahja-automaatiksi?". Ja jos lapsia tulisi enemmän, pitäisi niillekin löytää kummit. Suvut on pienet ja ystäviä vähän. En läytänyt muuta ulospääsyä kuin kirkosta eroamisen. Olisi tietysti voinut ilmoittaa lapsen Maistraattiin ja pysyä itse kirkossa, mutta halusin olla samassa rekisterissä.

Esikoinen syntyi kuolleena, joten hän ei olisi tarvinnut kummeja. Pysyin kuitenkin päätöksessäni ja elävänä syntyneet lapset on merkitty Maistraattiin. Ei ollut edes nimiäisiä. Suku asuu kaukana - kenelle olisimme ne pitäneet?

Kirkon pitäisi luopua kummipakosta. Minun mielestäni Jeesus oli yksinäisten ja hyljättyjen ystävä. Kirkko ei ole. Ei ole asiaa lapsella kirkon jäseneksi, jos vanhemmilla ei ole tarpeeksi kavereita. Samalla ei toteudu sekään "Antakaa lasten tulla minun tyköni". Kirkko ei anna lasten tulla tykö, jollei ole kummeja.

[/quote]

Otan osaa lapsesi kuoleman johdosta. Saman asian kanssa painiskelin minäkin. Minulla ei ollut ketään lähesitä, jonka olisin halunnut pyytää lasteni kummiksi. Ainoat mahdolliset henkilöt eivät kuuluneet kirkkoon. 

Toki kirkolta voi pyytää kummin, minä olisin tehnyt sitten niin, mutta miehen isosta suvusta löytyi kummi molemmilla kerroilla, eikä olla ikinä kärkytty lahjoja eikä niitä toivottu. Hyvin menee ja lämmöllä ajattelen näitä henkilöitä, jotka kummeiksi rupesivat. Molemmilla onkin varmaan jotain 5 kummilasta. Minullekin kummit ovat ihan turha asia. 

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 19:18"]

Eli voiko lapsi kuulua kirkkoon ilman kummeja? ap

[/quote]

Ei voi.

Juuri tuo, että kirkkoon kuulumisen takia on oltava kummit. Mitäpä jos seurakuntakin alkaisi tajuta miten materiaaliseksi homma on mennyt ja muuttaisi sääntöjään. Saahan niitä kummeja pyytää muodon vuoksi jos haluaa, mutta pakko pitäisi poistaa. Se helpottaisi monen ongelmaa. 

Ihmettelen myös, mihin kummeja tarvitaan. Lapsena en saanut heiltä mitään tukea, en kontaktia, eipä kysytty edes kuuulumisia, hyvä ku tervehtivät. Synttäreillä sain yhdeltä kummilta aina lahjan. Muuten juttelivat aina vanhempieni kanssa. Aikuisena kun olen ottanut enemmän kontaktia kummeihin, ei heitä kiinnosta edelleenkään, yksi laittaa synttäritekstarin. Mutta yhdestä asiasta kummit välittävät, itsestään, pyytävät apua joka asiaan, valuttavat murheitaan, ilmoittelevat omien lasten synttäreistään ja vinks-vinks lähetä lahjaa tai korttia heille, nostavat oman lapsena korokkeelle ja vähättelevät kaikkia muita. Olen ymmärtänyt, että kummi olisi lapselle jonkinlainen henkinen tuki tai ainoa luotettava ihminen, jos vanhemmat mokaa. Kaikkea muuta.

Mitä kummimpi, sen herkumpi

Kummius on menettänyt merkityksensä. Mitä jos kaupattaisiin rahaa vastaan nimikkeitä: äiti kehitysmaan lapselle, isä Intialaiselle pojalle, isosisko afrikkalaiselle koululaiselle...Maksa 20 euroa kuussa jollekin yhteisölle (eli palkka yhteisön organisaatiolle), niin voit olla kummi.