Ehkä mun ois parei väistyä tästä maailmasta kun en saa

voi. Itse en ole työtön (luojan kiitos!) Mutta voin kuvitella, että kyllä masentuisin jos olisin pitkäaikaistyötön.

Oletko itse työnvieroksuja.. ;)

2

sillä et työssäkäyvät mollaa mua joka olen tehnyt kaikkeni sen eteen että työllistyisin. Työkkärissäkin sanoivat et näillä resursseilla jotka mulla on niin olen jopa ylittänyt itseni työn ja koulutuksen hakemisessa. Kauheinta on kun luullaan et on jotenkin itsestä riippuvaista. T.AP

Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että on työtä juuri sopivasti, enempää en tod viitsisi tehdäkään kun haluan pääosin nauttia lapsesta ja elämäsät yleensä.



Mutta on ihmisiä joille työ on vaan tosi tärkeä asia ja ystäväni on yksi heistä. Hän on tehnyt pienen ikänsä töitä, jo teini-iästä alkaen. Opiskelimme yhdessä ja opiskellessaankin hän oli osa-aikaisena kaupan kassalla. Valmistuttuaan hän sai oman alan töitä mutta jatkoi ohessa kassatöitä niin, että hänelle oli töitä yli 60h viikossa ja monia viikkoja niin, ettei ainuttakaan vapaapäivää. Hänelle se sopi, sinkulle joka halusi vaan tienata.



Sitten hän tapasi miehen joka sai houkuteltua hänet muuttamaan Lontooseen kanssaan. Ystäväni pohti pitkään mutta lähti jottei katuisi koskaan, ettei lähtenyt. Hän sanoutui irti töistään täällä suomessa ja muutti lontooseen viime elokuussa. Siitä lähtien hän on ollut työtön.



Hän ei saanut töitä lontoosta vaikka on tottavieköön hakenut! Satoja hakemuksia laittanut mutta ei ole tärpännyt kuin satunnaista keikkaa.

Ystäväni on nyt mieleltään järkkynyt ja aikoo palata suomeen koska on menettänyt täysin elämänsä hallinnan. Hän ei osaa elää ilman töitä ja onkin nyt lääkityksellä kun kokee olevansa niin huono ihminen.