Lue keskustelun säännöt.
Elämä valuu hukkaan
07.06.2015 |
Olen hyvin yksinäinen. Olen kyllä naimisissa ja minulla on 1v lapsi, muttei yhtään ystävää. Olen ollut lapsen kanssa kotona vuoden ja joka päivä yhtä tuskaa yrittää keksiä mukavaa tekemistä. Puistoista ja kerhoista emme ole ystäviä saaneet, yritin aikani sopia porukoihin, mutta selväksi tehtiin ettemme sopineet niihin jostain syystä. Tunnen huonoa omaatuntoa kun en ole kyennyt tarjoamaan lapselleni aktiivisempaa ilmapiiriä. Olin ilman ystäviä jo vuosia (useita muuttoja työn perässä jne) ennen lapsen saantia, mutta lapsen myötä tilanne oikein korostuu. Haaveilin olevani aktiivinen äiti uusine ystävineni, nyt viikon kohokohta on ruokakaupassa käynti. Tuntuu että elämä lipuu ohitse
Kommentit (18)
no ei tuosa mitään ole menetetty vielä. ehkä vaan yrität liikaa? jatka vaan aktiiviesti käymistä lastentapahtumissa yms. kyllä niistä on lapselle iloa vaikkei äidillä olisikaan juttuseuraa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsellesi riittää vielä pitkään sun ja miehesi seura. Yritä olla stressaamatta asiasta. Tehkää kivoja asioita keskenämme, nauttikaa kesästä!
Voiskohan netistä löytää jostakin samanhenkistä seuraa? :)
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 15:11"]Olen hyvin yksinäinen. Olen kyllä naimisissa ja minulla on 1v lapsi, muttei yhtään ystävää. Olen ollut lapsen kanssa kotona vuoden ja joka päivä yhtä tuskaa yrittää keksiä mukavaa tekemistä. Puistoista ja kerhoista emme ole ystäviä saaneet, yritin aikani sopia porukoihin, mutta selväksi tehtiin ettemme sopineet niihin jostain syystä. Tunnen huonoa omaatuntoa kun en ole kyennyt tarjoamaan lapselleni aktiivisempaa ilmapiiriä. Olin ilman ystäviä jo vuosia (useita muuttoja työn perässä jne) ennen lapsen saantia, mutta lapsen myötä tilanne oikein korostuu. Haaveilin olevani aktiivinen äiti uusine ystävineni, nyt viikon kohokohta on ruokakaupassa käynti. Tuntuu että elämä lipuu ohitse
[/quote] Ap, kerro, missäpäin asut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli silloin aikanaan vauvatapaamisia. Sovittiin siis tällä palstalla aika ja paikka, missä nähtiin ja mukaan tuli ne, jotka pääsivät. Olin pari kolme kertaa ja ihan kivaa porukkaa oli.
No, mä muutenkin reissasin vauvan kanssa Stocklla ja missä milloinkin, eikä mullakaan niin kavereita ollut. Jo se junamatka Helsingin keskustaan oli kivaa vaihtelua.
Ole siis itse aktiivinen, kuuluta täällä tapaamisia ja nähkää porukalla. En usko, että olet ainoa yksinäinen.
Tuo ehdotus neistä on hyvä. Laita johonkin ilmoitus, että haet paikkakunnallasi seuraa toisesta äidistä, jolla lapsesi ikäinen lapsi. Siitä se lähtee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 08:12"]
Tuo ehdotus neistä on hyvä. Laita johonkin ilmoitus, että haet paikkakunnallasi seuraa toisesta äidistä, jolla lapsesi ikäinen lapsi. Siitä se lähtee!
[/quote]
siis netistä
Mä olen semiaktiivisesti etsiny netistä ystäviä. Välillä tekis mieli kaupassa nykästä hihasta mukavan näköistä tyyppiä, mutta eihän niin sovi tehä =/. Netissä ainakin selviää, onko ihmiselle halua ja aikaa tutustua uuteen ihmiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä valuu ohi:sinulta vai lapselta mielestäsi?
Lapselle riittää sinun seura ja satunnaiset tapaamiset muiden kanssa pitkään.
Olet itse kyllästynyt olemaan yksin?
Meillä on vähän sama tilanne, lapsi jo 4 ja on alkanut käydä kerhossa 6h viikossa näkemässä muita lapsia.
Itse kyllä kaipaan seuraa,vaikka sitä lapsesta riittääkin, mutta aikuisten jutuille. Tai siis naistenjutuille, onhan minulla mies silloin tällöin kotona.
Olen huomannut,että kaikenlainen tekeminen piristää esim. Kirjasto,uinti jne. Meillä ei edes perhetuttuja,joiden kanssa vietettäisiin aikaa. Ollaan aina vaan oman perheen kesken,lähinnä siis minä ja lapsi yhdessä,mies myös harrastaa.
Kauanko olit ajatellut vielä olla kotona? Onko sinulla työyhteisöä odottamassa joskus? Itsellä ei ole. Ajattelin,että olin lapsenakin hiukan yksinäinen,pelottaa että minusta tulee myös yksinäinen vanhus. Ehkä elämä pitää täyttää tekemiselle,ei ihmissuhteilla.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 08:56"]Elämä valuu ohi:sinulta vai lapselta mielestäsi?
Lapselle riittää sinun seura ja satunnaiset tapaamiset muiden kanssa pitkään.
Olet itse kyllästynyt olemaan yksin?
Meillä on vähän sama tilanne, lapsi jo 4 ja on alkanut käydä kerhossa 6h viikossa näkemässä muita lapsia.
Itse kyllä kaipaan seuraa,vaikka sitä lapsesta riittääkin, mutta aikuisten jutuille. Tai siis naistenjutuille, onhan minulla mies silloin tällöin kotona.
Olen huomannut,että kaikenlainen tekeminen piristää esim. Kirjasto,uinti jne. Meillä ei edes perhetuttuja,joiden kanssa vietettäisiin aikaa. Ollaan aina vaan oman perheen kesken,lähinnä siis minä ja lapsi yhdessä,mies myös harrastaa.
Kauanko olit ajatellut vielä olla kotona? Onko sinulla työyhteisöä odottamassa joskus? Itsellä ei ole. Ajattelin,että olin lapsenakin hiukan yksinäinen,pelottaa että minusta tulee myös yksinäinen vanhus. Ehkä elämä pitää täyttää tekemiselle,ei ihmissuhteilla.
[/quote] Hei sinäkin siinä =), missä suunnassa asut ja haluatko tutustua uusiin ihmisiin? T. Virtuaalihihasta nykijä-äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki säännöllinen harrastus vaikka yksi ja sama ilta viikossa.
Jos asut Helsingissä niin täällä olisi yksin lastenhoitajana työskentelevä joka mielellään tutustuu uusiin ihmisiin! :)
N23helsinki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 07:56"][quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 15:11"]Olen hyvin yksinäinen. Olen kyllä naimisissa ja minulla on 1v lapsi, muttei yhtään ystävää. Olen ollut lapsen kanssa kotona vuoden ja joka päivä yhtä tuskaa yrittää keksiä mukavaa tekemistä. Puistoista ja kerhoista emme ole ystäviä saaneet, yritin aikani sopia porukoihin, mutta selväksi tehtiin ettemme sopineet niihin jostain syystä. Tunnen huonoa omaatuntoa kun en ole kyennyt tarjoamaan lapselleni aktiivisempaa ilmapiiriä. Olin ilman ystäviä jo vuosia (useita muuttoja työn perässä jne) ennen lapsen saantia, mutta lapsen myötä tilanne oikein korostuu. Haaveilin olevani aktiivinen äiti uusine ystävineni, nyt viikon kohokohta on ruokakaupassa käynti. Tuntuu että elämä lipuu ohitse
[/quote] Ap, kerro, missäpäin asut?
[/quote]
Provoossa
Ehdotan, että laittakaa tänne vaika jotain eri puistoja ja päivät ja kello parin tunnin ajan. Sopikaa silleen treffejä. Ketkä tulee, niin tulee, jos sattuu olemaan sieltä päin.
tuo ehdotus: Täytä mieluummin tekemisellä kuin ihmisisuhteilla..se on hyvä. Niitä ihmisiä sit tulee luonnostaan. Itse oli 6v. kotona ja samat fiiliksetkuin aapeellä. En jaksanut, ja toisaalta halusin olla kotona.
nyt ole alkanut tehdä asioita, kun lapset isompia. Toi tekemisen vinkki on hyvä.
ja oikeesti lapselle riittää sinä. Ihana, että sinulla on lapsi. Sinulle soisi muuta, jos tarvitset.muista, että on monta muutakin samassa tunteessa? Etsi hyvä fiilis jostain. Uskalla etsiä. Ole utelias. Voimia.
Jatka yrittämistä, mutta ole kuitenkin oma itsesi. Mene leikkipuistoon, perhekahvilaan, muskariin - jos sellaisia on tarjolla. Itse kävin näissä, rytmittivät kivasti päivää ja viikkoa. Juttelin äitien kanssa, ja vaikka ei sieltä mitään ystäviä löytynytkään, moikkailtiin sitten puistossa ja kaupassa. Aika moni voi olla kotiäitinä kavereita vailla, mutta sitä vain ei sanota ääneen, asia on jotenkin tabu kaikessa henkilökohtaisuudessaan. Löysin läheisiä äitikavereita vasta kun oma ainokaiseni oli yli neljän, elämä toi yllättäen päivähoitoympyröistä ihmisiä, joiden kanssa synkkasi. Kun lapsesi kasvaa ja saa omia ystäviä, sieltä niitä äitikavereita alkaa viimeistään löytyä. Tsemppiä!
Käy vaikka uimahallissa tai aloita jalkapallon pelaaminen?