Ex jatkaa elämää ja minä en

Älä enää lähetä viestejä äläkä vastaa niihin. Teet itsellesi vaan pahan olon. Vaikka et pystyisi vielä jatkamaan niin älä ainakaan exässä roiku!

Neuvo sulle, lopeta yhteydenpito kokonaan, jos ei ole lapsia. Jos on lapsia, niin pidät huolen että puhutte vain lasten asioista ja asialinjalla. Sun toipuminen erosta ei edisty, jos olette yhteyksissä. Keksi itsellesi tekemistä, vaikka tuntuu ettei kiinnosta mikään, jos olet yksin kotona, niin toipuminen ei edisty. Jaksamista sulle.

Niin mutta ex on myös toivonut että voitaisiin olla ystäviä, sillä meillä on sama kaveriporukka. En vain ymmärrä mikä kaveruus se sellainen on, että välillä ollaan mukavia toiselle ja laitetaan viestiä ja välillä ei vastata moneen päivään tai korkeintaan "jätä mut rauhaan." Hän on siis todella ilkeä välillä. Ja mukava taas seuraavana päivänä.
Hän lupasi kertoa heti, kun on joku toinen nainen ollut. Tiedän että on ollut, mutta ei myönnä minulle. Miksei? Vaikka luvattiin, että kerrotaan.
Minulla ei muita miehiä mieli edes tee. Ystäviä näen välillä ja urheilen mutta tuntuu ettei mikään auta. Välillä on ok olo, mutta seuraavana päivänä taas romahtaa. Sitten olen vihainen itselleni kun ikävöin miestä, joka ei ikävöi minua. Ei siinä ole mitään järkeä. :(
Ap

No toi ollaan kuitenkin kavereita- juttu on yleensä sellainen heitto vaan. Sillä vissiin kuvitellaan pehmittävän eron aiheuttamaa tuskaa toiselta. Suosittelen, elä pidä yhteyttä enää. Et vaan pääse irti. Sit kun aikaa kulunut niin voi kokeilla taas. Ja varmaan ollukin jo muita mut eihän se sitä sulle kerro vaikka lupaili. Nyt vaan yrität mennä eteenpäin ja näytät sille, että sul on kaikki ok.

No toivottavasti ei ollut mikään heitto. Meillä on niin kiva kaveriporukka että en haluaisi siitä joutua eron takia pois :o
Kauhea ikävä häntä vain on. Tosin hän on ihan eri ihminen eron jälkeen. Tyly. Mutta silti, millon tämä kipu loppuu :/
Ap

Hittooko sä tollasen kanssa kaveeraat? Mun exä teki myös noin. Oli onnensa kukkuloilla kun minusta eroon pääsi. Sitä ei kestänyt ku pari kuukautta ja sitten alkoi vuosien mittainen takaisin kinuaminen. Välillä annoinkin tilaisuuden ja yritin lämmitellä suhdetta hänen kanssaan, mutta totesin sitten ettei siitä turhakkeesta ole mihinkään. Minä itkin sen kusipään perään vuoden, onneksi tajusin ettei pidä ottaa takaisin. Nyt olen jo naimisissa ja vieläkään exä ei pysty näkemään minua itkemättä. Minä sain kaiken mitä halusin ja hän ei mitään, menetti elämänsä rakkauden ja joutuu nyt tyytymään muihin. Sulla on nyt tunteet pinnassa, kunhan aikaa kuluu niin et tunne tollasta miestä kohtaan enää muuta ku sääliä.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 09:01"]

No toivottavasti ei ollut mikään heitto. Meillä on niin kiva kaveriporukka että en haluaisi siitä joutua eron takia pois :o Kauhea ikävä häntä vain on. Tosin hän on ihan eri ihminen eron jälkeen. Tyly. Mutta silti, millon tämä kipu loppuu :/ Ap

[/quote]

Se on tyly, koska ero on sillekin vaikeaa. Se ei halua jatkaa sun kanssa ja kaikki ystävällisyys voi helposti johtaa väärintulkintoihin, siihen että sulle tulee vaikutelma, että hän haluaa vielä sittenkin olla sun kanssa. Usein muuten ihmiset eivät kauhean johonmukaisia edes ole. Se voi vielä palata takaisin. Se voi kokeilla hetken muita ja huomata sitä kautta, että sinä olitkin parempi. Mutta kun kerroit, ettei pidä viikonloppuisin yhteyttä - siitä voi päätellä, että kaveri haluaa mennä vielä. Se ei halua asettua aloilleen esim. sun kanssa tai todennäköisesti kenenkään muunkaan kanssa vielä tässä vaiheessa.

Älä siis ajattele niin, että sinussa on jotain vikaa tmv. Hän vaan ei ole vielä valmis sitoutumaan. En nyt kauheasti kaveerais tai olisi tekemisissä sen tyypin kanssa. Ei se helpota sun oloa. Kavereita pystyy olemaan, jos ei ole tunteita ja sulla selkeästi vielä on. Sun täytyy vaan löytää uusi kohde niille.

Kiitos viesteistä, saitte mut piristymään :)
Haluan ehdottomasti olla hönen kaveri, pelkästään sen takia kun en halua joutua ystäväporukan ulkopuolelle. Mutta ehkä pitää ensin päästä yli että voi olla kaveri. Tuntuu vaa pahalta kun toinen pitää hauskaa ja on muita naisia ja on niin välinpitämätön mua kohtaan. Minä ikävöin ja itken hänen perään ja olen säälittävä samaan aikaan, kun hän pitää hauskaa.
Erosimme, koska suhde oli riitaisa loppuvaiheessa ja mies ei halunnut sitoutua vaan haluaa elää yksin vielä nuoruuttaan. On nyt siis 25v. Toivon kyllä, että hän palaisi mun luo, mutta olen aika varma ettei niin käy. Hän on sanonut että on onnellisempi nyt yksin.
On tämä niin surullista :(
Ap

Menet nyt niiden ystävien kanssa pää pystyssä ja mies mennä huitelee samassa porukassa? Tätähän haluat,joten miksi itket kotona?

Itseasiassa nyt kesällä emme ole niin tiivisti ystäväporukan kanssa tekemisissä, sillä kaikki on omissa töissä ja kesälomilla niin kiireisiä. Mutta syksyllä taas porukka yhdistyy. Ehkä siihen mennessä olen päässyt tästä edes vähän yli. Tai mies on tullut takaisin. Ei pitäisi kyllä elää haavemaailmassa :/
Emme ole nähneet miehen kanssa eron jälkee, hän sanoo koko ajan että kyllä me nähdään pian ja vietetään aikaa porukalla mutta sitten kuitenki kun kysyn, että millon, niin vastaa "ei vielä". En ymmärrä :/
Ap

Ero rikkoo ihmistä sisältäpäin. On tavallista, että erosta yli pääseminen ei ehkä tapahdu yhdessä viikossa. Joutuu käymään läpi sekalaisen skaalan tunteita: surua, menetystä, pettymystä, kaipuuta ja vihaa. Voin kuvitella, että näin kesän alkuun ero tuli ikävään paikkaan. Ehkä sinulla oli paljon suunnitelmia, mitä aioitte yhdessä kesällä tehdä ymv. Suhteessa sitä lataa aika paljon odotuksia ja toiveita siihen toiseen osapuoleen. Ehkäpä ne eivät aina ole kovin realistisia? Olemme toisen kanssa  myös siksi, että saamme toisesta itsellemme lisäarvoa ja vahvistusta omalle identiteetillemme. Siksi jätetyksi tuleminen saattaa tehdä pahaa jälkeä itsetunnollemme ja käsityksillemme omasta viehätysvoimasta jne. Nämä ovat isoja juttuja, joita ei voi ohittaa olankohautuksella tai kieltämällä arvon toiselta osapuolelta.

Toivottavasti sinulla on nyt muuta tekemistä kesälle? Uusiin ihmisiin tutustuminen eri yhteyksissä - töissä, opiskellen tai harrastuksissa. Ehkä voisit tehdä ulkomaanmatkan - ottaa ihan konkreettisesti etäisyyttä. Yksi hyvä tapa on myös kirjoittaa. Kirjoittaa auki se, miltä sinusta tuntuu. Voit käydä suhdetta läpi ihan konkreettisesti kirjoittamalla mistä kaikki alkoi, huippuhetket, riidat, hyvät ja huonot puolet. Mikä meni vikaan. Ehkä yllättävin havainto, mitä löydät tämän tutkailun kautta on se, kuinka paljon olet itse aktiivisesti työntänyt toisessa osapuolessa olevia selkeitä varoitusmerkkejä maton alle, kuinka paljon olet selittänyt itsellesi esim. epäasiallista käyttäytymistä "parhain päin" jne.

Keskity itseesi. Mieti mitkä ovat omat tavoitteesi elämässäsi. Missä haluat nähdä itsesi viiden vuoden päästä jne? Näin voit eheyttää itseäsi,  keskittyä olennaiseen ja jättää tämän "episodin" elämästäsi taakse opettavaisena kokemuksena, joka pitkässä juoksussa tekee sinusta vahvemman ja viisaamman.