luotatko, että olet hyvä vanhempi?

mitä muut ajattelette?

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 17:35"]sen verran olen lukenut lapsipsyologiaa, että ensimmäisten elinvuosien kiintymyssuhde on tosi tärkeä. jos siitä tulee turvallinen, niin lapsella paljon paljon paremmat edellytykset tasapainoiseen elämään. mutta mitä jos ei itse ole kokenut tuollaista kiintymyssuhdetta, niin miten sen saisi rakennettua omiin lapsiinsa?[/quote]

Mä en tietenkään voi muistaa, että millaiset ihan ensimmäiset elinvuoteni ovat olleet, mutta veikkaan, että kiintymyssuhteelle haitallinen käytös on alkanut jo sieltä.

Koen, että omiin lapsiini olen pystynyt luomaan terveen ja hyvän kiintymyssuhteen. Mulla ei ole mallia, miten joissakin asioissa kannattaisi vanhempana toimia, mutta ainakin tiedän, mitä EI kannata tehdä, ja muistan sen, miten olen lapsena kaivannut lohtua, hyväksyntää, lähellä pitämistä ja armollista ja lempeää suhtautumista epäonnistumisiin väkivallan, nöyryytyksen ja välttelyn sijaan. Näitä muistiin piirtyneitä kaipauksen kohteita olen pyrkinyt tarjoamaan omille lapsilleni parhaani mukaan. Ja onhan mulla myös puoliso, jolla on näiltä osin parempi malli kuin itse olen saanut kotoa.

Olen paras vanhempi omalle lapselleni. En pyri täydellisyyteen eikä minulla ole tarvetta olla superäiti. Rakastan lastani juuri sellaisena, kuin hän on. Minulle hän on täydellinen.

Ap, mulla on samankaltaista taustaa. Ei ollut turvallista kiintymyssuhdetta. Kaltoinkohtelu lapsuudessa oli pääasiassa henkistä väkivaltaa, ei alkoholia tai muuta päällepäin näkyvää. Mä aloin muistaa asioita omasta lapsuudestani vasta vauvan saatuani ja tuli aika paha kriisi. On hyvä, että tiedostat asioita jo nyt. Raisa Cacciatoren kirja oli tosi hyödyllinen.. nimi oli muistaakseni lapsen itsetunnon tukeminen. Tämä oikein räjäytti mulla ne muistot, itkin vaan, kun tajusin, miten epänormaalia meillä on ollut vanhempien toiminta. Mindfullnes on auttanut paljon, kun oppii parantamaan omaa läsnäoloaan hetkessä ja hyväksymään myös negatiivisia tunteita itsessään, (mikä oli kiellettyä omassa lapsuudessa). Tärkeintä on, että pystyy asettumaan sinne lapsen asemaan, eikä tee vanhemmuudesta pätemistä ja suorittamista. Antaa lapselle tilaa löytää vahvuutensa ja tukea ja rakastaa, ei yritä väkisin tehdä lapsesta jotain mitä hän ei luonnostaan ole.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 22:52"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 17:35"]sen verran olen lukenut lapsipsyologiaa, että ensimmäisten elinvuosien kiintymyssuhde on tosi tärkeä. jos siitä tulee turvallinen, niin lapsella paljon paljon paremmat edellytykset tasapainoiseen elämään. mutta mitä jos ei itse ole kokenut tuollaista kiintymyssuhdetta, niin miten sen saisi rakennettua omiin lapsiinsa?[/quote]

Mä en tietenkään voi muistaa, että millaiset ihan ensimmäiset elinvuoteni ovat olleet, mutta veikkaan, että kiintymyssuhteelle haitallinen käytös on alkanut jo sieltä.

Koen, että omiin lapsiini olen pystynyt luomaan terveen ja hyvän kiintymyssuhteen. Mulla ei ole mallia, miten joissakin asioissa kannattaisi vanhempana toimia, mutta ainakin tiedän, mitä EI kannata tehdä, ja muistan sen, miten olen lapsena kaivannut lohtua, hyväksyntää, lähellä pitämistä ja armollista ja lempeää suhtautumista epäonnistumisiin väkivallan, nöyryytyksen ja välttelyn sijaan. Näitä muistiin piirtyneitä kaipauksen kohteita olen pyrkinyt tarjoamaan omille lapsilleni parhaani mukaan. Ja onhan mulla myös puoliso, jolla on näiltä osin parempi malli kuin itse olen saanut kotoa.

[/quote]

tuo puoliso varmasti auttaa ja tasapainottaa tilannetta.

minua lisäksi mietityttää, että kun minulla itselläni oli isän äiti läheisyydessä esikouluikäiseksi saakka, siihen asti minulla meni hyvin kaverisuhteissa jne. mutta aen jälkeen alkoi alamäki, kun ei ollut enää riittävän vakaata ihmistä, johon turvata. mietityttää se, että lapselle pitäisi kyeta tarjoamaan sellainen vakaus, joka auttaa häntä kasvamaan ja kehittymään ikätovereidensa joukossa. miten ihminen, jolla ei ole ollut tällaista vakaata ihmistä läheisyydessään tärkeinä kasvuvuosinaan, pystyy olemaan se vakaa ihminen, jota lapsi tarvitsee. en tiedä pystynkö.

En tunne sinua, mutta kykysi kohdata oma epätäydellisyytesi (jota kirjoituksesi osoittaa) on mielestäni hyvä merkki. Ennemmin epäilen sellaisten ihmisten rahkeita, jotka ovat etukäteen ilman muuta sitä mieltä, että heistä itsestään tulee hyviä vanhempia (mutta noista toisista ei).

Mitä minuun tulee, niin tuloksista päätellen olen varsinainen Vuoden Äiti :D.

Samat taustat kuin sinulla. Minusta on tullut ilmeisesti hyvä vanhempi jolla on aina aikaa lapsille koska taidan olla tavallista tallaaja itsekriittisempi. Luin jo ennen ensimmäistä raskautta kaikki käsiini saamat kirjat lapsista ja lastenhoidosta. Arvostan erityisesti Jari Sinkkosen kirjoja.

Olen päättänyt ettei meillä käytetä alkoa, tupakkaa, huumeisiin verrattavia lääkkeitä tai sekaannuta uskonlahkoihin ennen kuin lapset ovat lentäneet pois pesästä.

Tunnekylmä lapsuus ja itsetunto-ongelmia. Olen ihan ok äiti, teen parhaani. Vauva-aikana olin hyvin omistautunut ja pyrin täydellisyyteen, sittemmin vähän helkutin kun voimat ei riittäneet. Lapset ovat kasvattaneet vanhemmuuteen ja opin koko ajan lisää. En ole täydellinen pullantuoksuinen äiti vaan oma itseni. Välillä huudan pää punaisena mutta pyydän anteeksi rauhoituttuani. Meillä saa näyttää kaikki tunteet, tärkeintä on että rakastetaan ehdoitta ja näytetään päivittäin niitä positiivisia tunteita. Halitaan paljon, ollaan ystävällisiä ja sanotaan ääneen että rakastetaan. Näitä ei omassa lapsuudessa ollut.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 17:14"]Tunnekylmä lapsuus ja itsetunto-ongelmia. Olen ihan ok äiti, teen parhaani. Vauva-aikana olin hyvin omistautunut ja pyrin täydellisyyteen, sittemmin vähän helkutin kun voimat ei riittäneet. Lapset ovat kasvattaneet vanhemmuuteen ja opin koko ajan lisää. En ole täydellinen pullantuoksuinen äiti vaan oma itseni. Välillä huudan pää punaisena mutta pyydän anteeksi rauhoituttuani. Meillä saa näyttää kaikki tunteet, tärkeintä on että rakastetaan ehdoitta ja näytetään päivittäin niitä positiivisia tunteita. Halitaan paljon, ollaan ystävällisiä ja sanotaan ääneen että rakastetaan. Näitä ei omassa lapsuudessa ollut.
[/quote]
Helkutin = hellitin

Otan esimerkiksi äitini harrastaman uhkailun meidän lasten jättämisestä kun teimme tai ehdotamme jotain mikä ei miellyttänyt häntä. Hän sattuikin sitten kuolemaan kun olimme lapsia ja meille jäivät kauheat syyllisyydentunteet äidin kuolemasta. Sen vuoksi sanon lapsille suoraan miksi en pidä joistain lasteni touhuista tai ehdotuksista. Esimerkkinä vaikka ravassa rypeminen sadevaatteisillaan. Sanon suoraan että sadevaatteiden pesu on viheliäistä hommaa ja niiden kuivumiseen menee pitkään. 

En todellakaan luota. Siitä asti kun aloin odottamaan esikoistani olen lukenut ja lukenut kasvatuksesta ja lapsista jatkuvasti. Kantoja on tuhat mutta ainoat totaaliväärät ovat mun lapsuudenkodista. En halua lapsilleni sitä pelkoa/ahdistusta jota itse jouduin sietämään joten teen kaikkeni että annan heille ns.terveenpohjan elämään. Vapaata kasvatusta en ymmärrä mutta se toinen ääripääkin on väärä. Niiden keskellä pysymiseen tarvitsee todella paljon kärsivällisyyttä ja energiaa mutta mikäpä olisi parempi palkinto kuin hyvinvoivat omat lapset?

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 17:14"]

Olen päättänyt ettei meillä käytetä alkoa, tupakkaa, huumeisiin verrattavia lääkkeitä tai sekaannuta uskonlahkoihin ennen kuin lapset ovat lentäneet pois pesästä.

[/quote]

lapsuudenperheessäni ei käytetty noita aineita eikä oltu uskonnollisia, silti ongelmia on ollut, syynä lähinnä vanhempien omat ongelmat.

sen verran olen lukenut lapsipsyologiaa, että ensimmäisten elinvuosien kiintymyssuhde on tosi tärkeä. jos siitä tulee turvallinen, niin lapsella paljon paljon paremmat edellytykset tasapainoiseen elämään. mutta mitä jos ei itse ole kokenut tuollaista kiintymyssuhdetta, niin miten sen saisi rakennettua omiin lapsiinsa? samaten teini-iästä taitaa tulla paljon helpompi, jos pohjatyö kasvatuksessa on hyvä pikkulapsiaikana. mutta kun ei noista jutuista ole itsellä sisäänrakennettuja malleja, että millainen on turvallinen ihmissuhde, niin miten voisi olla hyvä vanhempi? onko teillä jotain "turvakeinoja", esim. turvallnen ihmissuhdeverkosto, jotta lapsella olisi monia turvallisia ihmisiä, vai miten teette?

Olin noin 9v kun olin päivät yksin, hoidin omat ruokani ja siivosin. Äitini oli yrittäjä ja alkoholisti niin isäni oli "vahtimassa" aka auttamassa äitiä. Vanhemmat sisarukseni asuivat muualla. Pärjäsin koska oli pakko. Koska söin vähän mitä sattui olin lihava lapsi ja hammasrivistöhuonossa kunnossa. Koulussa viihdyin mutten kavereiden takia. Niitä ei ollut kuin 1. Kiusaaminen alkoi 3luokalla ja jatkui vaihdellen 9.asti.

Ja aion tehdä kaikkeni ettei lapseni joudu kärsimään esim hampaiden reikiintymisestä

Päätin jo ennen kuin tapasin mieheni että tulevat lapseni ei(vät) tule näkemän minua IKINÄ humalassa ei edes aikuis iällä. Ja aion järjestää työni niin että on aikaa hoitaa lastani ja olla hänen elämässä oikeasti läsnä.

Lapsi nyt vuoden ja tähän mennessä mennyt hyvin. Pidän itseäni hyvänä äitinä omalle lapselleni. Tavoitteeni on pysyneet samoina.

Tsemppiä kaikille ja Ihanaa kesää! :)

Toisinaan olen, joskus taas en. Onneksi lapsen toinen vanhempi on luotettava ja stabiili ihminen.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 17:35"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 17:14"]

Olen päättänyt ettei meillä käytetä alkoa, tupakkaa, huumeisiin verrattavia lääkkeitä tai sekaannuta uskonlahkoihin ennen kuin lapset ovat lentäneet pois pesästä.

[/quote]

lapsuudenperheessäni ei käytetty noita aineita eikä oltu uskonnollisia, silti ongelmia on ollut, syynä lähinnä vanhempien omat ongelmat.

sen verran olen lukenut lapsipsyologiaa, että ensimmäisten elinvuosien kiintymyssuhde on tosi tärkeä. jos siitä tulee turvallinen, niin lapsella paljon paljon paremmat edellytykset tasapainoiseen elämään. mutta mitä jos ei itse ole kokenut tuollaista kiintymyssuhdetta, niin miten sen saisi rakennettua omiin lapsiinsa? samaten teini-iästä taitaa tulla paljon helpompi, jos pohjatyö kasvatuksessa on hyvä pikkulapsiaikana. mutta kun ei noista jutuista ole itsellä sisäänrakennettuja malleja, että millainen on turvallinen ihmissuhde, niin miten voisi olla hyvä vanhempi? onko teillä jotain "turvakeinoja", esim. turvallnen ihmissuhdeverkosto, jotta lapsella olisi monia turvallisia ihmisiä, vai miten teette?
[/quote]

Itse olen lukenut kasvatuksesta lähinnä opintojen kautta(lastenhoitaja) ja luotan itse maalaisjärkeen.
Uskon että tulrt pärjäämään juuri sen takia koska tiedät mikä on väärin :)

Ole aidosti läsnä ja nauti lapsen seurasta niin olet vahvoilla

Totta puhuen en usko, että olisin kovin hyvä vanhempi. En tykkää pienistä lapsista, en sotkusta ja mekastuksesta. Lasten kasvattaminen ja hoitaminen ei ole minusta millään tavalla tärkeää eikä mielekästä vaan lähinnä alentavaa. Tarvitsen paljon omaa tilaa ja aikaa, enkä halua uhrautua kenenkään puolesta. Ihmettelen, miksi ylipäätään kukaan hankkii lapsia.

Onneksi olen mies, niin kukaan ei kummastele, miksi en ole oikopäätä lisääntymässä.

nosto

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 08:47"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 17:35"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 17:14"] Olen päättänyt ettei meillä käytetä alkoa, tupakkaa, huumeisiin verrattavia lääkkeitä tai sekaannuta uskonlahkoihin ennen kuin lapset ovat lentäneet pois pesästä. [/quote] lapsuudenperheessäni ei käytetty noita aineita eikä oltu uskonnollisia, silti ongelmia on ollut, syynä lähinnä vanhempien omat ongelmat. sen verran olen lukenut lapsipsyologiaa, että ensimmäisten elinvuosien kiintymyssuhde on tosi tärkeä. jos siitä tulee turvallinen, niin lapsella paljon paljon paremmat edellytykset tasapainoiseen elämään. mutta mitä jos ei itse ole kokenut tuollaista kiintymyssuhdetta, niin miten sen saisi rakennettua omiin lapsiinsa? samaten teini-iästä taitaa tulla paljon helpompi, jos pohjatyö kasvatuksessa on hyvä pikkulapsiaikana. mutta kun ei noista jutuista ole itsellä sisäänrakennettuja malleja, että millainen on turvallinen ihmissuhde, niin miten voisi olla hyvä vanhempi? onko teillä jotain "turvakeinoja", esim. turvallnen ihmissuhdeverkosto, jotta lapsella olisi monia turvallisia ihmisiä, vai miten teette? [/quote] Itse olen lukenut kasvatuksesta lähinnä opintojen kautta(lastenhoitaja) ja luotan itse maalaisjärkeen. Uskon että tulrt pärjäämään juuri sen takia koska tiedät mikä on väärin :) Ole aidosti läsnä ja nauti lapsen seurasta niin olet vahvoilla

[/quote]

hmmm....en tiedä onko suoranaisesti siitä kyse, että tietäisin mikä on väärin. äidilläni ja isälläni on omia ongelmia sen verran, etteivät ole osanneet olla vanhempia. ongelmat johtuu varmasti heidän kasvuolosuhteistaan. en tiedä olisinko itse sen parempi, koska uskon että hyvä vanhemman pitää osata olla läsnä hetkessä, tukea lasta. itse olen kokenut kiusaamista, ja uskon, että se, millaisen itsetunnon vanhempi onnistuu luomaan lapselleen, on suuri merkitys sen suhteen, tullaanko lasta kiusaamaan ja miten lapsi selviää siitä, jos kiusataan.