Aion solmia rakkaudettoman järkiavioliiton, kysyttävää?

Mites seksi?

Kidutusta juuri sun lapsille kun ne joutuu kasvamaan
Talossa missä rakaus on kadoksissa.

Minä harkitsen samaa, mutta tilanne tosi erilainen. Olen 3 lapsen yh-äiti ja aika tiukilla ajan kanssa. Löysin mukavan miehen, joka tekee ruuat, kuskaa lapset, siivoaa, käy töissä ja huolehtii minustakin. Minulla ei ole suuria tunteita, mutta taidan jäädä tähän ihan mukavuussyistä...

Lasten isän kanssa naimisiinmeno on mielestäni ihan luonnollista ja ehkä sinullakin onkin tunteita...

Hirveä valinta,jos meinaat tukahduttaa koko tunnemaailman. Pystytkö olemaan miehesi rinnalla myötä ja vastamäessä? Entä jos joku päivä rakastut johonkin oikeasti.

tuntuu hurjalta ajatukselta,varmaan siksi,että itse koen eläväni tunnekylmässä parisuhteessa ja Se on murskannut minut täysin.

haluaisin niin paljon enemmän,mutta mies ei näytä tunteitaan ja koen olevani jonkinlainen kulissi.

me ihmiset olemme tietysti erilaisia,mutta näin tunneihmisenä kärsin valtavasti.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 12:27"]Kidutusta juuri sun lapsille kun ne joutuu kasvamaan
Talossa missä rakaus on kadoksissa.
[/quote]

Kasvoin rakkaudettomassa talossa. Ihan terve olen. Meinasi useasti erota mutta ei kuulemma mun takia eronnut. Nyt kun olen itse 20 ovat nähtävästi löytäneet rakkauden kipinän uudelleen :))

Fiksua.

Voi sua:(kuulostaa tosi ankealta elämältä..joskus yritin itsekkin elää käytännön syistä suhteessa mutta eihän siitä pitemmän päälle mitään tule.

Seksiä on hyvin harvakseltaan, viimeksi n.3 viikkoa sitten, jotenkin toivon että rakkaus taas löytäisi tähänkin suhteeseen, en siis ole mitenkään tunnevammainen tms, eikä kumpikaan meistä halua olla muidenkaan kanssa. Kiintymystä on, mutta intohimo ja rakkaus on kuollut.

Edellinen siis ap.

Järkiavioliitossa voi käydä niin, että pitkällä aikavälillä kasvaa kumppanuus ja kiintymys ja sen voimin liitto kestää ja siinä ollaan onnellisia.

Voi myös käydä niin, että kun tulee se todellinen liittoa koetteleva vaikeus, vaikkapa toisen pitäisi toimia toisen omaishoitajana vuosia tms, niin sitä tahtoa ei löydy. Jos alunperin on ollut rakastunut, niin uskon, että sitä tahtoa löytyy pidemmälle sen rakkauden voimalla.

Tuollaisen mallinko aiot antaa lapsillesi? "Järkevyys" on tärkeämpää kuin onnellisuus? Lapset ansaitsevat onnellisen, tasapainoisen vanhemman, vaikka sitten jonkun muun kuin sen toisen vanhemman kumppanina.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 12:27"]

Kidutusta juuri sun lapsille kun ne joutuu kasvamaan Talossa missä rakaus on kadoksissa.

[/quote]

No yleensä rakkaus (mitä se nyt ikinä onkaan) on joka tapauksessa kadoksissa parin vuoden jälkeen häistä, joten en pitäisi kidutuksena. Tai sitten suurin osa lapsista on kidutettuja. 

Järki voi olla paljon parempi peruste kuin huuma, joka laantuu ajan kanssa takuuvarmasti. 

Kuule ap, et sä enää mitään liittoa solmi. Solmit sen jo silloin kun menit miehesi kanssa yhteen ja rupesitte tekemään lapsia. Fiksua tietysti vahvistaa asia juridisestikin. Onnea!

Kyllä yli 10 v yhdessä ja rakkaus ja intohimo on aina läsnä. Kukkia, rakaussanoja, huumoria,hellyyttä lasten läsnäolossa myös. Jos jokainen yrittää ja panostaa suhdettaan rakaus myös säilyy

Ei järjestetyissäkään avioliitoissa alussa juuri mitään rakkautta ole. Opit kyllä ajanmyötä rakastamaan.

Rakkaus on sanana ehkä vähän ylimainostettua, onko se kiintymystä, huumaa vai mitä se on ? Rakkaus voi tulla ja mennä ovista ja ikkunoista yhdessä päivässä. Avioliitossa tarvitaan nimenomaan järkeä, jos aiot olla saman puoliskon kanssa seuraavat 40 vuotta.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 12:47"]

Rakkaus on sanana ehkä vähän ylimainostettua, onko se kiintymystä, huumaa vai mitä se on ? Rakkaus voi tulla ja mennä ovista ja ikkunoista yhdessä päivässä. Avioliitossa tarvitaan nimenomaan järkeä, jos aiot olla saman puoliskon kanssa seuraavat 40 vuotta.

[/quote]

Tuota mäkin ihmettelen että mitähän se rakkaus oikein on? Miksi ylipäätään ajatellaan että parinvalinta tehdään joko järjellä tai tunteella, kai siinä voi soveltaa molempia?

Oletko jutellut asiasta avoimesti lastesi isän kanssa, että siis olette naimisiin mennessä "samalla aaltopituudella" eikä kukaan kuvittele liikoja? Helpompaa olla, kun molemmat tiedostavat emotionaalisen lähtökohdan oikein, eikä epätietoisuudesta johtuvat ristiriidat heijastu lapsiin tavalla tai toisella.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 12:36"]

Seksiä on hyvin harvakseltaan, viimeksi n.3 viikkoa sitten, jotenkin toivon että rakkaus taas löytäisi tähänkin suhteeseen, en siis ole mitenkään tunnevammainen tms, eikä kumpikaan meistä halua olla muidenkaan kanssa. Kiintymystä on, mutta intohimo ja rakkaus on kuollut.

[/quote]

Ei kolme viikkoa ole harvakseltaan :) Kolme vuotta on jo huono juttu ja siitäkin voi parisuhteen elvyttää. Parisuhdeterapeutille mars. Kiintymyskin on rakkautta. Intohimon voi löytää uudelleen mutta se vaatii että viettää aikaa kahden. Pitäisi molemmilta löytää tahto siihen projektiin. Koska projektihan se on, varataan aika kalenteriin ja hoidetaan sille viikonlopulle lapsenvahdit ym.

En minä laskisi rakkaudettomaksi avioliitoksi jos seksiä on ollut kolme viikkoa sitten.

Sä tulet olemaan tuossa siihen saakka, kunnes löydät jonkun toisen miehen ja haluat olla hänen kanssaan. Tai huonompi vaihtoehto, et koskaan enää koe tunteita; ihastumista, rakkautta ja halua.