Lääkärin työ ja perhe?

Lääkiksessä opiskelu on ainakin perheystävällistä touhua. Varmaan vaihtelee opiskelukaupungin mukaan, mutta päivät kestävät yleensä korkeintaan siihen neljään, joskus harvoin muistan miehen olleen koulussa viiteen. Opetus tapahtuu monesti pienryhmissä, mistä sitten syntyy väljyyttä lukujärjestykseen, eli päivät eivät ole likimainkaan täysiä. Mitä pidemmäs opiskelu etenee, sitä enemmän liikkumavaraa lukujärjestykseen tuntuu jäävän, eli on aikaa esim. tehdä töitä, syventäviä opintoja jne.

Erikoistumalla voi paljonkin vaikuttaa työaikoihin. Opiskeluvaiheessa töitä tehdään päivävuorossa, päivystyksiäkin on varmaan jossain vaiheessa pakko jonkin verran tehdä, mutta ei mitenkään taakaksi asti. Erikoisalasta sitten riippuu paljon, miten jatkossa. Työ on aina työtä, jos sen päättää niin! Meillä ainakin vapaa-aika on edelleen vapaa-aikaa, ei silloin leikitä lääkäriä eikä töitä kanneta mukana kotiin. Varmasti helpompiakin uravaihtoehtoja on olemassa, mutta sinuna en lääkistäkään sulkisi ajatuksista pois ainakaan perhesyistä, jos motivaatiota muuten riittää!

Siis koulusta tultuaan, meneekö iltaisin aika ja viikonloput lukemiseen?

Tuntuu nyt muutaman kuukauden pääsykoekirjaa lukiessa että sisään päästäkseen on ainakin kaikki liikenevä aika käytettävä nenä kiinni kirjassa, jos työmäärä tuosta vielä lisääntyy niin mitenköhän onnistuu.



Olisi kiva kuulla myös kokemuksia niiltä jotka ovat jonkin aikaa työtä tehneet,mahdollisesta väsymyksestä ja stressistä jne.



Olen jo pari vuotta suunnitellut lääkikseen hakua, lukenut Galenosta kevään mutta nyt kun pitäisi ilmoittautua syksyn valmennuskurssille niin epäilys iski mieleen; jospa kulutan aikaa pääsykokeisiin parikin vuotta ja huomaan sitten että koulu (tai vielä pahempaa, työelämä 6vuoden lääkiksen jälkeen) vaatiikin turhan paljon koko perheeltä.



Eli nyt pohdin noita haun plussia ja miinuksia; tärkeimpänä plussana kiinnostukseni lääketieteeseen ja vähäinen kiinnostus mihinkään muuhun, mutta ehkäpä pystyisin tyytymään myös muuhun terveydenhuoltotyöhön jos lääkärin työ tosiaan on niin rankaa kuin mediasta saa kuvan. Muussa th-työssä tietysti palkkaus harmittaa sekä se ettei missään muussa saa oppia ja hoitaa niin monipuolisesti. Lisää kokemuksia kaivataan päätöksen tueksi, kumpaan suuntaan tahansa.

Kaikki kaverini ovat päässeet lääkikseen yhden kevään lukemisella, monet suoraan ylioppilaskirjoitusten jälkeen.

kätilöksi ainakaan rupea, se on vuorotyötä järjestään kun lapset syntyy miten sattuu.



lääkärinä vuorotyötä ei juurikaan ole, päivystyksiä kyllä joillain aloilla paljonkin, ainakin erikoistumisaikana ja joissain terkkareissa myös. Mutta halutessaan löytää kyllä hommia joissa ei tarvi päivystää.

Olen tällä hetkellä keikkahommissa perhsyistä. Ambitioita ois tehdä muutakin, mutta olen laittanut tällä hetkellä perheen etusijalle. Erikoisala vaikuttaa paljon siihen kuinka paljon on päivystyksiä. Jollain aloilla ei ole päivystyksiä ollenkaan mm työterveyshuolto. Suosittelen kyllä ammattiani. En ole katunut.

mulla ainakin tuo 1,5v koska neljä lasta on tässä kotihoidossa. Luen aina kun ehdin eli en läheskään niin paljon kuin nuo lapsettomat nuoret.



Iltaisin miehen tultua töistä on kauppareissut sun muut eikä usein jaksa keskittyäkään jos on herännyt aikaisin. Lapset sairastelee jolloin lukeminen jää, tulee kaikenlaisia yllättäviä juttuja. Enkä halua joka viikonloppua lukea vaan myös olla mukana uimarannalla ja luistelemassa = osallistua lasteni elämään.

Siksi nyt mietinkin miten se lukeminen sujuu sitten koulussa jos jo nyt on ajankäyttöongelmia. Joudunkohan uhraamaan liikaa. Tosin silloin he olisivat taas hiukan vanhempia ja päivähoidossa.

Mun mies on lääkäri ja työpäivät n. klo 8-16. Päivystää muutaman kerran vuodessa pari tuntia kerrallaan. Työajat ym. vaihtelee varmaan tosi paljon, mutta enpä keksi, miksei tuo koulutus perheelliselle sopisi. Stressinsietokykyä varmaan tarvitaan, eikä työtä jaksa, jos asiat jää mieleen pyörimään.

ennen pääsykokeita. Hae päivähoitopaikkaa kevääksi. Miten ajattelit opiskella lääkiksessä, jos lapset ovat kotihoidossa? Pakkohan heidät on sitten syksyllä laittaa hoitoon.



Ei ole mitään järkeä lukea 1,5 vuotta, ei siitä jää mitään mieleen. Kunnollinen lukuspurtti ennen pääsykoetta on tärkeintä.

Opiskeluaika ei olisi sopinut minulle perheellisenä. Pidän siitä että voin keskittyä yhteen asiaan kerralla kunnolla. Halusin käydä kaikilla luennoilla ym. Toisaalta nyt haluan olla lapseni kanssa mahd paljon. Kurssillani oli kuitenkin naisia joilla oli lapsia eikä se mahdottomalta vaikuttanut. Varmasti riippuu paljon ihmisestä. Jos ei ihan hirveä ole stressaamaan niin mikä ettei, sitten ehdottomasti kannattaa.



Työssä ollessa olen todennut että ammatinvalinta on ollut erinomainen pienen lapsen kanssa. Teen kaksi päiväistä viikkoa ja korvaus on hyvä. Tämä on tietenkin terveyskeskustyötä. Toisaalta olisi myös mahdollisuus tehdä pelkästään keikkaa esim iltoja/viikonloppuja. Itse pidän terveyskeskustyöstä ja teen sitä todennäköisesti tulevaisuudessakin. Erikoistuminen/muu sairaala työ tuntuisi raskaalta päivystyksineen tässä vaiheessa. Olen ajatellut että jos joskus tulevaisuudessa haluan erikoistua niin teen sen sitten kun lapsi/lapset on isompia.