Lue keskustelun säännöt.
Vauvakuumetta pukkaa, ikä rassaa ja uusi koulutus edessä
29.05.2009 |
Otsikko on aikas hirviö, mutta siis tällainen ongelma täällä.
Olen vastikään täyttänyt 30v. Ennestään kaksi leikki-ikäistä lasta. Lähden opiskelemaan kätilöksi syksyllä, paikka ollut tiedossa jo kauan mutta olen lykännyt aloittamista poissaoloilmoittamisten turvin ja ollut lasten kanssa kotona. Mutta nyt siis edessä 4,5 vuoden sh/kätilö-opinnot. Mutta mutta, vaikka ala minua ihan mielettömästi kiinnostaakin niin haluan silti kolmannen lapsenkin vielä. Miehelläkin ollut hirveä vauvakuume jo vuoden verran. Olemme päättäneet että parasta nyt vaan saada minunkin opinnot alkuun ja jotkut paperit minullekin kun hoitoala kiinnostaa ja siellä riittää töitä. Mutta olenkin alkanut miettimään että kun valmistun olen 34-35v. Enkä kyllä heti opintojen jälkeen heti halua äippälomalle jäädä vaan työkokemustakin pitäisi ehtiä saamaan. Joten vaihtoehdoiksi jää joko kolmas kesken opintojen tai sitten vasta myöhemmin esim 36-37vuotiaana.
Miltä kuullostaa teidän korviin? Vauva- ja kaksplus lehdissä aina niin kovasti on juttua jopa nelikymppisistä ensisynnyttäjistä ja muistakin jotka vielä nelikymppisinäkin saavat lisää lapsia. Mietityttää vaan, että jaksaakohan sitä silloin enää samalla lailla kuin nyt ja toisaalta ikäeroa toisiin sisaruksiin tulee paljon ja toisaalta tuleeko silloin enää kovinkaan helposti raskaaksi.
Mieheni äiti oli 38v saadessaan mieheni. Tuntuu jotenkin kamalan vanhukselta ajatella että lähes nelikymppinen saa vielä vauva. On sitten itse kuuskymppinen kun lapsi on 20v. Tuntuu tosi oudolta. Vaikka toisaalta onhan moni kuuskymppinen hyvinkin nuorekas ja eikös sitä pitäisi töissäkin jaksaa varmaan kohta seitsemänkymppiseksi.
Onko neuvoja tai kokemuksia? Onko tääll muita ikäisiäni opiskelijoita jotka kesken opintojen on tehneet lapsen? Miten opintojen jatkaminen on onnistunut?
Kommentit (10)
Moi,
kaikki ratkaisut on varmasti ihan oikeita - mikä sitten sopii teille parhaiten, on ihan eri juttu.
Sulla kun on jo kaksi lasta, et ole ikäloppu 38-vuotiaana synnyttäjänä. Eikä lasten pitkä ikäerokaan aina ole huono juttu, mutta on omalla tavallaan vaativa. Jos lapsilla on pieni ikäero, silloin on kaksi pientä hoidettavana yhtaikaa, mutta toisaalta oikeasti lapset alkavat jossakin vaiheessa leikkimään keskenään ja vievät paljon vähemmän aikaa vanhemmiltaan kuin pitkän ikäeron lapset tai ainokaiset. Meillä on viisivuotias tyttö, joka on hyvin sosiaalinen eikä tykkää leikkiä yksin kuin joskus - aina pitää olla järkkäämässä kyläilyjä tai sitten pitäisi keksiä jotakin kivaa yhdessä. En mä oikein jaksa leikkiä, eikä minun mielestäni pidäkään.
Olen äiti enkä leikkikaveri.
Itse olen vanhin neljästä lapsesta, meillä on ikäeroa 2,5-5 v ja olen nuorinta sisartani 11 vuotta vanhempi. Olemme silti kaikki varsin läheisiä, tosin asumme kaikki eri paikkakunnilla, joten emme ole mitenkään joka päivä tekemisissä, mutta kokoonnumme mielellämme kaikki kerrallaan vanhempiemme kotiin, ja juttua kyllä riittää.
Silti kun olen itse 35 ja pikkukakkosen tekeminen näyttää nyt kestävän (kohta vuosi yritystä yhden km:n kera), pistäisin lapset edelle. Sitten työ, eli ihan toisin kuin olen itse tehnyt. Työ ei sinusta välitä, mutta lapset kylläkin.
t
Sinisini
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeahan se on varmasti sanoa, mikä olisi loppupeleissä "oikea" ratkaisu, mutta minäkin aloittaisin opiskelut ja lapsen teon heti. Tai jos pelkäät sitä, että tulet ekasta kierrosta raskaaksi, niin ehkä vaikkapa joulun sitten sen lapsen teon. Se, että olet käyttänyt poissaolomahdollisuutesi jo, tuskin tulee haittamaan. Voit varmasti saada vielä ylimääräistä poissaoloa juurikin raskauden takia ja palata sitten kouluun, en usko yhdenkään AMK:n olevan niin joustamaton. Varsinkaan hoitoalalla, missä niitä raskaana olevia opiskelijoita riittää!
Itse opiskelin aikoinani sosionomiksi (samassa koulussa siis mm. kätilöiden kanssa) ja meillä ainakin joustettiin ihan hirmuisesti. Opiskelijat saivat lapsia, olivat yh-äitejä tai kaikkea siltä väliltä ja aina ne opinnot saatiin päätökseen. Se on myös koulun intressi saada ne opiskelijat ulos, koska vain silloin saavat sen täysimääräisen valtionosuuden ;-)
Se täytyy vielä sanoa tuohon korkeaan ikäeroon, että en usko senkään olevan haitaksi. Itselläni on sisaruksia, joiden kanssa ikäeroa on 8-13 vuotta ja ollaan tosi läheisiä. Tokihan ongelmia oli silloin, kun he olivat 10 ja minä pari kymppinen, mutta nykyisin juttu luistaa, ollaan tekemissä ja nähdään niin usein kuin mahdollista. Eli ei se ikäerokaan ole huono asia!
Joten, mene kouluun nyt ja sitä vauvaa alulle. Muut palaset kyllä sitten loksahtavat varmasti paikoilleen! :-)
Mulla ei aivan samanlainen tilanne ole, koska en ole aloittamassa opiskeluja. Mutta ikää on suunnilleen saman verran ja lapsia ennestään 2 (koululainen ja eskarilainen). Opiskelin itselleni ammatin näiden kahden lapsen jälkeen ja pääsin heti valmistuttuani töihin. Pestini on määräaikainen, mutta on lupailtu sen vakinaistamista, jolloin saisin jatkaa vakipestissä. Biologinen kelloni onkin sitä mieltä, että perhe ajaa työn edelle sillä tavalla että en aio jäädä odottamaan työn vakinaistamista vaan meille saa vauva tulla heti kun on tullakseen.
Tähän ratkaisuun päädyimme kun mietimme esim. sitä, kuinka suureksi ikäero vanhempiin lapsiin tulee, jos tässä ruvetaan vielä vuosikausia odottamaan. Minäkin olen hoitoalalla ja töitä on ollut koko ajan niin hyvin, että luotan siihen että jos mahdollisuus nykyiseen työhöni palaamiseen menee vauvan myötä niin saan kyllä töitä muualta.
Eli meillä kyllä puhtaasti perhesyyt ajoi uran edelle tässä vauvapähkäilyssä, onhan se mukava saada vauva silloin kun isosisarukset eivät aivan valovuoden päähän ole vielä ehtineet...
Töitä ehtii tehdä vielä yli 30 vuotta, mutta lapsenteossa tulee ikä vastaan paljon ennen sitä. :)
niin mun äiti oli 43-vuotias kun mä synnyin. Ihan hyvin kuulemma jaksoi, ehkä ei niin hyvin ku 20-30-vuotiaana, mutta hyvin meni. :) Nyt vanhemmat ovat 70-v ja sanovat, et ovat pysyneet itsekin nuorekkaampina ikätovereihinsa verrattuna. :)
täällä yksi opiskeleva äiti. :) opiskelen yliopistossa lisensiaattitutkintoa, arvioitu laskeutumisaika näillä näkymin olis kahen vuoden päästä. esikoinen syntyi kun olin opiskellu kaks vuotta, sitten olin vuoden kotona, vuoden taas koulussa ja sitten syntyi toinen lapsemme. tän jälkeen olin noin 9 kk kotosalla. erinäisten järjestelyjen kanssa saan hoidettua tän jälkimmäisen äippäloman niin, ettei se venytä enempää opintoaikaa. nyt vuodenvaihteessa palasin siis takas kouluun. mutta mutta... nyt kuumeillaan kolmatta. halutaan lapset tiiviillä ikäerolla, joten ei oikeen jää muuta vaihtoehtoa kun jäädä taas kerran koulusta pois. ;) saa nähdä saako sitä sitten taas jotenki sumplittua niin, ettei tarttis venyttää paljoa opintoja.
mutta siis, pointti kai oli, että rohkeesti vaan vauvaa hankkimaan, koulu ei välivuoden (tai kahden, tai kolmen!) aikana häviä mihinkään. ja ainakin meillä joustoa saa kohtuuhyvin, kun syy on kuitenkin harvinaisen hyvä. eikö kaiken järjen mukaan etenkin kätilöoppilaitoksessa pitäis olla ymmärrystä tän asian suhteen!? :) meillä hoitomuotona on kolmiperhepäivähoito. oon sitte yrittäny tehä niin, että hoidan kaikki koulujutut (tentteihin luvun, esseitten tms kirjottamisen, seminaarityöt) klo 8-16 ajalla, niin että hoitopäivä riittää koulujuttuihin ja saan olla illat rauhassa perheen kanssa. ihan aina tää ei tietenkään onnistu, mutta melko mukavasti on menny. ihmiset ihmettelee aika kovasti että on kaksi pientä lasta ja opinnot levällään ja kaikki, mutta itse en osaa niin ajatella. käyhän ihmiset töissäkin, vaikka olis pienet lapset kotona! lisäks ajattelen sitte niin, että kun viimein valmistun, niin lapset on tehty ja voin rauhassa keskittyä töihin. ja jos oikein alkaa miettiä näitä juttuja, niin onko sitä otollista aikaa millonkaan? kun valmistun, pitäis saada sitte se työpaikka, tehä töitä, miettiä jatko-opintoja jne jne jne. näitähän on ihan loputtomiin, jos oikein alkaa stressaamaan. ;) joten meillä siis näin.
toivottavasti päädytte ratkaisuun, joka tuntuu oikealta ja hyvältä. :) t.VadelmaMama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos rohkaisevista vastauksista.
Olen kyllä itse pähkäillyt jokaista vaihtoehtoa. Pääasiassa ajattelen että Suomessa kyllä riittää hoitoalalla töitä. Jos suorittaisin opinnot edes puoleen väliin tai saisin vauvan ennen erikoistumisopintojen alkua niin sekin olisi aika hyvä. Ja meillä esim mies haluaisi jäädä sitten kotihoidontuelle ettei lapsen tarvitse mennä pikkuisena päivähoitoon. Kun itse taas haluaisin päästä takaisin opintoihin heti vanhempainvapaan jälkeen. Olen kuitenkin ollut ekan ja tokan kanssa tosi kauan kotona.
Toisaalta taas, olen ajatellut niinkin että kun valmistun niin riitättäisi hyvin että tekisin vaikka jonkun vajaan vuoden määräaikaispätkän ja sitten saisi vauva tulla. Koska tiedän että valmistuttuani määräaikaispätkiä kyllä tulisi riittämiin eli vakkaripaikkaa olisi turha odottaa aikoihin.
NO, tällä hetkellä ainakin tuntuu hyvältä lähteä koulun penkille. Motivaatiota opiskeluun on yllin kyllin. TAidan jättää stressaamisen siitä mikä olisi kolmoselle hyvä aika tulla hetkeksi tauolle ja nauttia siitä että on ennestää kaksi ihanaa lasta, alkaa opinnot ja aion opiskella ahkeraan. Katsoo sitten miten menee ja kuinka tykkään ja missä vaiheessa se kolmas sitten saa tulla. Kuten yksi kirjottikin niin onhan tässä työelämää aikaa monta kymmentä vuotta ja lastentekoaikaa ei sentään niin kauaa.
Lisää kokemuksia saapi kirjoitella.
Et voi tietää kauanko kestää raskautua, varsinkin 30+ iässä, joten itse aloittaisin molemmat projektit (koulu+ lapsi) heti. Kyllä koulusta pois välillä hyvin voi olla, ja sitten jatkaa opintoja ja mennä samoin töihin kuin ilman kolmatta lastakin, vain vähän myöhemmin. Vaikeampaa ehkä olisi, jos poissaolojakso sijoittuisi juuri opiskelun ja työn aloittamisen väliin, jolloin opin rutinoituminen käytännön työssä kärsisi. Jos odotat todella 4,5v + sen vuoden työhönopettelua, plus ne vuodet jotka ehkä vanhemmalla iällä menee ekstraa raskautumiseen, niin aika suuri on ikäero kyllä nykylapsiin.
Olen itse 32, kaksi lasta. Olen pitkää koulutusta vaativalla alalla, ja jos olisin lähtenyt sille linjalle että kaikki valmiiksi ammattiin ensin, ei meille lapsia olisi tullut. Ensimmäinen tuli pitkään toivottuna 27-vuotiaana ja toinen 30-vuotiaana, molemat jatko-opintojen kesken. Kolmas saa tulla tähän perään, tai sitten olemme kahdesta iloisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tullut heti raskaaksi samasta kierrosta kun on alettu yrittämään molemmista lapsista joten en usko että 30v rajapyykki sitä radikaalisti muuttaisi että alkaisi jostain syystä kestämään raskautuminen. Mutta sen sijaan tiedän kyllä että 35+ alkaa jo vaikuttamaan enemmän hedelmällisyyteen kuin tuo 30 raja.
Mutta tottahan on kyllä että 4,5v + työhön sisäistyminen + raskaus tarkoittaa sitää että iltatähtihän sieltä tulisi ja iso ikäero isompiin sisaruksiin.
Itselläni on pikku sisko joka on 9v minua nuorempi. Nähdään joskus ja jouluna äitillämme, mutta ei me muuten pidetä yhteyttä ellei nyt tule jotain akuuttia kysyttävää jota vain toinen meistä voisi tietää. Hoidan kyllä hänen koiraansa kun hän on matkoilla mutta siihen se jää. Eli en tosiaan tiedä kauheammin mitä hänen elämäänsä kuuluu kun silloin harvoin kun nähdään ja kysyn mitä kuuluu; hän sanoo hyvää. Sitten ehkä kysyn että seurusteleeko vielä x:n kanssa, ai no ei, onko joku uusi, ahaa jne jne. Ja tällaista tää nyt on meidän suhde enkä kyllä osaa muutakaan kaivata, ei meill lapsuudessakaan mitään yhteistä ollut. Hoidon häntä jos äiti halusi päästä tuulettumaan mutta siinä se.
Omille lapsilleni haluaisin tiiviit sisarussuhteet siksi juuri kaksi ensimmäistä halusin lyhyellä ikäerolla.
Mun oli pakko vielä tulla sotkemaan oma lusikkani soppaan, sun tarinasi on kuin omani:)
Itsekin olen tänä vuonna 31v, meillä on kaksi lasta (3v ja 5v). Aloitin opiskelun yliopistossa nyt tammikuussa 2009 ja kuumeilen kolmatta!! Itse asiassa, olemme jättäneet jo ehkäisyn pois. Olen myös käynyt 4v kestäneen th-opinnot, joista valmistuin 2002. Nyt sitten uranvaihto edessä.
Meilläkin kaksi edellistä sai alkunsa ekoista kierroista. No, nyt tilanne onkin erilainen, mulla todettiinkin PCO! Olin siitä uutisesta todella äimistynyt, koska tosissaan kaksi lasta tuleet niin helpolla. Tämä kolmas ei taidakaan tulla, jo viime syksy yritettiin tuloksetta. Sitten sain tiedon pääsystä opiskelemaan, laitoin kierukan. Kuume kuitenkin jatkui ja nyt kierukka on taas poistettu!
Olemme pähkäilleet kovastikin tätä ajankohtaa, koska sitä kolmatta yritettäisiin tosissaan. Nyt on hyvä aika. Opinnot kyllä venyy, mutta en koskaan anna itselleni anteeksi sitä, jos emme nyt kolmatta yritä ja sitten se jääkin saamatta, kun joskus valmistun ja olen jo 34-35v. Vuosi opintojen välissä kotona ei ole mikään uhraus. Olen ajatellut, että voin yrittää tehdä jotakin kouluhommia vauvan ollessa pieni, isommat jäänevät päiväkotiin ainakin osa-aikaisiksi. Isompi saattaa olla eskarissakin jo silloin.
Sinuna aloittaisin opinnot ja vauvanteon samaan aikaan:) Ehdithän hyvässä lykyssä käydä ensimmäisen vuoden koulua kuitenkin ja päästä hyvään alkuun. Ei se ole koskaan niin varmaa, että se kolmas vauva sieltä tulee ihan yhtä helpolla kuin edelliset...:)
Hauskaa, kun muillakin on samanlainen tilanne:D
Elinana78
Ap, en tiedä mihin ratkaisuun olet päätynyt, mutta kannattaa selvittää sekin, että paljonko sieltä koulusta saa olla pois. Amk:ssa ei ole akateemista vapautta samallalailla kuin yliopistossa ja opiskeluaikakin on tarkasti rajattu. Omalla alallani saa olla pois 2 vuotta ja tutkinnon suorittamiseen voi erikseen hakea yhden lisävuoden, jos on hyvä syy poissaololle, kuten esim. raskaus on. Sanoit, että olet käyttänyt jo poissaolovuodet. Sinulla ei siis välttämättä ole opintojen suhteen paljoakaan pelivaraa. Mikäli opintoja ei saa määräajassa valmiiksi, joutuu kouluun hakemaan kokonaan uudelleen.