Milloin vauva uusioperheeseen - kokemuksenne ovat kultaa :)

Hei, meillä sama tilanne. Erosta alkaa olla jo 4-5 vuotta, uuden miehen kanssa on oltu vuosi yhdessä, ja asuttu muutama kuukausi. Yritys alkaa varmaankin syksyllä, tosin nyt jo ehkäisy on jäänyt pois ja varmoilla päivillä mennään.

Toisaalta en haluaisi että ikäero isompiin venyy kauheasti, toisaalta taas haluaisin vielä kerätä yhteisiä kokemuksia ja vahvistaa suhdetta ennen vauva-aikaa väsymyksineen. Vähän ristiriitaiset tunteet.

sai vauva tulla heti jos oli tullakseen..edellisestä erosta oli mulla reilu vuosi.Poika sitten syntyi kun oltiin oltu 1v9kk yhdessä..kun ei tosiaan tärpännytkään ihan heti.oon kyllä tyytyväinen että jätettiin ehkäisy heti pois koska tuo raskaaksi tuleminen sitten kestikin.Poika on jo reilu 2-vuotias ja hyvin on kaiki sujunut.Minulla oli 2 lasta edellisestä suhteesta.

Yhdessä oltu kolme vuotta, joista yhdessä asuttu 2 v. Vauvasta on puhuttu ehkä vuoden verran, mutta päätös siitä tehtiin vasta nyt, ja siis nyt saa vauva tulla kun on tullakseen. Saapa nähdä milloin tärppää.



Molemmilla on ennestään 2 lasta, joista puolet asuu meidän kanssa. Nimenomaan ikäeron takia mekin haluttiin aloittaa yritys jo nyt (vaikka taloudellisista syistä se ei juuri nyt ole kaikkein järkevintä, monta lainaa painaa päälle jne), sillä isommat lapset on nuorinta lukuunottamatta jo kaikki kouluikäisiä, eli ikäero kasvaa helposti kymmenen vuoden molemmin puolin muihin sisaruksiin. :(



Tulisiko teillä lapsille iso ikäero?

Meillä aika lailla sama tilanne kuin teillä ajallisesti. Yhdessä ollaan asuttu tuosta vuodesta puoli vuotta. Käytännössä vähän pidempäänkin. Kovasti olen asiaa pohtinut, että uskaltaako jne. Olen kuitenkin sitä mieltä, että sen jossain sisällään tietää... Meillä ainakin kaikki palaset loksahdelleet kuin itsekseen ihan kohdilleen. Ja tulevasta kun ei voi koskaa olla sata varma. Elämä tuo eteen mitä ihmeellisimpiä juttuja joka tapauksessa. Molemmat halutaan lasta hirmusti ja mies on pojan kanssa tosi ihana jne. Elikkäs otatin kierukan pois n. kk sitten ja nyt jännätään :) Voiko onnellisempi olla? Mutta siis. Oikeeta vastausta ei sun kysymykseen liene olemassakaan, mutta tässä mun kokemuksia :)

Kuopukseni oli 1v3kk kun aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa. Kuukausi seurusteltiin sen jälkeen muutettiin yhteen ja vajaa kahden vuoden sisään meillä oli pieni nyytti kotiin tuotavana ja onhan noita sittemmin siunaantunut lisää. Ei mitenkään erityisemmin suunniteltua asiat meni lähinnä omalla painollaan ja niinkuin joku jo aiemmin kirjoittikin tulevasta ei voi koskaan olla sata varma ja elämä tuo eteen mitä ihmeellisimpiä juttuja joka tapauksessa.

Minä ja mieheni tutustuimme pian sen jälkeen kun miehen avioerotuomio oli annettu. Tästä reilun vuoden päästä muutimme yhteen. Kun olimme asuneet yhdessä vajaan vuoden ja seurustelleet 2 vuotta, aloimme yrittää lasta.



Meillä tärppäsi heti ja menimme naimisiinkin (suunnitellusti) niin, että olin kuudennella viikolla raskaana. Häämatkalla sain keskenmenon.



Nyt on kulunut yli vuosi yrityksen aloittamisesta ja naimisissakin ollaan siis oltu kuukauden päästä vuoden verran. Eikä mitään kuulu :(



Miestä on alkanut harmittaa se, että hän halusi odottaa niin "kauan". Meille ainakin terotettiin lapsettomuustutkimusten alussa, että on ihan eri asia yrittää raskautta kun on 30+ kuin että on 35v - hedelmällisyys vähenee niin rajusti.



No nyt kyllä tuntuukin ihan hyvältä ajalta yrittää tätä lasta, kun yhdessäoloa on 3v takana ja arki luistaa. Miehen lapset ovat tottuneet kuvioihin, mikä ei tarkoita sitä, että he välttämättä sitä rakastaisivat.



Minusta jokaisen pariskunnan pitää se itse miettiä, milloin on sopiva aika vauvalle. Aina voi olla, ettei se varovaisesti pelattu suunnitelma toteudu koskaan. Toisaalta voi olla, että jo ensimmäisessä kuussa tärppää. Mutta kyllä mun mielestä pitää yhteen olla sillä lailla hitsaantunut, että luottamusta on puhua vaikeistakin asioista. Ja että uskaltaa sitten uskoutua raskauden ajan vaivoista miehelleen. Ettei ihan puolituntemattomina lähdetä perhettä laittamaan kasaan (en ajatellut, että teillä näin olisikaan, mutta yleisesti).



Meidän perheessä miehellä on kovempi kuume kuin mulla. Ehkä johtuu siitäkin, että itse olen vähän mukavuudenhaluinen ja tiedän kuitenkin, että raskaus tarkoittaa myös niitä vaivoja ja muita. Mutta joo, lapsettomuustutkimuksissa ollaan käyty, eikä vikaa pitäisi olla, paitsi iässä :( Se viime kädessä naisella voi määrittää, miten pitkälle yrittämistä kannattaa lykätä. Itselläni on monta tuttua, jotka eivät enää sitä 35v + iltatähteä tai esikoistakaan ole saaneet.

Miehelläni on 3 ja 4vuotiaat pojat, tulen toimeen poikien kanssa todella hyvin.

Ollaan oltu yhdessä alle vuosi josta asuttu yhdessä jo melkein alusta asti ja nytten rupesimme yrittämään omaa pienokaista.

Toivottavasti tulee kaikki onnistumaan, pientä jännitystä ilmassa jos uusi vauva tulee kehiin mutta eiköhän kaikki luonnistu.