Olenko yksin ajatukseni kanssa? Asiaa häistä.

toiset ovat todella tylsiä, joissa on vain niitä samoja tylsiä muka hauskoja leikkejä.



Toiset ovat avioituvien näköisiä ja niissä on yleensä hauskaa.



Nykyisin tuntuu että häät ovat joku kilpavarustelujuhla kaikkine hössötyksineen. Aika kyynisesti suhtaudun useimpiin häihin.

Ja kaikki ne juhlat jotain illuusiota, mutta en tiedä edes mistä. Mikä tarve on mennä naimisiin? Miksi? En näe siinä instituutiossa mitään järkeä. Ovat vain nuorten tyttöjen naivia prinsessaleikkiä. Keskinäisen yhdessäasumisen ja uskollisuuden sopimuksen voi tehdä ihan muutenkin.

Pari kauhukokemustakin on, mutta yleensä häissä on hauskaa. Minulle onnistuneisiin häihin riittää, että saan riittävästi kahvia ja mieluiten pääsen tanssimaan, muulla niin väliä. Lapsiani en yleensä erityisesti paikalle kaipaa, heidän kaitsemisensa kun vie juhlasta paljon kivaa pois varsinkin, kun meidän kaksoset ovat juuri nyt melko rasittavassa iässä vahtimisen suhteen.



Kyllä kunnon häät aina jonkun baari-illan voittavat.



Mitä avioliittoon tulee, niin se ei ole ollenkaan naiivia. Naiivia on "vakaassa avoliitossa" elävien kuvitelma, että avoliitto ei koskaan lopu. Avioliittoon mennään yleensä viimeistään siinä vaiheessa, kun tajutaan, että jokainen parisuhde loppuu joskus, joko kuolemaan tai eroon ja ymmärretään, että se koskee itseäkin. Että ei eläkään ikuisesti, kuten (henkinen) 15-vuotias vielä kuvittelee ja että elämässä voi sattua yllätyksiä ja siksi on syytä varautua siihen, että oma elämä ei jatku samanlaisena hamaan ikuisuuteen.

että on mukava päästä juhliin.



Mutta kyllä se silti myös taivahan tosi on, että ne maksavat paljon, kun oon kolmet häät joka kesä ja matkaa on aina vähintään satoja kilometrejä, joskus tuhansia. Kyllä onkin ihanaa, kun joskus on hääjuhla niin lähellä, että senkun lähtee vain kotoa sinne ilman sen kummempia matkustamisia ja pakkaamisia. Ja lapsetkin voi jättää hoitoon, kun koko reissuun ei mene aikaa monta päivää.



Mukava se silti on, että juhlia on, sillä tuttujen tapaaminen on virkistävää. Tosin olisihan se joskus hauska, kun voisi valita kesälomamatkansa suunnan ihan vain omien mieltymysten mukaan, eikä aina kohteena olisi jonkun hääjuhla.

En itseasiassa ole ollut yksissäkään sellaisiaa häissä, joissa olisin viihtynyt (oikeasti). Ja kokemuksia on useita.



Sisi itse valitsen maistaraatin.

suvun nuorilta. Olisi ihana päästä häihin. Mutta ei ole kutsuja tullut. Moni on avioitunut, mutta joko häät ovat olleet todella pienet tai sitten on karattu maistraattiin.



En usko, että tänä kesänäkään kutsua tulee. Nyt ei ole kukaan kihlautunut tai muutoin osoittanut aviouitumisaikeita.

Niin monet isot häät on käyty ja sen jälkeen nähty kun erotaan vuoden parin päästä. Ei vain jaksa enää uskoa siihen näytelmään.



Ja pari eka kertaa leikit ja muut oli hauskoja, mutta ei enää kymmenettä kertaa jne..

Häät on niistä yleensä parhaita.

Sellaisilta kilpavarustelu-, kermakakku-häistä, joissa kaikenmaailman noloja ohjelmanumeroita, olen melkein säästynyt. Olen tainnut olla yksissä. Muut häät ovat olleet pariskunnan näköisiä, liikuttavia ja hauskoja juhlia. Ystävät ei enää ole ihan parikymppisiä ja sekin saattaa vaikuttaa. Ymmärrän hyvin tuon, jos sukua on ympäri maata ja maailmaa ja pitää matkustaa yms. niin juhlasta voi tulla myös hankala.

Ne parhaat häät oli tietysti meidän omat :)

Ja ihan kiva jos koko perhe kutsutaan silloin kun kutsutaan. Tylsää olisi lähteä ilman perhettä juuri nimenomaan häihin.



Mutta se tätytyy kyllä sanoa, että häihin osallistuminen maksaa yleensä paljon. Että ihan millaisiin häihin tahansa ei tule lähdettyä. Vaatteet on kuitenkin aina ostettava ja matkustaminen maksaa.

Rasittavien tyyppien häissä on rasittavaa.