3,5-v. poikani haluaisi olla tyttö. Hän puhuu siitä joka päivä. Miksi?

Herää tosiaankin kysymys, että miten 3,5-vuotiaalla voi edes olla niin paljon mielikuvia siitä, millä kaikin tavoin tytöt ja pojat eroavat, että hänelle olisi jotain väliä kumpi hän on. Eikö 3,5-vuotias voi tehdä ihan kaikkia samoja asioita riippumatta sukupuolesta? Jos ei voi, niin vanhemmilla on kyllä syytä mennä itseensä!

enkä todella ole kasvattamassa häntä mihinkään muottiin. Uskon, että se on uonnollinen vaihe joka menee ohi.

Ja sitten miettiä sitä vastausta, että mitä eroa lapsi näkee tytön ja pojan elämässä ja onko käsityksessä tai omassa toiminnassa jotain korjattavaa vai onko kyse vain väärinkäsityksestä tai jostain lapsen kummasta omasta kuvitelmasta joka kaipaa oikaisua.

Luulisin tuon olevan ihan normaalia. Poika tykkää myös vaaleanpunaisesta ja kertoi haluavansa vaaleanpunaiset kengät. Osti kuitenkin hopeanharmaat. Kai tuo on joku ikään kuuluva juttu. Muuten poika on poika eli tykkää autoista ja remuamisesta :)

Meilläkin pojat leikkivät naista aina välillä. Olen ottanut sen leikkinä muiden joukossa ja iloinnut siitä, että poikani ovat kosketuksissa naiselliseen puoleensa. ;)

minunkin pojalla oli tyttö vaihe pikkusena kulki vaan prinsessa vaatteissa kruunuineen ja korkkareineen.. ja jos mietitään niin onhan tyttöjen höpötykset kauniimpia kuin poikien luurangot ja hämähäkki miehet.



No aikansa poika leikki prinsessaa, ja se meni ohin, nyt on niin äijä (15v) kun olla taitaa, nyt vinkuu tatuointia ja tyttöystäviäkin on riittänny vaikka muille jakaa..

että ex-kirkkoherra Marja-Sisko Aaltokin halusi olla jo 6-vuotiaana mieluummin tyttö kuin poika

mihin ovat syntyneet. Toinen oli jotain 4v tietäesään.

Tyttöjä kehutaan näteiksi, söpöiksi, ihaniksi jne. Poikia ehkä harvemmin.

Oli kai utelias ja mietti sukupuolirooleja. Kokeili aina välillä, mikä on tyttömäistä ja mikä poikamaista. Kyseli miksi tytöillä on pimppi ja pojilla pippeli. Ihmetteli, miten lapset syntyy ja miten isä laittaa sen siemenen äidin sisälle. Nykyään on selvästi poika ja karsastaa tyttöjen juttuja.

ja vähän isompana palomies.. Mutta ihan ehta 100% ämmä kyllä olen enkä vaihtais tätä naisuuttani mihinkään "pippeliin" ( tosin mukavaa sitä on välillä lainailla ;))

Pidin hiukseni lyhyinä ja käytin poikien vaatteita. Välillä yritin pissata seisaaltaan, huonolla menestyksellä :) Ja kuitenkin musta kasvoi ihan naisellinen heteronainen.

Puhutteko paljonkin siitä, millaisia tytöt tai pojat ovat, mitä tekevät, mistä tykkäävät, kenen kanssa leikkivät, mitä heistä tulee isona jne?



Sinuna kiinnittäisin kyllä kiiruusti huomiota siihen, annatko lapsen olla sellainen kuin hän on, tehdä niitä asioita joista hän tykkää, pukeutua sellaisiin vaatteisiin mistä hän tykkää, leikkiä mitä hän haluaa, käyttäytyä kuten hänelle on tyypillistä jne. vai yritätkö kenties tietoisesti tai tiedostamattasi tunkea häntä johonkin sukupuolirooliin.



Korostatko kenties liikaa sukupuolirooleja ja viet lapseltasi näin elintilaa? Oletatko, että lapsesi toimii jollain tavalla, käyttäytyy jotenkin, harrastaa jotakin, leikkii jonkun tietyn lapsen kanssa, tietyillä leluilla tai tietynlaisia leikkejä vain hänen sukupuolensa sukupuolensa vuoksi vai annatko lapsen vapaasti valita sukupuolesta riippumatta? Kehutko lastasi kaikesta siitä mitä hän tekee ja mitä hän on, vai pyritkö vahvistamaan kehuillasi jotain odottamiasi sukupuoliominaisuuksia? Kehutko reippaaksi pojaksi tai kiltiksi tytöksi? Kehutko vain "sukupuolen mukaisista" käyttäytymismalleista" vai kaikesta, minkä hän tekee hyvin?



Jos pikkaisenkaan epäilet, että saatat ehkä siirtää omia sukupuoliodotuksiasi lapseen, niin höllää äkkiä ja anna lapsesi olla oma itsensä! Lapsen änkemisellä väkisin johonkin roolimalliin voi olla todella tuhoisia seurauksia lapsen psyykkisen kehityksen kannalta. Valtaosa lapsista kestää kohtuudella tai edes jotenkuten tällaisen väkivaltaisen roolikasvattamisen, mutta osa lapsista on todella herkkiä ja voi saada pahojakin traumoja väkisin kasvattamisesta ja rooleihin änkemisestä. Terveimpiä ja hyvävointisimpia lapsia kasvaa, kun he saavat kasvaa juuri sellaisiksi kuin kokevat olevansa ilman jatkuvasti ulkopuolelta syötettyjä rooliodotuksia.



Sinun lapsesi on jostain saanut idean, että tytölle sallitaan enemmän sellaisia ominaisuuksia kuin hän kokee itsellään olevan kuin mitä hänelle sallitaan poikana. Siksi hän haluaisi olla tyttö, jotta saisi olla oma itsensä. Lapsi ei vielä ymmärrä, että vika ei ole hänessä tai hänen sukupuolessaan, vaan väärissä rooliodotuksissa, joita hänelle ulkopuolelta tarjotaan.