miten helluntalaisten piireissä opetetaan lapsille/ nuorille homoudesta?

Ihan samanlailla, kun muissakin hihhulipiireissä. Eli annetaan käytännön opetusta, jossa papit raiskaa lapsiamme.

... eli silloin joskus kauan sitten asiasta ei ollut juurikaan puhetta (ei ollut tarvetta, kun homous oli silloin vielä "kaikkien" mielestä poikkeavaa). En tiedä miten juuri lapsille/nuorille asiasta opetetaan, mutta yleisestihän helluntailaisuudessa suhtaudutaan homoseksuaalisuuteen kuten Raamattu opettaa eli kielteisesti. Toisaalta homoseksuaalinen toiminta (huom. ei siis taipumus) on synti siinä missä monet muutkin synnit, ei sen pienempi eikä suurempi. Eli tuskinpa kovin monessa nuortenillassa tms. homoudesta puhutaan, pyhäkoulusta nyt puhumattakaan.

niin suhtauduttiin kielteisesti. Ajatuksena, että ei tuomita ihmisiä, mutta homous tekona kyllä. En osaa sanoa, ovatko yhä samoja nyt, n. kymmenen vuoden jälkeen.:)

mutta homosuhteessa eläminen on.



Hirveän ongelmallistahan tämä suhtautuminen on. Homot joutuvat käytännössä ahtaalle, koska heille ei suvaita oman seksuaalisuutensa toteuttamista. Toisaalta sama koskee myös heterosinkkuja. Jotkut uskovat että homoudesta voi "eheytyä", enkä tietenkään voi tätä uskoa tai kokemusta ottaa keneltäkään pois. Ehkäpä se on joidenkin kohdalla mahdollista. Useimmat homot eivät Aslaninkaan mukaan muutu heteroiksi, korkeintaan löytävät seksuaalisuuteensa uusia sävyjä.



Ymmärrän seurakunnankin vaikeuden tässä kysymyksessä. Varmasti moni haluaisi hyväksyä homosuhteet inhimillisestä näkökulmasta. Mutta kun Raamatussa on ne 2-3 kohtaa jotka asian tuomitsevat, niin Raamatun arvovalta menee kaiken muun edelle.



Asia ei ole mitenkään helppo kenellekään osapuolelle. Toivoisin seurakunnilta perusteellista harkintaa ja arviointia tässä kysymyksessä, mutta myös ulkopuolisilta ymmärrystä uskovaisten Raamatun kunnioitusta kohtaan.

Seurakunnissa on myös sellaista käytännölliseä teologiaa, että on olemassa Jumalan tahdon mukaista mieheyttä ja naiseutta. Näitä ominaisuuksia tulisi sitten tavoitella ja taustalla on vahva ajatus, että raamatullisen miehuuden/naiseuden löytämällä tulee onnelliseksi.



Homous ei tietenkään tähän muottiin istu, ja homojen/lesbojen ajatellaan olevan jotenkin hukassa oman sukupuoli-identiteettinsä kanssa.



Yksi aika keskeinen osa tätä parisuhdeajattelua on ajatus miehestä perheen päänä ja vastuunkantajana. Ajatuksen mukaan moni parisuhde voi huonosti, koska mies on nössö ja nainen joutuu pomottamaan. Varmasti tässä on monien kohdalla perää, mutta ei pitäisi koskaan yleistää.



Itse olen tavallinen uskovainen, hetero perheenäiti, ja suhtaudun aika kriittisesti noihin miehuuden ja naiseuden malleihin. En kestä ihmisten lokerointia tai sitä, että ulkopuolelta sanellaan, millainen esim. parisuhteen kuuluisi olla.



Ei tietoista ja voimakasta lokerointia onneksi käytännössä juuri tapahdu, mutta kyllä seurakunnassa huomaa pinnan alla muhivat perusihanteet. Jos niistä poikkeaa voimakkaasti, niin varmasti herättää huomiota.

siitä ei puhuta.



Lapsille ei oikein mitään opeteta koska se ei ole olemassa.

Ja ei se oikein ole edes saarna-aihe jota lapsille opetetaan