Mitä teen kun miesYSTÄVÄLLÄni on tunteita mua ja puolisoaan kohtaan?
Siis on ihastunut minuun. Ja aika voimakkaasti onkin, muttei ikinä aio jättää avopuolisoaan (ovat olleet yhdessä 2 v.). Haluaa kantaa vastuunsa kuin mies. Olen ihan maassa, koska nyt mies ei halua edes nähdä minua. Haluaa vain unohtaa. Ja YSTÄVYYTEMME oli parasta mitä ikinä on kenenkään kanssa ollut. Siis miehen tai naisen. Kaipaan niin yhteisiä juttutuokioitamme, henkistä läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Jos sielunkumppaneita on olemassa, hän on minulle juuri sellainen. En vain enää koskaan saa kokea sitä ihanaa tunnetta, kun joku on niin tuttu ja läheinen. Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan? Suru murtaa... :/
Kommentit (8)
Mies on valintansa tehnyt, ja kokee ettei voi olla vain ystävä, joten ei sitten näe ollenkaan.
Mulle tuota on käynyt monesti, hyvät ystävät katoavat kun rakastuvat, monet joko siksi että epäilevät ettei uusi nainen ymmärrä miehen ja naisen ystävyyttä, osa siksi ettei aikaa enää riitä vanhoille ystäville. Sellaista se on.
On kunnollinen mies ja ymmärrän häntä. Varmasti rakastaa puolisoaan, eihän muuten tällaista valintaa tekisi. Surettaa vaan niin saakelisti.
ap
Mieshän osoittaa vain todellista suoraselkäisyyttä ja lojaalisuutta. Hän ei ryhdy vehtaamaan kumppaninsa selän takana, ja seisoo päätöksensä takana pysyä parisuhteessaan. Kunnioitettavaa.
Tunteillehan ei mitään voi, ei esim. sille, ihastuuko ystävään/työkaveriin tms., mutta sille voi, mitä siinä tilanteessa TEKEE.
Itse olin täsmälleen samassa tilanteessa kanssasi 7 vuotta sitten. Minulla oli miespuoleinen ystävä, jonka kanssa lähennyimme tosi paljon eräänä keväänä/kesänä. Yllättäen huomasimme sitten olevamme rakastuneita, minä olin sinkku, mies avoliitossa, jossa oli ollut ongelmia ja etääntymistä jo muutenkin. Mies teki tuolloin kuitenkin mielestäni erittäin suoraselkäisen ja kunnioitettavan päätöksen vetäytyä minun seurastani ja panostaa avoliittoonsa. Hän oli rehellinen asiasta sekä minulle että avopuolisolleen, eli kertoi, että tunteita on (mitään fyysistä tms. rajan ylitystä ei koskaan tapahtunut) ja siksi ei voi enää tavata minua.
Reilu puoli vuotta meni ilman, että tapasimme. Minun oli miestä ja ystävyyttämme kova ikävä, mutta ymmärsin täysin miehen päätöksen.
Meidän tarina päättyi kuitenkin niin, että mies ja silloinen avovaimonsa eivät saaneet suhdettaan toimimaan kuitenkaan. Seurustelivat siis vielä sen puoli vuotta miehen ihastuttua minuun, mutta päätyivät sitten yhteisestä sopimuksesta eroon. Vähän eron jälkeen mies otti yhteyttä minuun...Ja, no tänä päivänä me olemme avoliitossa, yhdessä olleet 5,5 onnellista vuotta ja lapsikin on. Tämän ex-avovaimon (ja hänen uuden puolisonsa) kanssa olemme molemmat ystäviä. Kukaan ei kanna kaunaa ketään kohtaan.
Ja minä luotan mieheeni täysin, sillä TIEDÄN miten hän moraalinsa ja mielipiteittensä puitteissa toimii, jos suhteen ulkopuolinen henkilö alkaa kiehtoa. Hän ottaa etäisyyttä tähän henkilöön ja panostaa suhteeseen. Katsoo vähintään suhteensa kunnialla loppuun (voiko sitä vielä pelastaa) ennen kuin alkaa vehtaamaan uusien ihastusten kanssa.
Sinun täytyy nyt vain niellä ikäväsi, ja kunnioittaa ystäväsi päätöstä. Ehkä voitte olla tulevaisuudessa taas ystäviä, kun tunteet ovat menneet ohi. Ja eihän sitä koskaan tiedä, vaikka teille kävisi kuten meille. Nyt juuri miehesi lojaalisuus ja yritys saa ja pitää kuitenkin olla täysillä nykyisessä liitossaan.
Mieshän osoittaa vain todellista suoraselkäisyyttä ja lojaalisuutta. Hän ei ryhdy vehtaamaan kumppaninsa selän takana, ja seisoo päätöksensä takana pysyä parisuhteessaan. Kunnioitettavaa.
Tunteillehan ei mitään voi, ei esim. sille, ihastuuko ystävään/työkaveriin tms., mutta sille voi, mitä siinä tilanteessa TEKEE.
Itse olin täsmälleen samassa tilanteessa kanssasi 7 vuotta sitten. Minulla oli miespuoleinen ystävä, jonka kanssa lähennyimme tosi paljon eräänä keväänä/kesänä. Yllättäen huomasimme sitten olevamme rakastuneita, minä olin sinkku, mies avoliitossa, jossa oli ollut ongelmia ja etääntymistä jo muutenkin. Mies teki tuolloin kuitenkin mielestäni erittäin suoraselkäisen ja kunnioitettavan päätöksen vetäytyä minun seurastani ja panostaa avoliittoonsa. Hän oli rehellinen asiasta sekä minulle että avopuolisolleen, eli kertoi, että tunteita on (mitään fyysistä tms. rajan ylitystä ei koskaan tapahtunut) ja siksi ei voi enää tavata minua.
Reilu puoli vuotta meni ilman, että tapasimme. Minun oli miestä ja ystävyyttämme kova ikävä, mutta ymmärsin täysin miehen päätöksen.Meidän tarina päättyi kuitenkin niin, että mies ja silloinen avovaimonsa eivät saaneet suhdettaan toimimaan kuitenkaan. Seurustelivat siis vielä sen puoli vuotta miehen ihastuttua minuun, mutta päätyivät sitten yhteisestä sopimuksesta eroon. Vähän eron jälkeen mies otti yhteyttä minuun...Ja, no tänä päivänä me olemme avoliitossa, yhdessä olleet 5,5 onnellista vuotta ja lapsikin on. Tämän ex-avovaimon (ja hänen uuden puolisonsa) kanssa olemme molemmat ystäviä. Kukaan ei kanna kaunaa ketään kohtaan.
Ja minä luotan mieheeni täysin, sillä TIEDÄN miten hän moraalinsa ja mielipiteittensä puitteissa toimii, jos suhteen ulkopuolinen henkilö alkaa kiehtoa. Hän ottaa etäisyyttä tähän henkilöön ja panostaa suhteeseen. Katsoo vähintään suhteensa kunnialla loppuun (voiko sitä vielä pelastaa) ennen kuin alkaa vehtaamaan uusien ihastusten kanssa.
Sinun täytyy nyt vain niellä ikäväsi, ja kunnioittaa ystäväsi päätöstä. Ehkä voitte olla tulevaisuudessa taas ystäviä, kun tunteet ovat menneet ohi. Ja eihän sitä koskaan tiedä, vaikka teille kävisi kuten meille. Nyt juuri miehesi lojaalisuus ja yritys saa ja pitää kuitenkin olla täysillä nykyisessä liitossaan.
Jos hänellä ei olisi avovaimoa niin miltä sinusta sitten tuntuisi? Mielestäni mies toimii oikein kun ottaa etäisyyttä ja selvittää omat ongelmansa. Minulla on itselläni ollut kaksi miespuolista ystävää, toisen kanssa olen edelleen yhteyksissä. Toisen kanssa olen laittanut käytännössä välit poikki, koska hän lähenteli minua kännipäissään. Kumpikin oli varattuja ja luottamus tuohon kaveriin meni täysin. Jos näemme jossain niin tervehdin ja kysyn kuulumisia, mutta en pidä aktiivisesti yhteyttä. Hänkin taisi ymmärtää yskän eikä laittele viestejä tai soittele.
Toisen kanssa olemme olleet ystäviä pitkään ja koskaan ei ole ollut mitään ongelmia. Mies on sinkku, mutta hänen kanssaan lähtisin vaikka lomalle, jos pyytäisi.
kenenkään kanssa kuin mitä meillä oli. Käytiin baareissa kahdestaan (oltiin sinkkuja), hengattiin, oltiin kuin paita ja peppu. Mun puolelta ei ollut ikinä mitään kipinää, siis aivan puhdas ystävyys hän oli minulle. Löysin sitten uuden poikaystävän siinä samalla. Hetken aikaa vielä nähtiin ystävän kanssa, mutta sitten hän muutti toiseen kaupunkiin opiskelemaan eikä enää vastannut viesteihin. Kuulin toiselta ystävältä, että hän oli ollut kovinkin ihastunut minuun, en ollut aavistanut mitään kun ei mitään jännitteitä ollut ikinä ollut eikä hän minua missään nimessä sytyttänyt sillä tavalla. Harmitti kyllä kun meillä oli oikeesti tosi kivaa. Lämmöllä muistelen häntä.
Mutta ei ole varmaan helppoa hänelläkään.