Mies sitten häipyi taas = (
Mies häippäsi eilen illalla ja jätti minut kolmen lapsen kanssa. Ensin sain taas kuulla kunniani, eli olen ämmä ym.., sen jälkeen mies häipyi taas. Ei ollut ensimmäinen kerta. Olen niin kyllästynyt ja väsynyt. Tekisi mieli pakata kimpsut ja lähteä lasten kanssa, taloudellinen tilanne vain ei anna myöten. Tänään ukko varmaan tulee taas takaisin ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut, toteaa vain, että eiköhän lopeteta tämä riitely.. Enhän minä mitään ole riidellyt, kuunnellut vain haukkuja.
Kommentit (26)
Tiedän kyllä että pärjäämme tulevaisuudessa, venytetään senttiä jo nytkin.
-ap
Kuten sanottu, jos et yksinhuoltajana tienaa tarpeeksi elättääksesi itsesi ja lapsesi, saat toimeentulotukea. Saat nykyisten tulojen päälle myös elatusmaksun ja asumistuen.
Sorry jankkaaminen, mutta miten pärjäisit JUURI NYT, jos mies vaikka tulee tämän riidan jälkeen kotiin ja sanoo, että "se on ohi nyt"?
Minä olen pärjännyt yh:na kotihoidontukikautenakin, kun oli vaan pakko, koska mies häipyi. Itse asiassa yllättävän hyvin pärjäsin.
Ei se sitä aikaa katso, jos ero on tullakseen. Ja kuten sanottu, Suomen maassa pärjää kyllä taloudellisesti yksinkin lasten kanssa.
Minustakin kannattaa lähteä.
Itselläkin 3 lasta ja jos tulisi tollasta eikä sitä voisi sopia (tai mies ilmoittaa että nyt ei riidellä) niin en jäisi. Kyllä riidat pitää käydä läpi, niin että kumpikin sen unohtaa.
Lapset tarttee kodin jossa ei ole tollasta.
Mutta sen sanon, että jos mies sut haukkuu, niin kai sääkin jotain teet? Vai huutaako jos teet sopan etkä puuroa? Riitaan yleensä tarvitaan kaksi. Vaikka et sanoisi mitään saatat ärsyttää? Ette te pysty pääsemään tilanteesta koskaan irti jos ette tunnusta että teette väärin.
haastaa riitaa jotta voi lähteä uuden lyylinsä perään.
Mua kävi itkettämään tuo Dr. Philin lainaus :`) NIIN TOTTA!
Reilu vuosi sitten eronneena voin kertoa, että kyllä pärjää ja hyvin pärjää! Elämäni lasten kanssa on oikeastaan tosi mukavaa. Ei tarvitse ottaa huomioon sitä kolmatta kiukkuilijaa :)
Senhän takia me täällä veroja maksetaan, että ihmiset saavat vaikeissa tilanteissa apua. Älä sotkeennu lillukanvarsiin, eli kun on tää laina ja toi OKT, niin ei voi erota, mutta sitten kun ... Mies muuttaa uuden lyylin luo (tai ihan minne vaan) ja sinä jäät lasten kanssa ainakin aluksi yhteiseen kotiin. Sitten selvitätte yhdessä ja / tai erikseen yksi kerrallaan asianne, huoltajuudet, tapaamiset, asumiset, toimeentulot jne. Myös ne omat väärinteot ja epäonnistumiset. Kaikkea hyvää ja voimia!
Valitettavasti vaan siinä tapauksessa jonka tunnen, tällä miehellä oli toinen nainen, perheellinen myös. Onhan nämä surullisia juttuja, mutta ennemmin kyllä eroaisin kun kuuntelisin ja katselisin moista toimintaa...
Taloudellinen tilanne tällähetkellä= tänään, ei mahdollista lähtöä. En saa täksi päiväksi toimeentulotukea tai elatusmaksuja ym.. Minä en provosoinut tai haastanut riitaa, olin jopa toisessa huoneessa kun mies päätti aloittaa sättimisen. Mies on kyllästynyt minuun, siksi haastaa riitaa.
-ap
laittaa asian vireille. Mikä on muuten asumistilanteenne? Yleensä kyllä lapsien lähivanhempi (jotenkin oletan, että se olisit eron sattuessa sinä?) jää lasten kanssa akuutisti siihen yhteiseen kotiin. Sosiaalitoimistosta voit saada harkinnanvaraista toimeentulotukea isomman summan siksi kunnes kohtuullisemman hintainen asunto sinulle ja lapsille löytyy...
Ehkä et pääse uuteen kotiin ja viralliseksi yksinhuoltajaksi tänään, mutta eroprosessin voit aloittaa juuri tänään.
niin varmasti saat tukia sern verran että pärjäät, pelkästään jo lapsilisä ja elatustuki on yli tonnin, ellei puoltoista, riippuu kuinka hyvä tulonen miehesi on .
voi olla et saat 200-400e per lapsi elareita..
mutta nyt voisit aloittaa vaikka soittamalla sossuun...ja jos sinä jäät lasten kanssa niin sinulla on oikeus jäädä siihen vanhaan asuntoon, kunnes löydät jotain muuta pysyvämpää, voit kyllä miehen heittää ulos, sanoa sille että takas ei tarvitse tulla...
Tätä samaa jahkaamista ja mollaamista on jatkunut jo niin kauan, ja vielä lasten kuullen = (. Välillä oikein hävettää oma saamattomuus. Olin aiemmin väkivaltaisessa suhteessa (esikoisen isä), joten tämä nykyinen on kai mennyt jo tottumuksella. Nyt vain väkivalta on henkistä sorttia.
-ap
Silloin asiassa toimitaan niin että käräjäoikeudesta (vai onko se nykyisin maistraatti) lähtee tiedonanto miehellesi että olet laittanut avioerohakemuksen menemään ja vasta kun on mennyt 14vrk tämän tiedonannon lähetyksestä katsotaan että 6kk harkinta-aika alkaa. Mieheltäsi ei odoteta mitään kuittausta asiaan eli hän ei sillä voi vetkutella. Tuo 14vrk on vaan sen takia että sinä aikana oletetaan että miehesi on saanut tuon tiedonannon. Vaikkei olisi saanut niin se ei merkitse mitään vaan harkinta-aika alkaa.
Harkinta-ajan päättymisen jälkeen sama juttu. Voit ihan yksin laittaa kakkososan avioerosta vireille (ei tarvitse miehen allekirjoitusta) ja miehelle tulee vaan taas samanlainen tiedonanto.
täytyi saada tiedoksianto perille myös toiselle osapuolelle. Hain eroa ilman harkinta-aikaa kahden vuoden erilläasumisen jälkeen, mutta virallinen ero tuli voimaan vasta 4,5 kk hakemuksen jättämisestä, koska haastemieskään ei tavoittanut eksää.
Mutta siis tosiaan omissa nimissä voi hakea eroa, itse hakemukseen ei tarvita molempien allekirjoitusta.
onkohan eri paikkakunnilla erilaisia käytäntöjä? itseä ainakin pänni silloin aikoinaan, kun asia jäi roikkumaan kuukausiksi. vuosi oli siis 2006.
22 tai jotain
Hakkaamista ja sitten haukkumista. Apua!
Nyt lähdet, ennen kuin on lastesi kannalta myöhäistä oppia kunnollista perheen ja parisuhteen dynamiikkaa. Heillä on oikeus kasvaa rakastavassa ympäristössä, jossa ihmiset kunnioittavat toisiaan. Ja sellaiseen ihmissuhteeseen on sinullakin oikeus. Mihinkään vähempään ei kannata eikä saa tyytyä. Jos ei omalta kumppanilta saa kunnioitusta ja tukea arjessa, kannattaa sitten olla ilman parisuhdetta. Siinä mielessä parisuhteen matematiikka on yksinkertaista (vaikka asiat toki aina tuntuvat vaikeilta ja monimutkaisilta kun on itse siellä myrskyn silmässä oman elämänsä kanssa), että jos ei parisuhde anna enemmän kuin ottaa, ei siinä ole järkeä. Eli siis kaikkine vaikeine kausineen ja riitoineenkin (joita väistämättä välillä on) parisuhteen kuuluisi rikastuttaa ja helpottaa elämää; tehdä siitä jotenkin PAREMPI.
Tsemppiä sinulle. Ja itsekin eronneena voin sanoa, että pärjäät vallan hyvin. Taloudellisesti tässä maassa pärjää ihan kohtalaisesti, jos osaa yhtään budjetoida ja priorisoida. Ja henkisesti tulet yllättymään, miten paljon enemmän resursseja sinulle jää, kun huono parisuhde ei hierrä ja paina ja kuormita arjessa. Ja tapaavat varmaan lapset joskus isäänsä. Silloin sinulla on omaa aikaa ihan eri tavalla kuin ydinperheen arjessa. Siitä omasta ajasta saa valtavasti voimia.
Ja jos ja kun vielä ryhdyt uuteen parisuhteeseen, katsokin, että otat rinnallesi jonkun, joka kohtelee sinua hyvin.
Minä erosin lapseni isästä pian vauvan synnyttyä. Hän petti minua ja käytti henkistä väkivaltaa. Itse löysin 3 vuoden yksinhuoltajuuden jälkeen miehen, joka avasi sydämensä paitsi minulle myös lapselleni. Ja nyt on takana 6 vuotta niin onnellista parisuhdetta ja perhearkea uusperheessämme, etten olisi voinut huonon ex suhteeni traumatisoimana edes kuvitella! Me aidosti rakastamme, kunnioitamme ja kuuntelemme, myötäelämme ja kannustamme toisiamme vuodesta toiseen. Perheessämme on iloinen, positiivinen, rakentava henki mielestäni miltei aina. Tämä on ollut hyvä paikka lapsen kasvaa. Paljon parempi kuin se perhe, johon hän syntyi!
Elämä voi muuttua! Nyt otat ohjat käsiisi!
Voimahali!
Minä jäin yksin kun olin 8viikolla raskaana, kolmen pienen lapsen kanssa.
Olimme olleet vuosia yhdessä, välillä mies lähtenyt ja taas palannut.
Mies aina keksimällä keksi riidan aiheen jostain.
Sai hyvän tekosyyn lähteä.
Päätin aloittaa uuden luvun elämässä.
Odotusaika oli vapauttavaa aikaa. Tutustuin toisiin odottajiin.
Nautin täysillä viimeisestä raskaudesta, panostin kotiin ja lapsiin.
Tiesin että mikään ei tule muuttumaan jos minä en sille stoppia laita.
Ja en ole katunut pätkääkään.
Olemme lasten kanssa onnellisia keskenämme.
Meillä on rakastavat isovanhemmat apuna ja tukena.
Kauhistuttaa ajatella että olisin vielä tuossa samassa tilanteessa.
Harmittaa että tuhlasin vuosia elämästäni tuossa ruljanssissa.
Mitä tekisitte, jos mies yhtenä päivänä häipyisi kokonaan, jättäisi teidät tai vaikka kuolisi pois? Ette selviytyisi? Kuolisitte nälkään tai kadulla viluun? Tuskin.
Meillä on kuule ihan toimiva sosiaalitukijärjestelmä, joka auttaa alussa. Ja varmaan kannattaa sitten tehdä pidemmän tähtäimen suunnitelma töiden ym. suhteen. Elatusmaksut saat lastesi isältä tai vähintään kunnalta ja asumistukea, toimeentulotukea ym. paikkaamaan vaetta. Elintasosta saatat joutua tinkimään, mutta sitten voit tietysti miettiä sitä, tingitkö mieluummin omasta ja lastesi mielenterveydestä tulehtuneessa perheilmapiirissä, vai vähän elintasosta ja esim. asumisneliöistä.
Ja vaikka ero on aina surullinen asia, mikäli kuvioon liittyy lapsia, niin lainaanpa Dr. Philliä: "Lapsille on paljon parempi TULLA SÄRKYNEESTÄ KODISTA kuin ASUA SELLAISESSA."