Millaisia "mokia" olette tehneet esikoisen hoidon kanssa? Minä...
- en ymmärtänyt ottaa vauvaa aina rinnalle kun hän itki, vaan yritin hyssytellä että nukuhan nyt vain rauhassa, hysss hysss... näin siis synnärillä.
- kun vauva nukkui päiväunia turvakaukalossa autossa, menin itse käymään kirpputorilla ja saatoin olla siellä 45 min ja vauva koko sen ajan yksin autossa turvakaukalossa nukkui..... tätä kyllä oikeasti häpeän, enää ei tulisi mieleenkään toimia noin!! Miten saatoin olla niin tyhmä?
Siinä taisi olla pahimmat...
Kommentit (20)
- en älynny ottaa laukkua, johon mahtuis vauvan tarvikkeet, (vaipat, pyyhe, vaihtovaatekerta) mukaan koko päivän reissuun..
- en oo älynny ottaa vaihtovaippoja matkaan, sitä sattuu tosin vieläkin toisinaan näiden kahdenkin kanssa (2v ja 11kk)
mutta siis oon isosta perheestä, ni on lastenhoitokuviot aika selviä.. mä en vaan oo ikinä oppinu kuskaa laukkua mukana, avaimet, puhelin ja pankkikortti&henkkarit mahtuu taskuun :)
-annoin anopin sotkeutua esikoisen vauva-aikaan ihan liikaa, en kuunnellut onneksi hänen neuvojaan (yleensäkään en muita missään kuuntele), mutta en saanut sanotuksi hänelle etten kaipaa häntä seuraani jatkuvasti. Oikeastaan en halunnut olla hänen kanssaan yhtään, mutta en vaan kiltteyttäni saanut kerrottua.
se että olen tavallaan passannut ja paaponut liikaa. Esim. vauvana istuin suurin piirtein hiljaa hengittämättä kun yirtin vauvaa nukuttaa.
Tai jos tyttö ei suostunut syömään niin ehdotin että jospa äiti syöttäisi, ai ei sovi, no jospa äiti sitten menisi tähän toiseen tuoliin istumaan, ai ei vai, no mitenkäs sitten? Näin siis karrikoiden.
Tai uhmaikäistä lasta yritin turhaan lohduttaa. Nykyään tiedä että itku ja kuikku ei ole vaarallista :)
ja joustamattomia :(
Olimme liian ankaria ja pidimme isompana kuin olikaan. Ja vieläkin joskus. Mietin vain, mitä trumoja hänellä onkaan. Häpeän tiukkapipoisuuttani. En vain ymmärtänyt.
syötin esikoiselle liikaa soseita, en tajunnut että vauva syö niin paljon kuin vain tarjotaan. Oksensi aika usein.
otin liikaa painetta kaikesta että milloin pitää syödä kökkäreisempää ruokaa, milloin pottailla. Kaiken normaaliälyinen lapsi kyllä oppii omalla tahdillaan!Myös ulkoilun suhteen olin liian kaavamainen, tunti tai parikin ulkona säällä kuin säällä.Nyt aion ajatella että hyvällä säällä ollaan vaikka koko päivä ulkona,huonolla vaikka vain vartti.
nukutin 1-2 vuotiaana liikaa päiväunia ja ihmettelin että miksi illalla ei uni tullut sitten millään
yritin patistaa ujoa 2-3-vuotiasta muiden seuraan. Hermostuin kun lapsi ei halunnut mennä puistoon missä paljon lapsia.Nyt on jo 5 ja muuttunut tosi rohkeaksi,menee mukaan porukkaan ja juttelee aikuisillekin rohkeasti vaikka on kotihoidettu.Lapsi rohkaistuu kun on siihen valmis!
mielestäni ottanut ihan turhankin paljon paineita lapsen syömisestä.. tai siis ruoka-aikojen pitämisestä jne. Otin paineita jo silloin, kun aloitimme HARJOITTELEMAAN kiinteitä... jos se ennalta ajateltu määrä ei vaan uponnut (3tl tms.) niin siitä vasta paineita tulikin! Pelotti ettei lapsi kasva! Ihan liikaa ressannut!
Samoten imettäminen aiheutti kauheasti ressiä.. Miten syötän vaikka kahvilassa kun en ollut ollenkaan varma osaanko jne. Vähän rennompaa asennetta aion kyllä harjoitella seuraavaa ajatellen.
niinpä jouduin sitten joka ilta nukuttamaan syliin. Se oli ehkä isoin moka.
- alotin kiinteet liian aikasin, jo 4 kk iässä. Lapsi itki ja väänteli mahaansa koko yön. Lisäks yritin tehä kaikennäkösiä soseita itse, sekotin niihin ties mitä parsakaalia ja ei ne maistuneet edes itelle, saati sitten vauvalle
- vaadin liikaa ikäisekseen, näin siis valitettavasti vieläkin kun on jo kaks pienempääkin tullut
- ostin ekan vaunun mitä myyjä suositteli täällä pienessä kaupungissa. Järkyttävän painava vaunu, mutta olen hampaat irvessä käyttänyt sitä kahdella seuraavallakin
yleinen stressaaminen esikoisen kanssa.
Lisäksi kuuntelin liikaa ulkopuolisten neuvoja, en tarpeeksi omaa äidinvaistoani imetyksen, nukkumisten yms. suhteen.
ja joustamattomia :(
Olimme liian ankaria ja pidimme isompana kuin olikaan. Ja vieläkin joskus. Mietin vain, mitä trumoja hänellä onkaan. Häpeän tiukkapipoisuuttani. En vain ymmärtänyt.
lapsilla pienet ikäerot vielä, joutui liian pienenä ison rooliin.
vahingossa d-tipat suolatippojen sijaan.
olin liian pelkuri. Vahtasin jokaista likettä, pelkäsin kauheasti kolhuja. Lapsi eli pumpulissa. Kun sitten meni hoitoon oli jatkuvasti naama ruvella, kun ei ollut oppinut varomaan itse.
Hyvä ketju muuten!
Meillä ehkä suurin "virhe" on ollut viereen nukuttaminen, ja vielä meidän vanhempien sänkyyn...Nyt poika on jo 5 ja vaatii edelleen sen nukuttamisen, ja kaiken lisäksi nukkuu meidän välissämme!
Joka ilta siis toinen meistä menee sänkyyn jo noin klo 21, ja iso roteva 5 vee nukkuu välissämme :( No, kaikkein hömöintä tässä stoorissa on kuitenkin ehkä se, että me kummatkin tykätäänn nukahtaa se iso roteva 5 vee kainalossa, vaikka onkin ajoittain e-rit-täin rasittavaa...
Meillä ehkä suurin "virhe" on ollut viereen nukuttaminen, ja vielä meidän vanhempien sänkyyn...Nyt poika on jo 5 ja vaatii edelleen sen nukuttamisen, ja kaiken lisäksi nukkuu meidän välissämme!
Joka ilta siis toinen meistä menee sänkyyn jo noin klo 21, ja iso roteva 5 vee nukkuu välissämme :( No, kaikkein hömöintä tässä stoorissa on kuitenkin ehkä se, että me kummatkin tykätäänn nukahtaa se iso roteva 5 vee kainalossa, vaikka onkin ajoittain e-rit-täin rasittavaa...
Just ajattelin viikonloppuna, että harmi kun meidän roteva 5 vee ei enää tule juuri koskaan huoneestaan meidän viereen aamuyöstä.
* alkuun pidin ihan liian tiukasti kiinni rytmistä. Neuvolassa oli ohjeistettu tietyllä
tavalla ja sitähän sitten yritin orjallisesti noudattaa. Onneksi mieheni käytti
tervettä järkeä ja patisteli muutokseen. Kun aloin mennä vauvan mukaan,
elämä helpottui huomattavasti.
* pelkäsin ihan liikaa kaikkea. Nyt jälkeen päin moni asia naurattaa.
* olin hankkinut valtavan tuttipullo-arsenaalin, kun jostain luin että niitä pitää olla
paljon. Lisäksi keittelin niitä monen kuukauden ajan, kun luulin että ne silleen
desinfionoidaan hamaan loppuun saakka. Vähempikin puleeraaminen olisi riittänyt.
Eipä ollut silloin vielä juurikaan nettisivuja, joista kysellä toisilta.
Esim. sai ilta/ yö maitoa ihan liian kauan, mistä johtui heräilyt öisin esim. pissalle ym. En kestänyt sitä huutoa mikä maidon vierottamisesta tuli....
Tästä johtui myös oma väsymykseni.
lekottelee yhä samassa pedissä, samoin vähän vähemmän roteva 3v. Kohta täytyy ostaa vielä yksi sänky tähän rotlaan, kun tulee se kolmas... ;) Kai se on sitten ollut ainakin jonkun mielestä virhe, se samaan sänkyyn nukuttaminen.
että en hankkinut hänelle ajoissa laajaa kaveripiiriä (esim. puistoista, kerhoista yms.) vaan on leikkinyt 99% ajasta vain pikkusisarensa kanssa. Muilla lapsilla on jo kaverisynttäreitä ja vaikka mitä omia juttuja, pelkään että lapseni on ihan ulkona kaikesta kun menee joskus (viimeistään eskariin) hoitoon. Voisi se virikehoitokin olla jo paikallaan, jotta olisi edes vähän samanikäisiä tuttuja eskarissa...