Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi lääkärin työ on niin rankkaa?

Vierailija
17.05.2009 |

Tietääkseni päivät eivät ole sen pitempiä (terveyskeskuksessas tai yksityisellä) kuin muillakaan työntekijöillä. Ihan virka-aikaan siis.

Kommentit (18)

Vierailija
1/18 |
17.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Läski pitää koko ajan päivittää tietojaan ja nähdä kaikenlaista ja tulla toimeen kaikenmaailman typerysten kanssa. Ainakaa tk-lääkäri ei voi potilaitaan valita tai sairaalalääkäri.

Vierailija
2/18 |
17.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lisäksi resurssit on vedetty niin tiukille, että koko ajan pitäisi olla menossa jonnekin vaikka edellinen asiakin on vielä kesken.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/18 |
17.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Viikkotuntimäärä nousee näin huomattavasti normaalista virka-ajasta.

Vierailija
4/18 |
17.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voiko niiden määrään itse vaikuttaa. Siis jos vaikka haluaisi tienata enemmän voiko niitä sitten tehdä paljon?

Vierailija
5/18 |
17.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Läski pitää koko ajan päivittää tietojaan ja nähdä kaikenlaista ja tulla toimeen kaikenmaailman typerysten kanssa. Ainakaa tk-lääkäri ei voi potilaitaan valita tai sairaalalääkäri.

Vierailija
6/18 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

On olemassa erikoisaloja ja työpaikkoja, joissa tahti on inhimillinen, eikä tarvitse päivystää.



Niillä erikoisaloilla, joilla tarvitsee päivystää on sitten paikasta riippuen erilainen päivystysrasitus. Päivystyksiä voi olla 1-2 yleensä rauhallista takapäivystystä (kotona puhelimen kanssa) tai sitten joka toinen päivä päivystämistä kuten lasten sydänkirurgeilla HYKS:ssä kesällä. Monella alalla varsinkin erikositumisvaiheessa saattaa olla noin 4-6 etupäivystystä (sairaalassa vuorokauden ympäri) kuukaudessa. Päivystykset tulevat aina normaalin viikkotyöajan lisäksi ja kannattaa muistaa, että päivystää pitää myös juhlapyhinä ym. Loma-aikoina, esim. kesällä päivystyksiä tulee tietysti työssä oleville vielä enemmän.



Päivystys voi olla rauhallista, mutta monessa paikassa resurssit on vedetty niin tiukille, että päivystäjä saa juosta kieli vyön alla koko päivystysajan ja silti tuntuu, että puolet asioista on hoitamatta ja potilaat ovat kiukkuisia kun joutuvat odottamaan. Päätökset täytyy tehdä kiireessä ja aina pitäisi olla neljässä paikassa yhtä aikaa. Monestihan potilas näkee vain sen yhden työpisteen, jossa päivystäjä tekee työtä ja kuvittelee että lopun aikaa päivystäjä lepäilee tai juo kahvia. Todellisuudessa päivystäjällä voi olla lukuisia työpisteitä (päivystyspoliklinikka, toimenpidehuone, kipsihuone, monta osastoa, valvontahuone, teho-osasto, leikkaussali, heräämö, synnytysosasto,...), joiden väliä hän juoksee ja joista soitetaan koko ajan ja hätyytetään tekemään sitä ja tätä. Joka paikassa tunnutaan kuviteltavan, että lääkäri vain laiskottelee sen ajan kun ei ole juuri siellä ja että juuri heidän asiansa on se kaikkein kiireellisin...



Mutta sitten siitä päivätyöstä. Monessa paikassa resurssit on vedetty niin alas, että päivät ovat todella kiireisiä. Päätettäviä ja kantaaotettavia asioita on kerta kaikkiaan enemmän kuin mitä pystyy kohtuudella tekemään ja joka ikisestä päätöksestä pitää ottaa vastuu, kysymyksessä on aina periaatteessa toisen henki ja terveys. Yhdelle potilaalle varattu aika ei riitä asian niin perusteelliseen selvittämiseen kuin olisi tarpeellista, mutta kaikki potilaat on hoidettava kuitenkin. Koko ajan ikään kuin tasapainoillaan nuoralla ja pelätään, milloin tulee se katastrofi kun kiireessä tehty hoitopäätös onkin väärä ja potilas kuolee tai vammautuu.



Monessa paikassa lääkäri joutuu tekemään hoitopäätöksiä täysin vajavaisilla tiedoilla ja jos menee vikaan, niin syy vieritetään lääkärille, joka ei perehtynyt asiaan sen vaatimalla tarkkuudella, vaikka käytännössä hänelle ei annettu siihen minkäänlaisia resursseja. Päättäjien on hyvä viisastella jälkiviisaina, että juuri tämän yhden potilaan kohdalla olisi pitänyt tehdä niin ja näin, vaikka lääkärillä ei käytännössä ole mitään mahdollisuuksia toimia kaikkien samanlaisten potilaiden kohdalla samalla tavalla. Jostain kristallipallosta pitäisi katsoa, mikä sattuu olemaan juuri se 1% potilaista, jolle tulee ongelmia, koska kaikkia ei ole resursseja hoitaa samalla tavalla.



Suomalaisen terveydenhuollon ongelma on se, että tilille eivät koskaan joudu ne päättävän tason ihmiset, jotka jakavat resurssit ja päättävät organisoinnista. Kun tulee ongelmia ja potilas vaikka kuolee, niin syyllinen etsitään aina suorittavasta portaasta ja uhrataan se onneton työntekijä, jonka kohdalla riski on realisoitunut. Todellisuudessa kaikki tietävät, että kyse on pelkästä huonosta tuurista: Se, että jotain menee pieleen on vain ajan kysymys ja se, kuka sattuu olemaan "syyllinen" on täysin kiinni sattumasta.



Käytännössä moni lääkäri siis työskentelee jatkuvassa stressissä, joka johtuu riittämättömien resurssien vuoksi liian vähäisillä tiedoilla tehdyistä päätöksistä ja tekemättömistä töistä. Stressi seuraa väistämättä kotiin ja vapaa-ajalle jos kyseessä ei satu olemaan ihan paatunut ihminen: öisinkin nähdään painajaisia niistä pieleen menneistä tapauksista ja tekemättömistä töistä.



Pahimmat paikat ovat sitten niitä, joissa valitetaan lääkäripulaa, mutta ei millään tapaa yritetä inhimillistää lääkärin työtaakkaa, vaan heti kun joku sinne saadaan, niin uuvutetaan hänet neljän lääkärin työtaakalla ja sitten ihmetellään kun lääkäri lähtee muualle.



t. lääkäri

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/18 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joissakin paikoissa on mahdollista vaikuttaa jonkin verran päivystysten määrään, joissakin paikoissa ei. Riippuu hyvin paljon myöskin muista ko paikan lääkäreistä kuinka innokkaita he ovat päivystämään. Usein on valitettavasti niin, että moni haluaisi päivystää niitä samoja päiviä, sateisia viikonloppuja marraskuussa jne., mutta kovin harvoin löytyy vapaaehtoisia jouluksi, uudeksivuodeksi, vapuksi ja juhannukseksi. Fakta on kuitenkin se, että päivystäjä tarvitaan jokaiseksi päiväksi.



Parhaimmillaan tietenkin lääkäri voi itse valita kuinka paljon päivystää ja paljon päivystämällä voi hankkia niitä lisäansioita. Valitettavan usein päivystämisestä kuitenkin tulee ennemmin tai myöhemmin taakka ja rasite. 10 vuotta jaksaa vielä hyvin innokkaasti päivystää ja hankkia rahaa, sen jälkeen tuppaa tulemaan uupumus: olisi kiva kun olisi vapaa-aikaa, saisi viettää juhlapyhät joskus perheenkin kanssa, pääsisi sukujuhliin ja voisi osallistua lastensa kevätjuhliin ja muihin kekkereihin jne. En tiedä kovin montaa lääkäriä, joka vielä yli nelikymppisenä olisi innoissaan siitä, että "saa" päivystää joulun, pääsiäisen ja juhannuksen eikä voi koskaan lähteä perheen kanssa sukuloimaan tai pääse suvun kekkereihin, kun aina sattuu päivystys juuri silloin kun on ne serkun häät tai enon hautajaiset.



t. lääkäri

Vierailija
8/18 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

lääkäriystäväni (tk:ssa).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/18 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

tekeekö mieli ko. hommiin?

Vierailija
10/18 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

siis ajattelemista.



Vierestä seuraamalla se ei välttämättä näytä kovin rankalta, lääkärihän vain leppoisasti kirjoittaa reseptiä tms. Mielessä voi kuitenkin olla yhtä aikaa kymmeniä asioita, mietitään vastaanotolla olevan potilaan asiaa ja ehkä myös sen huonokuntoisen osastopotilaan tilannetta samalla jostain soitetaan kolmannesta asiasta ja viereisestä huoneesta käy hoitaja kysymässä jotain, potilas jutustelee lapsensa korvatulehduksesta "siinä sivussa kun lääkärillä sattuu olemaan aikaa" ym. Ajatteluprosessi keskeytetään koko ajan, eikä ole aikaa ajatella mitään loppuun, koko ajan joutuu palauttamaan mieleensä eri asioita ja yrittämään muistaa, mitä kaikkea pitikään vielä ajatella ja muistaa. Aivot kerta kaikkiaan ylirasittuvat, koska informaatio- ja kysymystulva on suurempi kuin mitä ehtii käsitellä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/18 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

monissa terveyskeskuksissa on paha lääkäripula (esim. 3 virkaa kuudesta täytettynä) ja töissä olevat joutuvat venymänä entistä enemmän.

Vierailija
12/18 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

on joka viikko yksi päivystys 28 tuntia. Eikä sen päälle ole vapaata. Eli kun menet töihin klo 7.30 ja pääset lähtemään kotiin seuraavana päivänä klo 10-11, olet vapaalla sen saman illan, kun aamupäivällä töistä tulit. Valitse sitten, nukutko sen ajan, kun olet kotona, vai oletko perheesi kanssa. Sitten taas seuraavana aamuna töihin. Ja jos päivystys osuu esim. lauantaille, olit ensin koko viikon töissä normaalisti, tulet sunnuntaina kotiin ja pirteänä uuteen viikkoon maanantaina...

Joskus et ehdi syömään koko työpäivän 7.30-16.00 aikana ollenkaan. Siis mitään.

Tk:ssa taas vaikka kuudella potilaalla voi olla varattuna sama aika lääkärille. Eli otat vastaan 6 potilasta yhden ajalla. Yksi päivystysaika on 5-10 minuuttia. Eli otapa siinä vastaan 6 potilasta, heilauta taikasauvaasi ja paranna kaikki. Kun potilaan asia ei useinkaan ole mikään helppo silmätulehdus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/18 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Läski pitää koko ajan päivittää tietojaan ja nähdä kaikenlaista ja tulla toimeen kaikenmaailman typerysten kanssa. Ainakaa tk-lääkäri ei voi potilaitaan valita tai sairaalalääkäri.

Vierailija
14/18 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

itse ainakin koen, että lääkärillä on suuri vastuu. Tosin lähes yhtä suuri vastuu ihmisen terveydestä ja hengestä on myös sairaanhoitajilla. Tosin kaiketi loppuvastuussa on lääkäri, joka voi joutua syytteeseen hoitovirhetilanteiden kohdalla.

Joten rankaksi lääkärin työn tekee vastuu toisesta ihmisestä.

Meidän pienessä kunnassa käsittääkseni terveyskeskuslääkärit eivät ihan hurjia ylimääräisiä päivystyksiä tee.

Mutta surullista on esim. tapaus, jossa nuori ihminen (perheellinen) kuoli syöpään, jota lääkäri ei tarpeeksi ajoissa löytänyt. Minusta inhimillinen virhe, mutta todella kauheaa keskustelua kylällä, jossa tätä lääkäriä syytettiin jos vaikka mistä ja

loppujen lopuksi kyseenalaistettiin lääkärin ammattitaito. Sen lisäksi pitää vielä lääkärin lastenkin yrittää asua muiden joukossa tavallista elämää...

Tietääkseni päivät eivät ole sen pitempiä (terveyskeskuksessas tai yksityisellä) kuin muillakaan työntekijöillä. Ihan virka-aikaan siis.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/18 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

eiköhän se siinä eniten stressaa, että pitää aina kahdessa minuutissa keksiä, mikä potilaassa on vikana ja erehtymättä. Kun monet oireet on niin tyypillisiä, että ne voi olla mitä vaan pienestä nuhakuumeesta johonkin tappavaan tautiin. Erikoislääkäreillä on helpompaa, koska voivat spesialisoitua yhteen asiaan ja oppivat siinä hyviksi. Sen sijaan taas terkkarissa yleislääkärinä toimiva lääkäri on aika mahdottomassa tilanteessa, kun pitäisi olla yleismiesjantunen. Lisäksi lisätutkimuksiin ei saa lähettää ihmisiä liikaa (tulee kalliiksi), joten senkään suhteen ei voi pikadiagnoosejaan vahvistaa aina.



Lääkäreiden helpostus on kollegiaalisuus eli lääkärit ei toistensa silmiä noki. Ainahan puolustavat hoitovirheissäkin toisiaan ja ymmärrän sen kyllä. Työ olisi täysin mahdotonta tehdä, jos jokaisesta hutista saisi tuomion. Aina roiskuu, kun rapataan ja niin se vaan menee...

Vierailija
16/18 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

minkälainen stressi tulee siitä, kun joutuu tekemään jatkuvasti isoja vastuullisia päätöksiä ja ratkaisuja kiireessä ja vaillinaisilla tiedoilla. Ei stressiä aiheuta se työhön käytetty aika tai työn fyysinen vaativuus, vaan nimenomaan se stressi, joka tulee jatkuvasta kiireen ja riittävättömyyden tunteesta ja tekemättömistä töistä. Ei tämä ole pelkästään lääkärin työn ongelma, vaan sama ongelma on monissa muissa ammateissa, joissa joudutaan tekemään isoja ja vaativia päätöksiä nopeasti ja paljon. Työt ja stressi seuraavat kotiin.



Suorittava työntekijä jolla ei ole suurempia vastuita tulee töihin aamulla, tekee työpäivän aikana minkä ehtii ja jaksaa ja poistuu työpaikalta työajan loputtua eikä sen jälkeen tarvitse töitä miettiä. Fyysisesti työ voi olla raskastakin, mutta psyykkisesti se ei juurikaan kuormita.

Vierailija
17/18 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

tulee mieleen, että eikö lääkäreille ole tarjottu mahdollisuutta purkaa tämän järjetön päivystyssysteemi, mutta Lääkäriliitto ei ole siihen suostunut. Muistanko ihan väärin? Syytä en muista, mutta liittyisikö se rahaan... Miksi lääkärit eivät voisi tehdä kolmivuorotyötä kuten sairaanhoitajat?



Työpaikoissa ja työtehtävissä on varmaan paljon eroja, mutta joskus lehdessä oli juttu osa-aikatyötä tekevistä äideistä, joista yksi oli lääkäri. Hänen mukaan työaika oli joustava ja hän voi tehdä vain pari päivää viikossa töitä, joten perheelle jää enemmän aikaa. Ehkä tämä on poikkeus, mutta muuten herää kysymys, miksi lääkärit eivät onnistu muuttamaan tätä päivystysjärjestelmää pois, jos se on kohtuuton. Esim. palkkaneuvotteluissa lääkärit ovat aika vahvoilla, miksi ei siis työaikakysymyksissä, jos ammattikunnalla on yhteinen tahto. Vai onko kyse siitä, että palkkatasosta ei olla valmiita tinkimään, jos päivystykset vähenisivät?

Vierailija
18/18 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olen myös ihmetellyt, miksi lääkärit ei tee samanlaisia työvuoroja kuin hoitajat? Mitä ihmeen järkeä on vaarantaa potilaat sillä, että lääkäri on ihan väsynyt, jos ja kun homma on jo muutenkin yllä kuvatunlaista kaaosta?



Ja miksi lääkäreitä ei anneta kouluttaa enemmän? Jos lääkäreistä on pula (ja ollut jo pidemmän aikaa), miksi koulutuspaikkoja ei ole reilusti nostettu?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä seitsemän yksi