Tiukka lapsuus hyvin helposti kostautuu sitten teini-iässä. Miten muka?

Mutta jos ei ole saanut opetella, vaan joku on aina määrännyt, niin menee överiksi - oppi ei tule kenenkään päähän kaatamalla, vaan harjoittelemalla, kokeilemalla, oivaltamalla, kokemalla vapautta ja vastuuta sopivassa suhteessa

oli aina kotona tiukan kurin alla, kunnes tuli murkkuikään ja alkoi kapinoimaan kaikkea vastaan. Kuvioissa oli normaalit kännikokeilut jne. Ei onneksi mitään muita aineita, sen verran oli järkeä päässä. Mut sit hairahtui ns. pahaan poikaan, alkoi seurustelemaan pojan kanssa ja siihen suhteeseen päättyi hänen elämänsä. Kaverini kuoli kun poikaystävänsä auto suistui tieltä hurjassa vauhdissa ja promilleja veressä ( molemmilla) :(

jopa luonnehäiriöitä. Ihan sama vaikutus kuin jos on täysin rajatta kasvanut. Kultainen keskitie on kasvattamisessakin paras.

ja en edes murrosikäisenä uskaltanut kapinoida normaalin nuoren tapaan.



tiukka kuri kostautui siihen tapaan, että en vielä aikuisenakaan osaa tehdä mitään ilman, että joku muu määrää minua.

en luota omaan päätöskykyyni ja puolet elämästäni olen ajelehtinut aina sen mukaan mitä muut ovat minun käskeneet tehdä :(

tuo 6:sen kommentti on just hyvä esimerkki tästä. Entäpä jos sä esim. oisit ajautunut johonkin huumeporukoihin tai suhteeseen tällaisen "pahan pojan" kanssa? Olisitko osannut / uskaltanut sanoa ei?? Liika turvallisuuden tunnekin voi turruttaa järjen, eli luottaa sokeasti siihen että muut ovat hyviä ja joutuu toisten kaltoinkohtelemaksi. kaikilla ihmisillä kun ei välttämättä ole aina ihan kunnialliset tarkoitusperät toimissan. Sitten jossain vaiheessa havahtuu, että kuinka mulle kävi näin? ellei sitten ole haudassa, niin kuin tuo ystäväni :(



ja kyllä, yritin hänellekin sata kertaa sanoa, että ansaitsisi parempaa, mutta ei osannut päästää tästä jätkästä irti vaikka hakkasikin kaveriani, petti, ryyppäsi ym. ym.

Perhe A)

Rikas hyvä perhe, asiat loistavasti. Vanhemmat ovat kuuntelevia ja rakastavia, hyvät välit. Silti kahdesta lapsesta tulee narkkareita, ovat sitä tänäkin päivänä (ikää +30v).



Perhe B)

Tavallinen perhe, vanhemmat normaaleissa töissä, aika tiukahko kuri. Lapsiin luotetaan ja heitä todellakin rakastetaan. Lapsista 1 narkkari, 2 alkoholistia ja 1 normaali työssäkäyvä, onnellinen ihminen.



Perhe C)

Vanhemmat juoppoja ja lapset kasvattavat itse itsensä, ruokaa eikä rakkautta ole, myös asunnottomuutta. Lapsista 3 korkeasti koulutettuja hyvissä työpaikoissa, 1 ammattikoulun käynyt mutta hyvässä vakituisessa työsuhteessa, ei ongelmia heillä kenelläkään.



Perhe D)

Vanhemmat erittäin tiukkoja, lapsille ei anneta oikeastaan tilaisuutta vaikuttaa mihinkään itse. Lapsista 2 korkeasti koulutettuja hyvässä työssä, yksi narkkari.



Mitä tästä voimme päätellä? Emme oikeastaan mitään muuta kuin sen, että ihan sama oikeastaan missä kasvat ja miten kasvat, ihmisen oma luonne ja tahto merkkaavat paljon siinä, että mitä elämästä tulee.

On olemassa monenlaista kuria, ns. kylmää ja joustamatonta armeija kuria ja ehkä sitä "normaalimpaa" rajat ja rakkautta systeemiä :)



Meillä on aikoinaan tuttava perhe, jolla on oli samanikäisiä lapsia, kuin meidänkin perheessä. Heidän äitinsä mm. määräsi vielä teini-iässä, mitä vaatteita heidän tuli käyttää, ja esim. farkut oli ehdoton ei. Perheen äiti oli mielestäni jo silloin (olin siis itse lapsi) jokseenkin outo, ja sellainen, että korosti aina, kuinka heidän lapsilla on kauniit käytöstavat ja vaaditaan sitä ja tätä.... Ja minusta hänen oma käytöksensä (esim. oman lapsen mollaaminen/nolaaminen vieraiden edessä) oli täysin ala-arvoista, mutta hän ei varmasti edes itse tajunnut tehneensä mitään väärää tai pahaa. Hävetti monesti tämän rouvan puolesta hänen kommenttinsa.. esim. meidän perhettä nimitteli snobeiksi... ja tämä ilmeisesti siksi, että vanhempamme pitivät vähän modernimmasta tyylistä, eivätkä ostaneet kotiimme "tyylihuonekaluja" tai chippendales ruokailuvälineitä.



Mutta se pointti siitä liian kurin seurauksista... voitte ehkä arvata millainen katkeruus ja ehkä jopa viha heidän lapsien sisällä oli kasvanut vuosien aikaan ja sitten murkkuiässä räjähti aika pahasti, kun rupesivat sanomaan omia mielipiteitänsä ja myös käyttäytymään juuri päinvastoin kuin äiti vaati ja varmasti juuri siksi, ettei äiti jättänyt heille mitään löysiä missään, eikä mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin, vaan kaikki piti tehdä niinkuin äiti määräsi.



On toki lapsia, jotka tarvitsevat todella tiukat rajat ja selkeät rutiinit, jotta pysyvät kasassa, mutta kyllä niillä löysemmilläkin rajoilla ihan täyspäisiä lapsia kasvatetaan.

vaikutti tosi paljon muhun..

muutin kotoa pois ja lopetin lukion kesken..

olin paljon miesten kanssa..tulin raskaaksi..

olemattomat,kylmät ja asialliset välit isääni

tällähetkellä suhteessa melkein puolta vanhempaan mieheen..

kun asuin kotona se oli yhtä helvettiä..kun vihdoin 18v. pääsin sieltä pois,tuntui kun olisin syntynyt uudestaan!:)

Mä olen vaatinut tiettyjä asioita lapsiltani. Esim. kotiintuloajat. Ruokaa pitää syödä tai ainakin olla silloin paikalla. Vanhempia kunnioitetaan, ei haistatella yms. Huutaa saa ja pahaa mieltä näyttää.



Ajanko mä nyt muka lapset kadulle ja pahoille teille?



Joustaa voi aina, mutta asioita pitää keskustella sopia, ominpäin ei lapsi saa päättää asioita. Vanhempi on se joka päättää ja määrää.

Mulla ja kaverillani oli kotona aika tiukka kuri, mutta muuten vanhemmat oli ihan rakastavia ja huumorintajuisia. Opiskelemaan lähdettyä sitä piti irrotella, mutta verrattuna muihin tyhmyydet jäi kuiteskin aika vähiin. Ja olihan sitä jo yli 18-v, eli ei ihan kaikkea tarttenut kokeilla.

Mulla ja kaverillani oli kotona aika tiukka kuri, mutta muuten vanhemmat oli ihan rakastavia ja huumorintajuisia. Opiskelemaan lähdettyä sitä piti irrotella, mutta verrattuna muihin tyhmyydet jäi kuiteskin aika vähiin. Ja olihan sitä jo yli 18-v, eli ei ihan kaikkea tarttenut kokeilla.

Hänellä on ollut tiukka kuri kotona mutta vanhemmat rakastavia.

Mun kotonani oli tiukka kuri ja rakastava ilmapiiri puuttui. tämän vuoksi itsetuntoni on ollut jo pitkään pohjamudissa ja murrosikäisenä menin aina sen mukaan mitä muut sanoivat. olin kiltti tyttö enkä hyväksynyt esim. tupakoimista mutta ujona ajauduin huonoon seuraan ja tein sitten ryhmän paineesta kaikkia tyhmyyksiä.

Mä olen vaatinut tiettyjä asioita lapsiltani. Esim. kotiintuloajat. Ruokaa pitää syödä tai ainakin olla silloin paikalla. Vanhempia kunnioitetaan, ei haistatella yms. Huutaa saa ja pahaa mieltä näyttää.

Ajanko mä nyt muka lapset kadulle ja pahoille teille?

Joustaa voi aina, mutta asioita pitää keskustella sopia, ominpäin ei lapsi saa päättää asioita. Vanhempi on se joka päättää ja määrää.

No et aja, tää on ainakin minun mielestä juuri sitä tavallista vanhemmuutta, mitä itse arvostan ja mitä kovasti viime vuosina on peräänkuulutettu yleisestikin :)

suuressa rivitaloyhtiössä. Ainoa lapsi, joka sieltä alkoi juoda ja polttaa oli se, jolla oli kotiintuloajat. Tosin mielestäni vaikuttaa myös se, että sen perheen isäkin oli tuurijuoppo. Erittäin kiltti sellainen. Äitikin oli mielipiteiltään todella erikoinen.



Eli lapset ottavat mallia teistä.

nuorilla, joilla vanhemmat ovat löysiä tässä suhteessa, kuin niillä, joilla on tiukka rajoista kiinni pitävä kasvatus.



Ääriesimerkkejä varmaan voidaan keksiä, mutta totuus on se, että rajojen kokeilu opiskeluiässä on turvallisempaa kuin 12-vuotiaana.

ja en edes murrosikäisenä uskaltanut kapinoida normaalin nuoren tapaan.

tiukka kuri kostautui siihen tapaan, että en vielä aikuisenakaan osaa tehdä mitään ilman, että joku muu määrää minua.

en luota omaan päätöskykyyni ja puolet elämästäni olen ajelehtinut aina sen mukaan mitä muut ovat minun käskeneet tehdä :(