Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen ihastunut, auttakaa.
16.05.2009 |
Olen eronnut, ja vuosien vuosien jälkeen todella ihastunut töissä yhteen mieheen.Eikä nyt ole kyse pienestä ihastuksesta, sellaisia en kunnolla edes huomaa. Tästä henkilöstä saan fyysisiä reaktioita (punastumista tarkoitan, ette kai muuta kuvitelleet).
Tiedän miehestä kovin vähän,luulen että on kuitenkin suhteessa ja pienen lapsen isä enkä siksi todellakaan aio tehdä mitään jottei se perhe hajoaisi.(mun mies teki mulle sellasen tempun enkä itse aio olla mitenkään aiheellisena jonkun toisen vastaavaan onnettomuuteen.)
Mutta siis, en voi mitään sille, että päiväni pelastuu kun näen hänet. Teen tikusta asiaa, että pääsen edes rakennuksen samaan osaan ja olen silloin onnellinen. Äsken harrastin sherlockholmeslaista googlailua ja löysin tuon nyt netistä kuvan kera.Mutta samalla kun tulen säälittävän iloiseksi pelkästä ajatuksesta että saan olla edes joskus samassa huoneessa tuon kanssa, sydäntä riipoo tämä tunne. Vain muutaman kerran olen jutellut kanssaan mutta mielestäni juttumme kulkee samanlaisia polkuja ja tunnen kerta kerralta vahvemmin että olen tuntenut hänet jo kauan. Olo on siis kuin että minulla olisi mies, joka jostain syystä ei vain tule kotiin.
Mua todella kiinnostaisi tietää, mitä neuvoo av:n raati tälläisessä tilanteessa. Olen hankkinut muuta elämää ja (yh)arkena tuo tunne hukkuu melko hyvin taustalle, mutta näin yön hiljaisina hetkinä sen taas huomaa musertavana.
Kommentit (4)
Ja jos isä ei surisi nykyisen perheensä hajoamista eli sen menettämistä että näkisi lapsensa päivittäin, niin en haluaisi sellaista miestä itselleni. Enkä osaisi luottaa mieheen joka jättää lapsensakin vuokseni. Entä kun meidän suhteessamme alkaisi arki? Jättäisikö hän sitten minut seuraavan ihastumisen vuoksi?
En ottaisi perheensä jättänyttä kosken osaisi luottaa tämän rakkauden kestoon niinä vaikeina aikoina, enkä halua kenenkään jättävän lapsiaan minun vuokseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He eivät edes tunne sen enempää. Ja jo on mies jättämässä, ei vain vaimoaan vaan myös lapsiaan..?! Arki vaikeine aikoineenkin on jo alkamassa... :-D
Ap, elä hetki kerrallaan. Selvitä nyt vaikka ensin onko mies varmasti varattu vai ei..?
olen kakkosen kanssa pitkälti samaa mieltä. En voisi arvostaa miestä joka hylkäisi perheensä minun tähteni.
Ongelmani ei olekaan se, etenenkö suhteessa vaan se, miten saan tämän tunteen kuriin. Olen tiukkapipo tuon "varattuihin ei kosketa" -asian kanssa ja siksikin myös harmittaa tämä "turha", väärään kohteeseen osunut ihastus. Kun joka tapauksessa näen häntä liki joka arkipäivä ja joka kerta saan näitä polvet veteläksi/naama punaiseksi kohtauksia, miten saan tunteet kuriin ja itseni vaikuttamaan taas järki-ihmiseltä. Olen yleensä melko haka tukahduttelemaan tunteita mutta fyysisille reaktioille en voi mitään.
.
He eivät edes tunne sen enempää.
Tämä on se toinen ongelma, emme todella tunne ollenkaan toisiamme mutta minusta tuntuu kuin olisin tuntenut hänet jo kauan. Ja jutustellessa sitten lipeän tuohon tunteen mukaiseen tuttavallisuuteen ja on täysi työ pitää mielessä, että olemme oikeasti toisillemme ventovieraita.
Ja jos pitäisi vetoa lyödä, niin sanoisin että kyllä jonkin tason kiinnostusta olen saanut myös miehen suunnalta, ja se oli vallan kietovaa aluksi kun totesin ettei sormusta ole. Sittemmin kuulin vauvasta...
Alue: Aihe vapaa
Itsekin jo sanoit syyn, ettet rikkoisi perhettä.
Ja vaikka olisit valmis rikkomaan miehen perheen, haluaisiko hän itse sitä? Onko mies edes kiinnostunut sinusta? Jos on, niin niinkö paljon että luopuisi siitä mitä hänellä jo on ja vaihtaisi elämään sinun kanssasi vai saisitko jäädä syrjähypyksi, hetken piristykseksi.
Itse viheltäisin pelin poikki niin kauan kun kehenkään ei satu. Ihastumisesi mennee ohi ja kohdistuu aikanaan mieheen jonka kanssa sinulla on paljon paremmat mahdollisuudet saada vain sinuun kohdistuva suhde ja vielä ilman että mies kokisi menettäneensä lapsensa sinun vuoksesi. Tilanne kuulostaa siltä, että etenemällä joko sinä satutat näppisi tai jotakuta osapuolta sattuu oikeasti.
Itse huomioin vain vapaat miehet, sillä uskon että varattujen isien kanssa joko petyn ja satutan itseni tai saanihanan miehen ja joudun tietämään itseni siksi naiseksi joka vei isän lukemasta iltasatua lapselleen. Voisin harkita varattua miestä mutta en varattua Isää. Moraalini taitaa kyllä olla tavallista tiukempi...