tekisitkö abortin
jos tietäisit lapsesi sairastavan tätä oireyhtymää:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1686171
Kommentit (13)
Minulla olisi _halu_ olla hyvä äiti hänelle ja siitä ponnistaisin.
Tuollakaan tytöllä ei käsittääkseni ole mitään vikaa älykkyydessä tms joten hänellä on siis vain pahemman luokan kasvovamma.
Missä menisi raja kuka saa elää, kuka ei?
Ja ennenkaikkea: kuka sen saa päättää?
Ihan jo siksi etten kestäisi seurata lapseni kärsimystä!! Nyt itselläni on ihan normaali lapsi sinänsä mutta koulumaailmassa hän on erityislapsi, ja jo se raastaa sydämeni verille kun joutuu kiusatuksi vaikeuksistaan :(
En kestäisi tuollaista!!
Minulla olisi _halu_ olla hyvä äiti hänelle ja siitä ponnistaisin.
Tuollakaan tytöllä ei käsittääkseni ole mitään vikaa älykkyydessä tms joten hänellä on siis vain pahemman luokan kasvovamma.
Missä menisi raja kuka saa elää, kuka ei?
Ja ennenkaikkea: kuka sen saa päättää?
vaikka lapsen elämä tulisi olemaan helvetillistä.
ajattelen että lapsi on lahja eikä minulla ole oikeutta etukäteen määritellä onko hän elinkelpoinen vai ei.
Olen asennoitunut niin että lapsi jonka saan on sellainen kuin on ja minun tulee olla hänelle niin hyvä äiti kun kykenen.
Onko itsekkyyttä jos vilpittömästi uskoo ettei toisen elämän kulkua voi ennalta määritellä vaikka se näyttäisi alkavan huonoilla eväillä?
Luuletko että tuo tyttö ajattelee aikuisena että parempi olisi ollut jos hänen vanhempansa olisivat lopettaneet hänen elämänsä nähtyään hänen kasvonsa?
Tytön isäkin kertoo lapsen vahvatahtoisuudesta ja selviytymiskyvystä.
Ei hänen elämänsä ole pelkkää kärsimystä vaikka moni niin mustavalkoisesti ajatteleekin.
Luuletko että tuo tyttö ajattelee aikuisena että parempi olisi ollut jos hänen vanhempansa olisivat lopettaneet hänen elämänsä nähtyään hänen kasvonsa?
Tytön isäkin kertoo lapsen vahvatahtoisuudesta ja selviytymiskyvystä.Ei hänen elämänsä ole pelkkää kärsimystä vaikka moni niin mustavalkoisesti ajatteleekin.[/i
päättää, että olisinko syntynyt tuon oireyhtymän kanssa vai en, niin mieluummin en. Mutta toivottavasti tuo tyttö sitten pääsee asian yli.
Luuletko että tuo tyttö ajattelee aikuisena että parempi olisi ollut jos hänen vanhempansa olisivat lopettaneet hänen elämänsä nähtyään hänen kasvonsa?
Tytön isäkin kertoo lapsen vahvatahtoisuudesta ja selviytymiskyvystä.Ei hänen elämänsä ole pelkkää kärsimystä vaikka moni niin mustavalkoisesti ajatteleekin.
Ja onko kokoaikainen kärsimys ainoa mittari, mitä jos on esim 51-95%?
kyseisen ihmisen elämä on yhtä kärsimystä! Hengitys ei kulje normaalisti, kaulalla trakari, ruokailemaan ei pysty. Ravinto menee luultavasti vatsanpeitteiden läpi syöttöletkulla. Puhumattakaan silmien ja suun kuivumisesta!
niin mieluummin olen syntymättä tai kuolen kuin koen ääretöntä fyysistä tai psyykkistä kärsimystä.
se on arvokas vaikka siihen sisältyisi kärsimystäkin.
Ilmeisesti lapset eivät ole teille ainutlaatuisia koska olette valmiita seulomaan heistä epätäydelliset pois omaan fiilikseen perustuen.
Jos vauvalla on rumat, muodottomat kasvot mutta muuten hän on terve ja normaali niin hänet voi huoletta tappaa ennen syntymää ja yrittää saada tilalle täydellinen lapsi.
Vähän kuin postimyyntituote: se ei vastaa mielikuvaa joten sen voi palauttaa ja pyytää ehjän tilalle. Yksinkertaista.
Mitä nyt yhdestä elämästä, sehän olisi vain kärsinyt.
Aika jumalia olette kun katsotte teillä olevan oikeuden tappaa toisen jos siltä tuntuu.
Ilmeisesti lapset eivät ole teille ainutlaatuisia koska olette valmiita seulomaan heistä epätäydelliset pois omaan fiilikseen perustuen.Jos vauvalla on rumat, muodottomat kasvot mutta muuten hän on terve ja normaali niin hänet voi huoletta tappaa ennen syntymää ja yrittää saada tilalle täydellinen lapsi.
Vähän kuin postimyyntituote: se ei vastaa mielikuvaa joten sen voi palauttaa ja pyytää ehjän tilalle. Yksinkertaista.
Mitä nyt yhdestä elämästä, sehän olisi vain kärsinyt.
Aika jumalia olette kun katsotte teillä olevan oikeuden tappaa toisen jos siltä tuntuu.
Tosin itseni kohdalla voin puhua myös itsekkyydestä kun päätin nelikymppisenä keskeyttää Down-raskauden. Mietin miestäni ja itseäni eläkeläisenä vaihtamassa vaippaa. Mutta tämä tyttö kärsis enemmän kuin Down-lapsi, aivan takuulla!
en ole ollenkaan niin vahva kasvattajana että pysyisin kasvamaan lapsesta vahvan taistelijan jonka elämä ei olisi helvettiä, varsinkin kun tiedän että isä olisi vielä surkeampi vamman edessä.