Miten te lastentarhanopettajat yhdistätte työn ja äitiyden?

Onko kellään kokemusta tai näkemystä asiasta.

Ei ole kokemusta, mutta oudolta minusta tuntuu, jos isä tai äiti vie lapsen muualle hoitoon ja menee itse hoitamaan toisten lapsia. Etkö voisi hoitaa lapstasi kotona ja ottaa muutaman hoitolapsen sinne myös?

kun jatkoin alle 3-vuotiaiden ryhmässä ja ajattelin monessa asiassa, että noin minunkin lapseni kohta tekee jne. Katsoin alle vuoden ikäistä jolle laitettiin ruokalautanen eteen, söi aika hyvin ilman apua. Lapseni oli sentään kuudes, joka sai opetella kotona syömistä, mutta haikeana ajattelin omaa saman ikäistä siellä hoitopaikassa,,,



Pahempaa oli kun olin isompien ryhmässä ja muistan kuinka yksi omista lapsistani oli sen ja sen ikäinen, nämäkin kasvavat ...oma lapseni "nukkui pois" parhaassa nuoruusiässään, jolloin ne muut lapset ryhmässäni olivat muistuttamassa sitä aikaa jolloin lapseni teki samoja asioita. Toki työ oli myös ns. lääkettä, näinhän kuinka elämä jatkuu...

itkua pidätellen jätin lapseni hoitoon ja menin itse vastaanottamaan toisia lapsia omalle työpaikalleni.



Kyllä se työpäivä valitettavasti vie mehut myös tässä työssä, kuten kaikessa muussakin varmaan. Tuntuu välillä todella riittämättömältä olo, kun ne mehut on vienyt muut kuin omat lapset.



Toisaalta toisten lapsia on ihan eri asia hoitaa kuin omia. Suhde hoitolapsiin on pääasiassa ammatillinen, mutta lämmin. Niitä omia kuitenkin rakastaa sydämen pohjasta ja heidän eteen tekee kaikkensa. Jotkut hoitolapsetkin tulevat läheisiksi kyllä.



Kun tulee kotiin työpäivän jälkeen niin on ihana huomata miten "normaaleja" omat lapset on...

ajattelen että vaikka olen omani joutunut jättämään muualle hoitoon, tarvitsevat nämä lapset täällä minulta rakkautta ja huolenpitoa.



Yhtä lailla nämä työssäni olevat lapset tarvitsevat syliä ja ystävällisyyttä, jota toivon oman lapseni saavan hänen hoitopaikassaan, äiti ei ole lähellä.



Ajattelen että kuinka toivoisin oman lapseni saavan kohtelua ja ymmärrystä, hoidan toisten lapsia samoin, heillä ei ole vanhempia lohduttamassa tai jakamassa iloja. Yhtä lailla työpaikan lapset ovat tärkeitä, he ovat lapsia pois kotoa, ollen onnellinen huomatessani lasten voivan hyvin, ihan kuten omanikin, jota voin sitten hyvällä omalla tunnolla helliä silloin, kun ei työaika.

joutua viemään omat lapset hoitoon ja lähteä hoitamaan vieraiden lapsia,mutta on ne asuntolainat meidänkin maksettava.



Jäisin kotiin jos tässä kunnassa olisi edes kuntalisä ja kun kouluun menevästä ei saa edes vähää ja kolme vuottatäyttävästä raha puotaa niin ei ole paljon vaihtoehtoja. Tiukilla on oltu nytkin.

kanssa 3 vuotta kotona, koska en kestänyt ajatusta omastani päiväkodissa (suuressa ryhmässä) ja että hoitaisin sitten muiden lapsia. Töihin palattuani hoidin muita siten kuten halusin muiden hoitavan omaani.