Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mun mielestä VAUVAN etua ei juurikaan ajatella näissä hoitopaikkakeskusteluissa

Vierailija
12.05.2009 |

Tiedän, että edustan vähemmistön ajattelutapaa, mutta kun perheeseen syntyy vauva, niin eikö sen VAUVAN tarpeiden tulisi olla ensisijaisia ja perheiden ratkaisuja miettiä sen pohjalta, miten VAUVAN ensimmäinen, elämän tärkein vuosi järjestyisi mahdollisimman hyvin?



Olen siis sitä mieltä, että JOS äidin lähes kaikki aika ja energia menisi isompien lasten hoitoon, on parempi, että sisarukset ovat ainakin osa-aikahoidossa. Jos taas muiden lasten roudaus hoitoon/kerhoon/ulos tms. aiheuttaisi VAUVALLE kohtuutonta haittaa (esim. rikkonaisia päiväunia jatkuvasti), voi olla parempi, että kaikki ovat kotona.



En siis edusta mitään tiettyä kantaa päivähoidon suhteen SINÄNSÄ, vaan kaikkia näitä kysymyksiä tulisi mielestäni tarkastella suhteessa VAUVAN hyvinvointiin. Jos tuntee vauvaiän psykologiaa ja kiintymyssuhdeteoriaa, niin ensimmäisen vuoden tärkeyttä ei voi vähätellä. Siksi tuntuu oudolta, että päivähoitokeskusteluissa mietitään vain sitä, mikä on isomman sisaruksen tai äidin etu. Kuitenkin äitiysloman TÄRKEIN tehtävähän on huolehtia siitä VAUVASTA?!!! Miksi tämä näkökulma jää aina pimentoon?

Kommentit (37)

Vierailija
1/37 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei omalla edulla. Siis ne jotka vie isomman lapsen hoitoon.

Vierailija
2/37 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuntuu että koska se isompi sisarus on jo olemassa niin käytetään kohtuuttoman paljon aikaa sen miettimiseen että hän ei vaan pienimmälläkään tavalla koe itseään syrjäytetyksi sen sijaan että mietittäisiin miten uudelle pienelle tulokkaalle saataisiin parhaimmat mahdolliset olot kotona niin että äidillä olisi hänelle olisi yhtä paljon aikaa kuin oli sille isosisarukselle aikanaan kun tämä syntyi.



Onko vain esikoisen oikeus saada äidiltään lähes 100% huomio päivisin ensimmäisen vuoden aikana? Miksi kuopuksen pitäisi joutua päivisin jakamaan se huomio isosisaruksensa kanssa 50% / 50%? Varsinkin jos isosisarus ei ole vielä kovinkaan iso (eli vasta 2-3 vuotias) hän tarvitsee aikuista paljon ihan hoitotilanteissa ja se vie pakosti äidin huomiota pois vauvasta. Minkälainen itsekuva ja -luottamus kuopukselle muodostuu verrattuna esikoiseen kun ei saakaan äitinsä huomiota samalla tavalla kuin esikoinen aikoinaan? Tämänkö vuoksi esikoiset yleensä ovat itsevarmempia kuin keskimmäiset ja kuopukset? Äidiltä saatu lähes rajoittamaton huomio ensimmäisen vuoden aikana antaa takuulla turvallisemman olon kuin se että äidin pitää koko päivän jakaa huomiotaan useammalle lapselle niin että pieni vastasyntynyt jää pakosti myös huomiota vaille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/37 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei omalla edulla. Siis ne jotka vie isomman lapsen hoitoon.

Mutta sitä eivät taas mollaajat hyväksy ajattelumalliksi. Sitä pidetään äidin laiskuutena jos ei jaksa/halua/viitsi hoitaa kaikkia lapsia kotona kun vauva syntyy. Harva aaveemamma (ainakaan äänekäs sellainen) ajattelee nimenomaan vauvan etua siinä tilanteessa kun vastasyntynyt tulee kotiin. Lähinnä mietitään vaan sen isomman lapsen tilannetta.

Vierailija
4/37 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuntuu että koska se isompi sisarus on jo olemassa niin käytetään kohtuuttoman paljon aikaa sen miettimiseen että hän ei vaan pienimmälläkään tavalla koe itseään syrjäytetyksi sen sijaan että mietittäisiin miten uudelle pienelle tulokkaalle saataisiin parhaimmat mahdolliset olot kotona niin että äidillä olisi hänelle olisi yhtä paljon aikaa kuin oli sille isosisarukselle aikanaan kun tämä syntyi.



Onko vain esikoisen oikeus saada äidiltään lähes 100% huomio päivisin ensimmäisen vuoden aikana? Miksi kuopuksen pitäisi joutua päivisin jakamaan se huomio isosisaruksensa kanssa 50% / 50%? Varsinkin jos isosisarus ei ole vielä kovinkaan iso (eli vasta 2-3 vuotias) hän tarvitsee aikuista paljon ihan hoitotilanteissa ja se vie pakosti äidin huomiota pois vauvasta. Minkälainen itsekuva ja -luottamus kuopukselle muodostuu verrattuna esikoiseen kun ei saakaan äitinsä huomiota samalla tavalla kuin esikoinen aikoinaan? Tämänkö vuoksi esikoiset yleensä ovat itsevarmempia kuin keskimmäiset ja kuopukset? Äidiltä saatu lähes rajoittamaton huomio ensimmäisen vuoden aikana antaa takuulla turvallisemman olon kuin se että äidin pitää koko päivän jakaa huomiotaan useammalle lapselle niin että pieni vastasyntynyt jää pakosti myös huomiota vaille.

Vierailija
5/37 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun lapsiperheeseen syntyy vauva, perhetilanne muuttuu. Ei olla enää yksilapsinen perhe. Äidin tehtävä ei ole omistautua vauvalle ja jättää isommat lapset hoitamatta vetoamalla siihen, että vauvan kaikki tarpeet on täytettävä täydellisesti ja välittömästi. Eihän tällaisen periaatteen mukaan toimien voisi edes sallia muita kuin yksilapsisia perheitä!



Lapselle on aivan varmasti parempi kasvaa pienestä pitäen osaksi perhettä, saada huomiota ja rakkautta useammalta läheiseltä ihmiseltä, oppia yhteispelisääntöjä, oppia jakamaan ja olemaan tasapuolinen, oppia kärsimään pettymyksiä. Miksi tämä pitäisi ulkoistaa, kun sen saa kotoa?



Muullekin perheelle on paljon parempi, että vauva oppii perheen tavoille kuin että muut opettelevat vauvan tavoille. Perheessä, jossa on työssä ja koulussa käyviä ihmisiä on esimerkiksi tärkeä että öisin nukutaan eikä riekuta.

Vierailija
6/37 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

päivähoitopaikan tarve pitäis olla tiedossa kuukausia etukäteen... ei välttämättä hirmu helppoa ku ei tiedä millanen vauva on! mites viet vanhempaa lasta ulos jos vauva (nyt 3kk) sellanen ku meillä: imetyksessä max 20 minuutin taukoja päivällä, ei nuku mitään varsinaisia päiväunia... kesällä ehkä vois lähteäkin ulos, mutta ei talvella voi imettää ulkona, rintatulehduksenhan siitä saa! ruokaakin on lähes mahdoton laittaa...



tällasessa tapauksessa on kyllä kaikkien etu että äiti ja vauva on kahdestaan, vai voiko joku olla eri mieltä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/37 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö olisi parempi että kotiin palkattaisiin äidin avuksi toinen täysipäiväinen hoitaja, jotta isompien lasten ei tarvitsisi kokea itseään syrjäytetyksi "Äidillä on uusi rakas lapsi, meidät lähettää pois"-tyyliin. Näin myös äidin hommat vähenisivät ja kun tuttu ja turvallinen hoitaja hoitaisi välillä vauvaa, äidillä jäisi kahdenkeskistä aikaa isommille, ja toisinpäin.



Vaikka äitiysloman tärkein tehtävä on huolehtia vauvasta, se ei poista yhtä tärkeää tehtävää huolehtia niistä muistakin lapsista jotka on hankkinut.

Vierailija
8/37 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muullekin perheelle on paljon parempi, että vauva oppii perheen tavoille kuin että muut opettelevat vauvan tavoille. Perheessä, jossa on työssä ja koulussa käyviä ihmisiä on esimerkiksi tärkeä että öisin nukutaan eikä riekuta.

Mutta kun siitä ei nyt ole kyse. Vaan siitä mikä on vauvalle parhaaksi. Vastasyntynyt pieni vauva on herkkä olento jota ei pidä "opettaa" mihinkään heti syntymästään. Vähintäänkin ensimmäiset puoli vuotta pieni vauva tarvitsee vain ja ainoastaan hoivaa ja hoitajansa huomiota ja sen tunteen että hänen tarpeensa ovat tärkeitä ja ne täytetään. Ei voi odottaa että pieni vauva oppii heti perheen tavoille ja on esim. sen takia heräämättä heti öisin. Täysin pöyristyttävä ajattelumalli sinulla! Pieni vauva tarvitsee turvaa, hellyyttä, aikaa, rakkautta. Ei sitä että hänet koitetaan tunkea johonkin perhekokonaisuuteen ihan kuin hän olisi ylimääräinen osanen jonka pitää sopeutua heti kaikkeen. Kyllä nimenomaan muun perheen tulee ensimmäisen vuoden aikana sopeutua vauvaan.

Ja sehän ei tarkoita sitä että pitäisi laittaa oma elämä hyllylle vuodeksi vaan että ymmärretään vastasyntyneen tarpeet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/37 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

perhetilanne muuttuu, mutta sen vauvan PSYKOLOGISET tarpeet eivät muutu. Siis esim. se tosiasia, että vauvan tarpeisiin pitäisi pystyä vastaamaan mahdollisimman välittömästi. Samoin en itse jaksa uskoa, että vauvan päiväunien jatkuva häiritseminen muiden lasten ulkoiluttamisen jne. vuoksi voi olla vauvan edun mukaista.



Jos lukee vauvapsykologiaa ja kiintymyssuhdeteoriaa, niin ei voi nähdäkseni tulla muuhun tulokseen kuin siihen, että vauvan ensimmäinen ikävuosi on äärettömän tärkeä. Kyllä mielestäni muun perheen elämä pitäisi yrittää järjestää sen mukaan, että nimenomaan sen VAUVAN ensimmäinen vuosi olisi mahdollisimman optimaalinen.



Ap

Vierailija
10/37 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

eivät hirveästi vauvoista ymmärrä. Meillä on ollut useampi vauva, ja ehdottomasti raskain hoidettava oli se ensimmäinen, joka vietti päivät pitkät yksin äitinsä kanssa. Myöhemmät sisarukset ovat saaneet seuraa, läheisyyttä ja virikkeitä jo pienestä pitäen isommiltaan, ja äitikin on päässyt vauvan kanssa helpommalla, kun vauva on tyytyväisempi katsellessaan ison veljen autoleikkejä, tai köllötellessään siskon kainalossa.



Ja silti vauva saa äidin seuraa. Imetyshän on siitä nerokas ilmiö, että se takaa vauvan pääsyn äidin syliin ja katsekontaktiin ja ihokosketukseen aika usein, vähintään parin tunnin välein, monesti paljon useamminkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/37 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka äitiysloman tärkein tehtävä on huolehtia vauvasta, se ei poista yhtä tärkeää tehtävää huolehtia niistä muistakin lapsista jotka on hankkinut.

Vierailija
12/37 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

perhetilanne muuttuu, mutta sen vauvan PSYKOLOGISET tarpeet eivät muutu. Siis esim. se tosiasia, että vauvan tarpeisiin pitäisi pystyä vastaamaan mahdollisimman välittömästi. Samoin en itse jaksa uskoa, että vauvan päiväunien jatkuva häiritseminen muiden lasten ulkoiluttamisen jne. vuoksi voi olla vauvan edun mukaista.

Jos lukee vauvapsykologiaa ja kiintymyssuhdeteoriaa, niin ei voi nähdäkseni tulla muuhun tulokseen kuin siihen, että vauvan ensimmäinen ikävuosi on äärettömän tärkeä. Kyllä mielestäni muun perheen elämä pitäisi yrittää järjestää sen mukaan, että nimenomaan sen VAUVAN ensimmäinen vuosi olisi mahdollisimman optimaalinen.

Ap

Vauvan psykologiset tarpeet ovat ihan samat oli kyseessä sitten esikoisvauva, keskimmäinen vauva tai kuopusvauva. Muu perhe joustaa vauvavuotena.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/37 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

periaate, että niin kauan kuin olen/ollaan kotona hoitamassa lapsia (nuorin nyt 1kk) niin isommat menevät hoitoon tms, kun on sen aika ja osaavat puhua.



Meillä lapset kaikki alle 3v ja vanhin osaa joitain sanoja ja yhden lauseen(keskimmäinen vasta yhden sanan) , joten en koe tarpeelliseksi viedä vanhinta tai keskimmäistä hoitoon niin kauan kun eivät osaa kunnolla puhua.



Olisihan se mukava, että 2:lla vanhemmalla olisi kavereita, mutta ehtiväthän he saamaan niitä kavereita kun vie lapset myöhemmin hoitoon.

Vierailija
14/37 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

eikä vain vauva, siksi on tärkeää tosiaan ottaa myös muut perheessä olijat huomioon.



Ei kyllä pitäisi hankkia lapsia kuin sillä ikäerolla että voi itse hoitaa, miksi yhteiskunnan tarvitsee olla sijaisäitinä päivisin? Jos joku tuntee pärjäävänsä kotiäitinä ison lapsilauman kanssa käyttämättä esim. lähes päivän mittaista kunnan hoitopaikaa, niin kannatan lasten hankkimista. Puistoja, kerhoja...onhan niitä kotona oleville lapsille osittaiseksi ajaksi viikossa.



On äitejä, jotka uupuvat itsestä johtumattomista syistä, jolloin yhteiskunnan täytyisi tulla apuun, esim. antamalla kodinhoitajan, joka auttaa lasten hoidossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/37 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja että hän saa luoda kiintymyssuhteet perheen jäseniin. Siis kaikkiin. Myös siihen jo olemassa olevaan isosisarukseen. Vauvan etu on se, että hänen tarpeisiinsa vastataan ja hän kokee itsensä rakastetuksi. Vauvalle ei kuitenkaan tarvitse omistautua 100 %.



Minun nähdäkseni perhe on yksikkö, osiensa summa. Perheen vuorovaikutus ja dynamiikka muuttuu väistämättä kun yksilapsisesta perheesä tulee kaksilapsinen ja aivan väkisinkin toisen, kolmannen jne. lapsen asema perheessä on erilainen kuin esikoisen. Yleensä vanhemmat ovat varmempia otteissaan kun on jo yksi "harjoituskappale" taustalla. ;) Ja ne sisarukset tuovat oman mausteensa jo ihan vastasyntyneen elämään. Olemassaolevat sisarukset eivät sulje mitenkään pois hyvän vuorovaikutuksen kehittymistä äidin ja vauvan välille. Päinvastoin. Ja jos olette koskaan seuranneet miten jo pikkuvauva tunnistaa sisaruksensa niin ette edes kuvittelisi, että sisarukset vauvan elämässä olisivat pelkästään huono asia, joka pitäisi lakaista pois kotielämästä vauvan tieltä.

Vierailija
16/37 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

etua tärkeämpi??



Jokaisen lapsen etu on tasan yhtä tärkeä ja perheiden on tehtävä valintansa niin, että kaikki lapset - ja myös aikuiset! - voivat mahdollisimman hyvin.

Vierailija
17/37 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Moni viesti hänen kirjoittama!

Vierailija
18/37 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mammat ovat kauhean mustavalkoisia. Jos isompi lapsi/lapset ovat äitiysloman aikana hoidossa kodin ulkopuolella, se on heti lynkkauksen paikka. Ei nähdä mitään eroa siinä, että oikeasti useimmat "virikelapset" ovat hoidossa pari päivää viikossa 5-8 tuntia, eli kyllä sitä kotiaikaa jää yllin kyllin. Kerhot ovat ok, mutta niitäkään ei ole aina ja joka paikassa tarjolla.



Itselläni on neljä lasta ja jokaisen lapsen välissä olen ehtinyt olla töissä. Niinpä äitiysloman alkaessa lapseni ovat jääneet hoitoon 2 pvää viikossa / 5 h. Ja tämä on tapahtunut siten, että lapset ovat jatkaneet tutulla pph:lla ja vuoden päästä on myös nuorempi sisarus liittynyt pph:n hoitojengiin. Suhde hoitotätiin on siis hyvin lämmin ja nuorempien sisarusten kohdalla alkanut jo aivan vauvana. Mielestäni tämä on täysin verrannollinen kerhossa käymiseen. Ja siitä, mitä subjektiivinen päivähoito-oikeus tulee maksamaan on ihan turha jauhaa, se on vain pisara budjetissa.



Tässä perusteluja sille, miksi osa-aikainen hoito äitiysloman aikana kodin ulkopuolella on minusta hyvä juttu (ja myös sitä vauvanäkökulmaa).



- isosisaruksen elämä mullistuu kun vauva tulee taloon. Mielestäni yksi tärkeä tapa minimoida mullistuksia on se, että kaverit säilyvät ennallaan. Että edelleen pääsee parina päivänä viikossa tutun tädin luokse leikkimään parhaiden kavereitten kanssa.



- hoitosuhde harvenee, mutta jatkuu katkeamattomana, tästä on suuresti hyötyä, kun äiti palaa töihin ja pikkusisaruksen on myös erittäin helppo siirtyä hoitoon sellaiseen paikkaan, joka on jo aivan tuttu valmiiksi.



- vauva on se, joka useampilapsisessa perheessä joutuu enimmäisenä joustamaan. Esikoinen saa vauvana 24/7 vanhempiensa jakamattoman huomion. Eikö nuoremmalla sisaruksella ole vauvana ole siihen oikeutta edes 2 kertaa viikossa muutaman tunnin ajan? Yleensä se on niin, että isompi huutaa milloin mitäkin kriisiä/pyllynpyyhintää/tms. ja vauva jää lattialle huitomaan ja odottamaan, eihän se siitä mihinkään karkaa. Minusta on ollut ihanaa suoda myös vauvalle niitä hetkiä, jolloin saan olla "vain häntä varten". Niitä perheen ja sisarusparven yhteisiä hetkiä riittää kyllä yllin kyllin. Ja nautinto on sekin, että parina päivänä viikossa pääsee kunnon lenkille vauvan nukkuessa vaunuissa, se ei olisi mahdollista (tai joo, mutta tahti olisi melko toisenlainen) isommalla joukolla --> tämä vaikuttaa positiivisesti myös äidin terveyteen, sorjistumiseen raskauden jälkeen ja kenties sitä kautta jopa parisuhteeseen.



:) onnannaa

Vierailija
19/37 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

vauva on kaikki kaikessa. Isommista lapsista viis.



Nämä äidit potevat kroonista vauvakuumetta, sillä juuri VAUVAN hoito on heille niin ihanaa ja ihmeellistä. Kun vauva kasvaa taaperoksi, pukataan uusi vauva, jota hoivata.



Isompihan pärjää jo omillaan.

Vierailija
20/37 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

juuri niin itsekin koin.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme seitsemän viisi