Pitääkö raskaana olevaa kollegaa vähän jeesiä?

Jos et kestä odottamisen ressiä, niin hankkiusu sairaslomalle.



*kolmen lapsen äiti*

Jos ei pysty olemaan töissä/ tekemään työtään, niin täytyy varmaan jäädä sairauslomalle.



t. myös raskaana oleva

Itse olen tehnyt työni pääsääntöisesti normaalisti. Jos olen apua tarvinnut, olen sitä ihan itse pyytänyt. Olen toimistotöissä ja nämä avunpyynnöt ovat koskeneet fyysisiä työtehtäviä: eli kun posti on tuonut ison ja painavan laatikon esitteitä, niin en ole sitä lähtenyt itse raahaamaan enää loppuraskaudesta.

Mutta en ole ihan varma mitä tarkoitit, joten voi olla, että se olisi kohteliasta.



Jos ei ole kykenevä työhän voi hakea sairaslomaa.

Olen itsekin raskaana ja sinnitellyt noin viikosta 20 lähtien lantion löystymisen ja supistustun kanssa. Kysyin noin viikolla 24, että olisikohan mahdollista, että minun ei tarvitsisi loppukeväänä hoitaa välituntivalvontoja (olen siis opettaja isossa koulussa), koska olisi todella tarvinnut kaikki välitunnit lepäämiseen, että olisin jaksanut tunteja pitää ja pihalla partiointi yksinkertaisesti sattui ja aiheutti supistuksia. No, ei onnistunut. Aika pian olin kuitenkin siinä kunnossa, että sain saikkua, koska en pystynyt enää olemaan töissä millään.

MÄ ihmettelen että mikä helvetti se on kun bussissa ei anneta vanhuksille istumapaikkaa ja raskaana pönöttävää naista ei saa auttaa. ?!!

Eikö sen pitäisi olla ihan jokaisen ydinluuhun iskostunutta automaattista kohteliaisuutta? Vai mitä sankareita nämä mammat täällä oikein näyttelee? Voi hyvä isä sentään.

Olisko työelämä vedetty niin tiukoille, että ei riitä muillakaan resursseja enää ylimääräiseen?

silloin kai on pakko sitä sairaslomaa hakea, jos pyynnöistä huolimatta ei auteta.

että tekemästäni työstä saatavat bonukset satavat omaan, eikä raskaana olevan kollegan, laariin. Nyt istun kotona 8-viikkoisen vauvan kanssa. Ei olis tullut mieleenkään pyytää kollegoita tekemään minun töitäni raskauden perusteella. Kyllä mut olis lusmuksi leimattu.

En ihan ymmärtänyt, mitä ap tarkoitti. Periaatteessa toisen töitä ei tarvitse raskauden takia alkaa tekemään, jos ei ole työkykyinen, saa sairaslomaa. Joku kirjoitti tuossa noista välituntivalvojan hommista, siinä kohtaa minusta olisi ollut paikallaan työkavereiden joustaa ja tehdä ne hommat yhden puolesta.



Fyysisissä töissä pitäisi jo työnantajankin puuttua asiaan ja keventää työtaakkaa.



Pitää myös muistaa, että raskaana ollessa toisilla on ihan todellisia vaivoja ja ongelmia. Sitten on niitä, jotka vain haluavat lepäillä, vaikka mitään syytä siihen ei ole. Mulla on työkaveri, joka raskaana ollessaan oli kuullut, että sairaslomaa saa helposti ja kävi sitä sitten kinuamassa useaan otteeseen. Ei sitä saanut,koska ei ollut mitään vaivaa. Olisi vaan halunnut jäädä kotiin ja siirtää kaikki työt mulle. Pomo piti huolen, ettei pystynyt kaikkea työntämään muille ennen aikojaan.

minkä tyyppistä työtä teet?

Itse en pidä siitä ajatuksesta, että raskausta pidetään tekosyynä kaikkeen (niinkuin meidän työyhteisössä). Silloin sairausloma on vaihtoehto, jos ei voi ilman työkavereiden kokoaikaista auttamista tehdä töitään.

Mahtaa olla kova keskinäinen kilpailu, kun kaikki täytyy laskea.



Tietenkään ei ketään työsopimus velvoita kaveria auttamaan, mutta entäs oma tahto? Käytöstavat? Solidaarisuus tai lähimmäisenrakkaus tai millä nimellä kukin sitä kutsuu...



Jos meidän työpaikan 20 akasta joku ottaisi aina sairaslomaa kun henkinen taakka käy liian raskaaksi, niin eipä saataisi paljoa aikaan. Helpompaa on siskojen tuella. Yhteishenki kasvattaa huumorintajuakin, niin että kaikenlaisia asiakkaiden inhimillisiä purkauksia ja suruja kestää paremmin kuin yksin vatvomalla.



Sitäpaitsi, jos on ikävä ajatus joutua maksumieheksi, voi aina laskea että itse saa sitten vastaavassa tilanteessa avun takaisin =)

Taidan olla onnellisessa asemassa työpaikkani suhteen. Olen aina saanut apua, minulle on jopa tuotu aamukahvia ym. vaikka en ole pyytänyt. He suorastaan valvovat etten nosta mitään painavaa tai kanna painavia mappeja ym. Välillä tuntuu että jopa vouhottavat : )



Tosin, työskentelen yhteisössä jossa kaikki muut ovat miehiä ja he sanovatkin minua välillä mammaksi ym. Ja heillä kaikilla on omia pieniä lapsia.

joista toinen saattaa ohimennen mainita käyneensä neuvolassa tai että eilen tuntui ensimmäiset liikkeet. Työnsä tekee mukisematta.

Toinen taas semmoinen, joka joka päivä, moneen kertaan, huokailee ja selittää, että ei pysty nyt tekemään sitä tai tätä,nyt supistaa. Hieroo vatsaansa ja puhuu raskaudestaan koko aika, ruokatauot ym. Olemme hienovaraisesti maininneet s-lomalle jäämisestä, tuloksetta.

Kumman puolella luulet meidän muiden työntekijöiden sympatiat olevan?

Mahtaa olla kova keskinäinen kilpailu, kun kaikki täytyy laskea.

Tietenkään ei ketään työsopimus velvoita kaveria auttamaan, mutta entäs oma tahto? Käytöstavat? Solidaarisuus tai lähimmäisenrakkaus tai millä nimellä kukin sitä kutsuu...

Jos meidän työpaikan 20 akasta joku ottaisi aina sairaslomaa kun henkinen taakka käy liian raskaaksi, niin eipä saataisi paljoa aikaan. Helpompaa on siskojen tuella. Yhteishenki kasvattaa huumorintajuakin, niin että kaikenlaisia asiakkaiden inhimillisiä purkauksia ja suruja kestää paremmin kuin yksin vatvomalla.

Sitäpaitsi, jos on ikävä ajatus joutua maksumieheksi, voi aina laskea että itse saa sitten vastaavassa tilanteessa avun takaisin =)

Harmittaa kun joutuu jonkin verran olemaan töistä pois neuvoloiden yms. takia ja joku toinen joutuu tekemään sillävälin työni..Meillä on kaikilla töissä stressiä, kiirettä ja iso vastuu. Itse haluaisin "jättää hyvän kuvan" ja tehdä viimeiseen saakka oman osuuteni hyvin, jotta siitä on sitten hyvä jäädä äitiyslomalle. Tietenkin se, että työkaverit kysyvät vointia, auttavat vaikkapa kantamaan jotakin raskaampaa (loppuajasta) tai muu perus kohtelias käytös on suotavaa. En halua kuitenkaan erityiskohtelua enkä missään tapauksessa vedota raskauteeni ja ottaa löydemmin.



Nyt olen kiitollinen siitä, että olen 100 % työkykyinen. Tekemällä työni kiitettävästi ja sata lasissa, varmistan, että minulla on työpaikka myös tulevaisuudessa: sekin on epäsuorasti lapsesta huolehtimista (taloudellinen turva).



Ejkä voisit kuitenkin varovasti pyytää apua, jos on jotakin, minkä koet hankalaittavan sinun oloasi työssä. Viestistäsi ei selvinnyt mitä se voisi olla...