Saako sektion jälkeen vauvan mukaan heräämöön viereen? Tai saako isä tulla mukaan?

rinnallekin sen vauvan saa. Kahveja ei heräämössä tarjoilla.

Kyllä siinä hoitaja miltei koko ajan vierellä on mutta muuten siinä "yksin" joutuu olemaan.



Jos isä ollut mukana, on se hoitamassa vauvaa, ei siellä heräämössä vauvan kanssa saa olla. Mulla meni 6 tuntia ennen kuin sain vauvan kainalooni ja pääsin kokeilemaan imetystä. Eka synnytys alakautta oli paljon parempi kokemus kuin sektioon joutuminen ja siitä toipuminen.

Tyksissä ainakin vauvan odottelee isän kanssa heräämössä äitiä kun äiti on vielä ommeltavana ja vauvan saa rinnalle heti kun vaan pääsee heräämöön (jos vointi sen sallii). Ja samana päivänä saa ruoaa, nestemäistä tosin mutta ruokaa kuitenkin.

Mä ainakin jouduin yksin sinne heräämöön, mies jäi vauvan kanssa. Pikaisesti sain leikkaussalissa tervehtiä vauvaa vain. Kävi mies siellä heräämössä sitten ilman vauvaa (oli nukahtanut, jäi hoitajille) mua moikkaamassa pikaisesti. Tuskaa oli siellä maata kyllä, olisi vain halunnut vauvan luo. Väkisin yritin saada jalat liikkumaan, kun se oli kriteerinä poispääsylle.

Ja mitään kahveja ei iskän kanssa tosiaan juotu. En muista sainko mä milloin ekan kerran edes syötävää.. Aika huonot muistikuvat kyseisestä päivästä, vaikka hereillä olinkin sektion ajan. En muista edes milloin imetin ekan kerran tai onnistuiko se yhtään. Vissiin ei kovin hyvin.

vauvaa viereen. Jos olet hereillä lapsen syntyessä, näet hänet lyhyesti. Isä voi hoitaa kylvetyksen ja ekan syötön. Heräämössä heräillään ja toivutaan leikkauksesta kriittisimmän yli sen muutaman tunnin. Sit pääset osastolle, jossa saatat saada lapsen hetkeksi luoksesi. Mistään kahveista on turha unelmoida, leikkauksen jälkeen ei nimittäin anneta ruokaa kuin vasta seuraavana päivänä. kaikki riippuu paljolti myös toimenpiteen ajankohdastakin.



Pahinta kuitenkin oli se ettei saa lasta viereen ja rinnalle.

mites kättärillä? pääseekö sielläkin mies vauvan kans heräämöön?

isä hoitamassa ekaa syöttöä..... Mä siten vaikka lähden sieltä kannettuna sieltä heräämöstä jos ei siellä saa imettää vaikka kuinka olis hereillä....



Sairasta puuhaa erottaa vastasyntynyt äidistään tuntikausiksi!

Mulle on tehty sektio kahdesti K-S keskussairaalassa. Kummallakin kerralla vauva tuotiin heräämöön imetettäväksi. Eikä mulla heräämössäkään mennyt kuin pari tuntia.

Entä miten pystyy ottamaan eka yöksi esim viereen kun ei itse pääse sängystä ylös vielä?

ap

molemmat yöllä joten vauvaa ei heräämöön saanut. PIkaseen näin leikkaus-salissa.

Mutta olen ymmärtänyt,että ainakin täällä suunnitelussa sektiossa on eri heräämö (joka siis toimii vaan "virka-aikaan" ja sinne vauvan saa heti. Siellä kun ei ole muita kuin nämä sektioidut.



Vauvat sain heti osastolle savuttuani viereen. MOlemmat nukkuivat vieressäni sen takia ,että sängystä nouseminen kesti niin kauan. Vaikka nappia painamalla hoitaja olisi vauvan vissiin viereen tullut nostamaankin?

Mutta vauvat on nukkunut vieressä myös sitten kotona.

Itse jouduin viruman heräämössä viisi tuntia, kun vauva oli isän hoidossa osastolla. Normaalisti Jorvissa heräämöstä pääsee parissa tunnissa osastolle.

Tyksissä ainakin vauvan odottelee isän kanssa heräämössä äitiä kun äiti on vielä ommeltavana ja vauvan saa rinnalle heti kun vaan pääsee heräämöön (jos vointi sen sallii). Ja samana päivänä saa ruoaa, nestemäistä tosin mutta ruokaa kuitenkin.

Meillä isi oli kaiken muun ajan vauvan kanssa, paitsi juuri sen kun vauva tuotiin heräämöön.

TAYSissa ainakin sai vauvan viereen heräämöön ja miehen myös. Ja hoitsu kävi välillä kurkkaamassa miten palautuminen etenee. Ja osastolla jos vauva ei ollut mulla vieressä, niin soittelin kelloa, ja hoitaja tuli nostamaan. Olin kyllä niin pökissä ensimmäisen vuorokauden, että pääasiassa vauva oli nukkuessaan siellä hoitajien tilassa, missä moni muukin, ja heti herätessä hänet kärrättiin mulle. Itsekin nukuin väliajat. Jos olin hereillä, niin vauva nukkui mun vieressä.

ja oli oikeasti minusta hirveää (yhtään en liiottele). minusta sektiokivut ei ole mitään siihen verrattuna, että makasin horkassa siellä gyneleikkauksissa olevien mummojen keskellä ja vauva oli poissa. (siis siellä myös niitä ikävimpiä leikkauksia esim. kohdunpoistoja tehdää, joten ei tietenkään voi olla sitten vauvat siellä).

Toki tiedän, että vauva oli hyvässä sylissä isällään, mutta silti. Kyyneleet tulee vieläkin silmiin kun muistelen.

Vauvan sai nähdä leikkaussalissa ja siellä sitä pidettiin vierellä ihan sen aikaa kun vaan ehdittiin. Myös hoitajat kyllä tietävät, että tämä on ikävää ja minusta hoitivat tilanteen niin kuin vain parhaiten voivat.

ensimmäisen kerran. Tai siis yritin imettää. Isä kylvetti vauvan ja isälle toki tarjoiltiin kahvia. Liikkeelle lähdin iltapäivällä (sektio aamulla) ja vauva oli heti sektiosta lähtien vierihoidossa - ensimmäisen yönkin.

mutta siis tietysti tämä on sairaalakohtainen siis. Kättärillä oli näin ainakin vielä neljä vuotta sitten.

Minä toivuin tosi nopeaan puudutuksesta ja pääsin osastolle, jotta lapsi vierihoidossa. Minä sitten yön nostelin vauvaa rinnalle, kunnes aamulla sanoivat, ettei niin olisi saanut tehdä, vaan olisi apua pitänyt pyytää. Mutta olin ihan hyvävoimainen ja eivät kivut siitä yltyneetkään. Joten kunnon mukaan.

Nyt kun synnytin alakautta, niin auttelin naapuripedin sektioäitiä nostamalla pari kertaa rinnalle, kun eihän kätilö samantien aina ehdi, vaikka soittaa. Kärsivällisyyttä siis vaaditaan.

ekassa sektiossa olin heräämössä sen kaksi tuntia, kunnes jalat alko liikkumaan. sitten kärrättiin osastolle missä isä ja vauva odottivt. vauvan sain heti syliin ja pitää kainalossa ihan niin paljon kun halusin. imetyskin aloitettiin heti.

nappia painamalla tuli hoitaja, joka joko nosti vauvan viereen tai siitä pois ja antoi lisämaitoa.



toka sektio tehtiin keskiyöllö 6 tuntia käynnistämisen jälkeen. avauduin vain 2cm.... (mulla 1tyypin diabetes ja se yksi sektio takana, eivät halunneet odottaa pidempään). osastolle mu ei tietenään silon keskelllä yötä kärrätty vaan sain olla synnytyshuoneessa. siellä isä j vauva taas oottivat. kun mut jälleen parin tunnin päästä sinne kärrättiin.

isä nukku hetken meidän kans sielä ja lähti sit ajeleen kotiin. olin sen verran heikkona sinä yönä, että hoitajat hoitivt syöttämisen. vauva oli siinä vieressä kuitenkin koko ajan.

seuraavana päivänä tos 12 pintaan sit vietiin osastolle ja valitettavasti vauva teholle, kun sokerit olivat tippuneet kovasti :(.....



nämä siis Mikkelissä :D

Minulle tehtiin hätäsektio, eli olin nukutuksessa, ja tietysti hengitysputki laitettiin. Kun heräsin heräämössä, putki oli poistettu, mutta en pariin tuntiin pystynyt puhumaan kuin ihan muutaman sanan kuiskaamalla. Hoitajat kävivät ohimenne onnittelemassa, eivät ehtineet pysähtyä kuuntelemaan, mitä yritin sanoa. KUKAAN ei sanonut vauvasta mitään, ei kertonut, tuliko tyttö vai poika eikä sitä, oliko vauva terve ja kaikki muuten hyvin. Vasta pari tuntia maattuani joku pysähtyi hetkeksi viereeni ja antoi tipan vettä. Silloin vasta sain kysyttyä vauvasta. Ja ei todellakaan isää ja vauvaa päästetty heräämöön. Isä syötti ensimmäisen kerran pullosta. Ja yöksi annoin vauvan hoitajille, koska todella tarvitsin unta enkä olisi vauvaa voinut hoitaa kun en pystynyt edes kääntymään sängyssä ilman apua.

a siis onhan siellä tietty muitakin potilaita mutta ei saa vauvaa tai miestä sinne vaan ne odottaa muualla. Mä jouduin olemaan siellä 3h.