Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Hiusten repiminen

16.12.2008 |

Meillä on 1 v poika, joka on pienen ikänsä ollut mun hiuksissa kiinni. Aina olessaan väsynyt tai käydessään nukkumaan, pitää saada "räpeltää" mun hiuksia. Kai se on vähän niinkuin unilelu hänelle. Olen yrittänyt tarjota tilalle unileluja, mutta mikään ei korvaa hiuksien hiplaamista. Tilanne on lisääntynyt tissittelyn loputtua, vaikka jo tissillä ollessaan hiplasi hiuksia. Muuten tämä ei haittaa, mutta kun nukutaan perhepedissä poika repii yöllä tosissaan hiuksista, jos ei saa unta. Tällaisia öitä on pari viikossa, että tuntuu koko kuontalo irtoavan. Se ei siis ole mitään hellää silittelyä! Olen tosiaan kokeillut unileluja, kädestä pitämistä yms. mutta hiuksista vaan tuntuu olevan mahdotonta luopua.

Lisäksi hänestä on mukavaa repiä muiden ihmisten hiuksia esim. muskarissa toisten lapsien. Hänelle se kai on "tykkäämistä", mutta muidenpa siihen on vaikeaa siten suhtautua. Vielä ei tunnu menevän mikään puhuminen asiasta läpi.



Kertokaa hyvät ystävät, miten moisesta "riippuvuudesta" pääsi eroon? Onko kenelläkään vastaavaa? Suurin ongelma on just tuo öinen hiusten nyhtäminen, kun unta etsitään.

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 |
17.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi, mulla ei kyllä ole neuvoja antaa, mutta kohtalotoverisi kyllä olen.

Meidän 1v tyttö on aina myös ollut hiuksissani kiinni. Ennen nukkumaan menoa sylissä pyöritteli käsillään ponnariani ja imettäessä repi etuhiuksiani. Yöllä viereen päästyään etsi myös heti hiukset käsiinsä. Siinä tosissaan meinaa nousta savu korvista, kun yöllä heräät siihen, että lapsi kiskaisee täysillä hiuksista.



Meillä taas imetyksen lopettamisen myötä repiminen pikkuisen helpotti. Tai näin ainakin luulin, sillä tänään on taas ollut repimispäivä. Nyt tuo repiminen ei tosin enää ole hellittelyä millään tavalla. Lapsi ottaa hiuksista kiinni jos häntä kieltää jostain ja kovaa muuten ottaakin. Melkein kyyneleet nousevat silmiin. Kieltäminen vain pahentaa asiaa ja ote tiukentuu. Hän ymmärtää kyllä jo paijaamisen ja repimisen eron. Jos pyytää tyttöä paijaamaan niin hän osaa nätisti tällöin silittää tukkaa. (Tätä on opeteltu paljon, koska naapurin koira sai aina kärsiä kovakouraisista silityksistä)



Huokaus, neuvoja en siis voi antaa. Uskon tuon menevän jossain vaiheessa ohi, toivottavasti mahdollisimman pian.

Mukavaa joulun aikaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla