Lue keskustelun säännöt.
Olenko outo ja lapsellinen?
11.05.2009 |
Minulla on tapana käydä pari kertaa vuodessa tapaamassa toisella puolella Suomea mummoani noin viikon verran, ja olen 21-vuotias. Viihdyn siellä tosi hyvin, eikä kukaan pakota minua sinne. En myöskään koe sitä velvollisuudekseni. Saman ikäiset kaverini olivat ihan ihmeissään kun kuulivat tästä, koska he eivät viitsisi lähteä 600km päähän tapaamaan mummoaan.
Olin pienenä paljon hoidossa hänellä, ja kun hän muutti Pohjois-Suomeen, niin jatkoimme siskoni kanssa mummokäyntejä, ja teemme sitä edelleen. Tuntuisi oudolta lopettaa käynnit, koska olen jo näin "iso" :)
Olenko oikeasti vähemmistöä, luulin että useimmat tapaavat isovanhempiaan, vaikka olisivat jo kasvaneet aikuisiksi?
Kommentit (6)
No ei ole tollasta, mutta kyllähän toi tavallaan menee vaikka mökkeilystä.
Ja sulla on hyvä suhde mummoon, siitä varmaan on moni kateellinen.
Äidin näkökulmasta katsottuna (ja ikääntyvänä naisena) veikkaan että käyntisi mummolassa on vuosi vuodelta vaan parempaa; niinkun hyvä viini!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähellä asuvaa viikottain, 500 km päässä asuvaa kerran vuodessa.
Et ole outo, vaan normaali.
Niin minäkin, silloin aikoinaan.
Mummoni oli 14 kk sairaalassa ennen kuolemaansa. Kävin 3 kertaa viikossa häntä katsomassa, paitsi kesälomamatkan aikana. Suurin osa kavereista piti mua ihan hölmönä. Mulle mummo oli tärkeä ihminen; asuin hänen kanssaan 5 vuotta ja senkin jälkeen olin ip-hoidossa.
Ja kun sairaalassa katsoi vanhusten kohtelua ja "hoitoa", en olisi todellakaan jättänyt avutonta ihmistä sinne yksin. Tuskinpa hän olisi saanut ruokaakaan lautaselta suuhun kun hoitajat olivat liian kiireisiä auttamaan.
Ne, jotka asiaa kummaksuvat, ovat mun mielestä outoja.
Itse käyn kerran viikossa mummullani. Tiedän että hän odottaa kovasti vierailujani ja minustakin sinne on aina mukavaa mennä.
Mummuni on fiksu ja ihana ihminen.
Meilläkin minä olen ollut hänellä lapsena paljon hoidossa. Se kyllä lähentää. Toivon samanlaista suhdetta omien vanhempieni ja lasteni välille.
Pelkästään hyvä asia tietenkin