Lue keskustelun säännöt.
Miksi joillakin "yläluokan" edustajilla on hirveä tarve toitottaa saavutuksistaan?
11.05.2009 |
Minulla on yksi tällainen kaveri - kunnianhimoinen, rikas ja korkeasti koulutettu. Hän on ihan mukava tyyppi muuten, mutta en millään jaksaisi kuunnella sitä jatkuvaa saavustusten esittelyä.
Jostain syystä tämän kaverin vain täytyy olla kaikessa parempi kuin muut. Jopa kärsimyksessä - jos hänellä on vaikka jokin sairaus, niin HÄNEN vointinsa on paljon kamalampi kuin muilla ja HÄNTÄ kohdellaan lääkärissä huonosti.
Aargh...
Kommentit (20)
Kaveri jokin aika sitten kertoi tämmöisistä painaismaisista sukulaisista, jotka ovat menestyneet loistavasti elämässä - eivätkä jätä väliin ainuttakaan tilaisuutta tuoda sitä esiin. Sukujuhlat on piinallisia kun kaveri joutuu kuuntelemaan saavutusten paraatia. Paitsi vanhemmat, myös lapset ovat luonnollisesti huippulahjakkaita, huippukouluissa, parhaita kaikessa. Vähemmän menestyneisiin sukulaisiin suhtaudutaan alentuvasti ja koetaan koko ajan löytää pieniä keinoja lytätä. Että mikä ihme siinä voi olla! Voiko se nyt oikeasti olla mitään huonoa itsetuntoakaan, koska pääseekö kauhean huonolla itsetunnolla varustettu noin pitkälle elämässä? Ja toisaalta kun elämässä on noin hienosti saavutettu, niin eikö silloin voisi pikkusen suoda jotain niille vähemmän varakkaille / urakeskeisille sukulaisillekin eikä vaan jatkuvaa yritystä lytätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan silkasta epävarmuudesta. Löytyy niitä itsestään melua pitäviä pröystäilijöitä kaikista yhteiskuntaluokista. Ne asiat, joilla leveillään, ovat vain vähän erilaiset.
Terveellä itsetunnulla varustettu ihminen ei tee itsestään maailman keskipistettä. Toki saavutuksistaan saa olla ylpeä, mutta tämä ei tarkoita niistä jatkuvaa toitottamista.
Ehkä ihminen on aina ajatellut että pitää saavuttaa sitä tai tätä ettÄ on tarpeeksi hyvä, arvostettu tai kunnioitettu. Eikä sitten ole kasvettu ihmisenä samaa vauhtia kuin ulkoisesti on edetty.
Se on tylsääkin tylsempää kuunnella jatkuvaa itsekehua. Olen kyllä siinä mielessä epäsuomalainen, että menestyksestä voi iloita ääneen ja siitä pitäisi muidenkin osata iloita mukana, mutta jos elämâ menee vaan oman hyvyyden hehkutukseen niin siinä on vähän eri asenne kysesssä.
Muistelen itse yhtä sukulaista joka piti nousukaspuheen juhlissa, mutta vaikka mies oli ihan ihmeissään itse menestyksestä niin se kuulosti lähinnä siltä, että oli vaan lähtenyt liikkeelle niin alhaalta että ns normaalisaavutus tuntui hurjalta hypyltä... Siinä olis ollut syytäkin iloita ja oltais voitu olla kaikki kuulijat hyvinkin kiitollisia siitä että asiat on paremmin, mutta se puhe oli niin täynnä omahyväisyyttä ja kehuskelua, että se ei herättänyt kovin paljon positiivista vastakaikua. Ihan niinkuin oman hyvyytensä takia elämâssä pärjäisi.
Mielestäni pärjäämiseen vaikuttaa moni muukin asia kuin se miten itse asiansa hoitaa. Joillain on paremmat lähtökohdat jo valmiiksi, toisella sattuuu hyvät työpaikat heti alkuun, toinen menee varakkaamman tai koulutetumman kanssa naimisiin, toiselle raha esim; merkkaa enemmän kuin toiselle tms. Että nöyryys sopivassa suhteessa olis hyvä ominaisuus meni kuinka hyvin tahansa. Ja sitäkâän ei kannata unohtaa että voi olla kiitollinenkin ja kaiken voi menettääkin silmänräpäyksessä. Sitten on ilo menestyksestäkin sellaista johon toisetkin voi yhtyä.
Itselläni on korkea koulutus, mutta yksinkertainen elämâ ja pienet tulot siitä syystä, että satun arvostamaan muuta kuin rahallisesti menestyvää elämäntapaa. Että minuakin voi joku "menestyjä-ystävä" sääliä että en ole kaikesta huolimatta "saavuttanut" enempää, ja kuitenkin minulla on kaikki mitä tarvitsen ja monta iloista uutista minunlaisestani menestymisestä kerrottavana. Ne eivät vaan ole sellaisia ostinpa-uuden-talon/auton -kaltaisia.
että koen koulutukseni ja työni takia kuuluvani yläluokkaan, mutta minulta puuttuu kaikki ns yläluokan ulkoiset merkit, joskaan eivät käytöstavat, hehhe.
mutta en minäkään usko että siinä on luokasta kysymys, vaan ennemminkin persoonallisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siis välttämättä osoitus kauhean huonosta itsetunnosta joka piiloutuu itsensä ylentämisen taakse. Jospa tikapuiden yläpäässä materialla ja menestyksellä pröystäily ruokkii tietyissä piireissä itseään. "Kaikki" tekee sitä, joten tartunta on väistämätön, eikä nousujohteisessa uraputkessa oleva itsekään tajua sitä että vuosien mittaan on liittynyt kuoroon ja ajatukset on ruvennu kiertämään kehää jossa koko ajan tarkkaillaan onko parempi kello kuin naapurilla.
että kusi on noussut päähän. Nätisti sanottuna nöyryys on päässyt unohtuman.
Sellainen ihminen on hyvin, hyvin, hyvin harvassa, jolle ei nouse menestys hattuun. Käytännössä tuollaista ei edes ole olemassa, ellei elämässä ole tapahtunut jotain, mikä pitää nöyränä.
Menestyksen ei tarvitse olla rahallista tai muuta saavutusta. Kyllähän sen huomaa tälläkin palstalla, kun mammat kehuvat kilpaan kasvatussaavuutuksistaan: he ovat onnistuneet siinä, eikä kotona ole niin haastavaa lasta, että pitäisi heidät nöyränä - niin se ....hmmm.... kusi....tulee lankoja pitkin meille asti.
t. käyttäytymistieteilijä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kusi on noussut päähän. Nätisti sanottuna nöyryys on päässyt unohtuman.
Sellainen ihminen on hyvin, hyvin, hyvin harvassa, jolle ei nouse menestys hattuun. Käytännössä tuollaista ei edes ole olemassa, ellei elämässä ole tapahtunut jotain, mikä pitää nöyränä.
Menestyksen ei tarvitse olla rahallista tai muuta saavutusta. Kyllähän sen huomaa tälläkin palstalla, kun mammat kehuvat kilpaan kasvatussaavuutuksistaan: he ovat onnistuneet siinä, eikä kotona ole niin haastavaa lasta, että pitäisi heidät nöyränä - niin se ....hmmm.... kusi....tulee lankoja pitkin meille asti.
t. käyttäytymistieteilijä
Paistaa tekstistäsi läpi :D
Oli tuo yksi vastaaja käyttäytymistieteilijä tai ei, niin kyllähän tuo teoria ihan todennäköiseltä vaikuttaa. Minkähänlaista sellaisen kusipään elämä on? Onko kusipäisyys miellyttävä olotila? Todennäköisesti? Entä mikä on sen ennuste? Kerran kusipää aina kusipää, jollei jotain tapahdu? Vai tekeekö ikä ihmisestä aina pikkasen vähemmän suoritusintoilijan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
liiku "yläluokan" parissa, mutta yhdessä hommassa törmäsin kerran sellaiseen nuorehkoon naiseen, no ei sekään mikään aatelinen ollut mutta perheensä oli rikas kuin piru. Ei kai siinä mitään jos hehkuttaa omia ja isänsä saavutuksia ja rahoja ja lahjakkuuksia jne, ärsytti vain, kun piti sitten samalla lytätä esim. minun tulevaisuudensuunnitelmat. Viimeisenä päivänä meinasin kysyä, että onko hän ihan oikeasti tuollainen bitch vai onko se jotain kummaa esitystä, mutta pidin suuni kiinni.
mihinkään luokkiin kuuluvaksi vaan pitää kaikkia tasa-arvoisesti yhtä arvokkaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mihinkään luokkiin kuuluvaksi vaan pitää kaikkia tasa-arvoisesti yhtä arvokkaina.
menestymästä päästyään? Onko se erittäin harvinaista, kuten tuo yksi väittää?
arvasinkin, että kalikka kalahtaa täällä:-).
En puhu kusipäisistä ihmisistä, vaan ihmisestä, jolle nousee kusi päähän: Jos aina saat sen työpaikan, jota lähdet hakemaan ja sinut valitaan sadan ihmisen joukosta, niin on inhimillistä, että alat uskomaan itseesi, että sinussa on jotain erikoista.
Kyse on aivan normaalista reaktiosta. Ehkä tuo sanonta "kusi nousee päähän" on tällä palstalla liian voimakas.
Katsokaan nyt julkkiksiakin. Harvassa on julkkis, jolla ei ole noussut päähän. Kavereiden kanssa olemme vertailleet paljonkin niitä ihmisiä, jotka ovat työnsä puolesta nousseet estradeille. Voi että he ovat muuttuneet opiskeliuajoista! Sellainen "minä olen jotain"-asenne paistaa!
Jälleen korostan: eivät he "kusipäisiä" ole.
Ja kyllä, olen käyttäytymistieteilijä ihan oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivät he "kusipäisiä" ole.
Itse käytin kieli poskessa sanaa kusipää, en myöskään tarkoittanut että nuo ihmiset olisivat oikeita kusipäitä. Olis varmaan pitänyt tehdä selväksi.
he eivät välttämättä halua koko ajan korostaa omaa permmuuttaan.
Ovat vain oppineet että niin tehdään.
Joskus ajattelen että pitävät muita huonompina, tai ehkä ajattelevat huonosti niistä jotka eivät samalla tavalla vastaa heidän odotuksiin.
Yksi kysyi minulta suoraan mikä on asuntoni arvo. Vastain kierrelleen ja kaarrellen ja huomasin kuinka hän keskittyi siihen mitä sanoin yrittäen arvata kuinka arvokas se saattaisi olla.
Minulla on muita aarteita elämässä kuin raha. Ja en rahan takia toisia parempina pidä. Enemmän ajattelen että ne joilla sitä on, on hyvä karttaa
Ihan varmasti löytyy niitä oman erinomaisuutensa toitottajia.
Totta on kuitenkin myös se, että jos satut olemaan korkeasti koulutettu ja varakas, ehkä vielä asumaan arvostetulla alueella hienossa talossa ja ajamaan komealla autolla, niin on aivan varmaa, että sinua pidetään kusipäisenä oman erinomaisuutesi toitottajana, vaikket sanoisi yhtään mitään. Pahimmillaan sinua pidetään sellaisena, vaikka kulkisit rääsyissä ja ajaisit vanhalla polkupyörällä niin, ettei kukaan pysty asiaa edes huomaamaan, koska aina löytyy joku, joka on toitottanut asiaa eteenpäin.
Ei varakkaammalle ja hyvin koulutetulle ihmiselle anneta tietyissä piireissä edes mahdollisuutta olla tavallinen, vaan leima isketään jo ennenkuin nähdään koko tyyppiä. Sen vuoksi monet eivät edes viitsi yrittää mennä "tavisten" seuraan, vaan viihtyvät paremmin "omanlaistensa" joukossa, missä saa sentään olla edes kutakuinkin normaali ihminen.
kell' onni on, se onnen kätkeköön.
Muuten av-mammat haukkuvat.
Ei varakkaammalle ja hyvin koulutetulle ihmiselle anneta tietyissä piireissä edes mahdollisuutta olla tavallinen, vaan leima isketään jo ennenkuin nähdään koko tyyppiä. Sen vuoksi monet eivät edes viitsi yrittää mennä "tavisten" seuraan, vaan viihtyvät paremmin "omanlaistensa" joukossa, missä saa sentään olla edes kutakuinkin normaali ihminen.
Ihan varmasti löytyy niitä oman erinomaisuutensa toitottajia.
Totta on kuitenkin myös se, että jos satut olemaan korkeasti koulutettu ja varakas, ehkä vielä asumaan arvostetulla alueella hienossa talossa ja ajamaan komealla autolla, niin on aivan varmaa, että sinua pidetään kusipäisenä oman erinomaisuutesi toitottajana, vaikket sanoisi yhtään mitään. Pahimmillaan sinua pidetään sellaisena, vaikka kulkisit rääsyissä ja ajaisit vanhalla polkupyörällä niin, ettei kukaan pysty asiaa edes huomaamaan, koska aina löytyy joku, joka on toitottanut asiaa eteenpäin.
Ei varakkaammalle ja hyvin koulutetulle ihmiselle anneta tietyissä piireissä edes mahdollisuutta olla tavallinen, vaan leima isketään jo ennenkuin nähdään koko tyyppiä. Sen vuoksi monet eivät edes viitsi yrittää mennä "tavisten" seuraan, vaan viihtyvät paremmin "omanlaistensa" joukossa, missä saa sentään olla edes kutakuinkin normaali ihminen.
NIIN TOTTA!!!
Mamma jo aikanaan toitotti "lika barn leka bäst" , ja se valitettavasti pitää paikkaansa.
yläluokkaan kuuluvia, vaan ns. nousukkaita.