Elämä ärsyttää.... argh....
Mies on sitä meiltä, että kun hake pojan tarhasta ja laittaa ruoan ennen kun tulen töistä, niin hän on tehnyt osuutensa päivän kotitöistä.
Jättää postit eteisen lattialle, ei laita pojan vaatteita/kenkiä henkariin ja kaappiin, saati omat kenkänsä/takkinsa. Itse aloitan raivaamalla eteisen jotta pääsen sisään.
Iltaisin pitää aina olla menossa jonnekin, kauppakeskuksiin, anoppilaan, kirjastoon, ulos. Hyvä jos ehdin syödä niin johan pitää olla menossa jonnekin. Kaikki jää kotona tekemättä, tiskaamiset, pyykinpesut, siivoamiset. Kotiin kun vihdoin pääsään, niin hirveellä kiireellä pojan iltatoimet jonka aikan mies syö iltapalaa ja keuhkoo kun yritän saada poikaa syömään iltapalaa, käymään pesullla, pestä sen hampaat. Jos erehdyn sanoaan, että mies voisi pestä pojan hampaat silläaikaa kun laitan pyykit koneeseen, saan tiuskaisut takaksin, että hän hakee pojan, kantaa ruoat kotiin ja tekee ruoan.
Vihdoin kun saan pojan nukkumaan noin 21 (pitäisi mennä jo 20) niin aloitan keittiön raivaamisen, pyykin pesun, puhtaiden vaatteiden laittamisen kaappiin ym. Yleensä en edes jaksa tehdä enää mitään siinä vaiheessa. Pyykkiä en viitsi yleenä edes pestä (pakolliset pesen) niin myöhään ettei naapurit häiriinny (vanhoja ihmisiä). Käyn äkkiä suihkussa ja melkein kaadun sänkyyn. Kehtaa mies tulla vonkaamaan vielä seksiä tässä vaiheessa... joopa joo sehän on päällimmäisenä mielessä.....
Vuorokauden tunnit ei riitä kaikkeen, tai siltä tuntuu.... En saa mitään tehty kotona.... kaikki jää.... Nytkin keittiö raivaamatta, pyykit pesemättä, talvivaatteet lojuu tuolilla ja odottaa kellariin viemistä, korillinen pyykkiä odottaa silittämistä, lakanat vaihtamatta.... ja ties vielä mitä. Huusholli rupee olemaan niin sotkuinen, että huh huh. Kun miehelle valitta, että pitäisi siivota, niin tokaisee vaan, että kyllä sen ehtii myöhemmin..... milloin, kysyn minä.... Jos jos jokin tavara kadoksissa, minä olen sen kadottanut, jemmaan sen vaatteet jonnekin kun ne ei ole juuri päällimmäisenä laatikossa..... voi helvetti......
Työkin ärsyttää.... liikaa töitä liian pienillä resurseilla, mutta pomoa ei kiinnosta....
Hitto, että tää elämä ottaa pääääähännnnn......
Pakko oli purkautua kun ei ole ketään kenelle puhua......
Kommentit (17)
ja anna miehen mennä lapsen kanssa jos haluaa. Ja silittämistä en ymmärrä alkuunkaan. Meilläkin välillä kaaos, mutta mitäs sitten. Itse teen vain välttämättömät, eli en silitä, lakanat vaihdan kun ehdin ei ole niin tarkkaa päivän päälle, vessan pesaisen samalla kun käyn suihkussa ja arki illoille en suunnittele mitään ylimääräistä menoa, silti riittää päiväkodin ja koulun juttuja, mutta mihinkään kyläilyyn tai shoppailuun en iltoja tuhlaa. Relaa vähän, niin helpottaa.
et sitä älyä, että ei sun tartte lähteä käymään anoppilassa tai kirjastossa jos ei se sulle sovi. Jäät kotiin tiskaamaan.
tai tosi harvoin menee yksin/pojan kanssa illalla jonnekin.... Kun sanon etten nyt ehdi kun pitäisi tehdä sitä, tätä ja tuota niin sanoo vaan, että "ei ne mihinkään karkaa"....jos ei ne mihinkään karkaa kun kunkaan ei niitä tee....
Meillä silitetään vain pakolliset (paitapuserot, suorat housut). Miehen vaatteita en silittele kun työvaatteet. Omia nuo kaikki on ja kohta kaapissa ei ole vaatteita.
Jos en halua mennä illalla mihinkään istuu mies mököttämässä koko illan kun e pääse pois. Tuntuu siltä ettei se viihdy kotona. Valittaa aina kun tavarat levällään mutta ei tee mitään asian eteen.
Paiskaa kohta koko ukon pihalle kamoineen päivineen....
ap
Jonkun (aikuisen) pitäisi varmaankin tehdä teille seinälle lukujärjestys...
Ei ole sen kummallisempaa. Jos mies menee yksin, niin menkööt! Saat kyllä silitettyä ja tehtyä asioita vaikka lapsi on kotona kanssasi. Itse asiassa paljon paremmin, kun ei ole hermot kireällä mihen makoilun vuoksi...
Jonkun (aikuisen) pitäisi varmaankin tehdä teille seinälle lukujärjestys...
kun kerran olet 'aikuinen' kommentistasi päätellen......
Ja kutsukaa se anoppi vaikka välillä teille niin voit tehdä kotihommia samalla kun anoppi on lapsen kanssa.
1-2 iltaa viikossa vois olla sellaisia et teette kaikki yhdessä kotitöitä (kuka mistäkin tykkää) ja näin poikakin oppisi "tavoille" eikä siitä tule tulevaisuudessa laiska vätysmies jollekkin.
Mun mielestä on kuitenkin kivaa ja tärkeää välillä käydä koko perheen voimin jossain (esim. just kirjastossa, anoppilassa ja ulkoilemassa).
- selkeät säännöt siitä, kuka tekee mitäkin
- jos ei toimi niin ukko pihalle
- arkirytmin rauhoitus. päiväkoti-ikäiselle ei todellakaan ole hyväksi juosta kaikkia iltoja milloin missäkin.
Anteeksi vaan, mutta minusta valitat todellakin turhasta. Miehesi hakee pojan, käy kaupassa ja laittaa ruoan, sinä tulet valmiiseen pöytään. Iltaohjelmaakin jaksaa järjestää. Ja sinä valitat.
Minusta miehesi kuulostaa kivalta ja rennolta tyypiltä, ja sinä niuholta. Kotitöitä voi varmaan järkeistää niin, että niistä selviää pojan nukkumaanmenon jälkeen. Myös pojan iltatoimia voi tilanteen mukaan helpottaa niin, että syöttää iltapalan vaikka siellä anopilla.
Jotenkin vaikea samaistua turhautumiseesi. Lapsiakin on ilmeisesti vain yksi, miten voi olla olevinaan noin vaikeaa?
asiat tehdään (ei tosin kirjoitettuna).
Mies hakee lapset päiväkodista, iltapäivähoidosta ja tekee ruoan, tulen valmiiseen pöytään.
Yhdessä korjataan astiat ja siistitään jäljet, tehdään vaadittavat kotihommat (silitykset ja isommat siivoukset ja lakananvaihdot hoidetaan viikonloppuisin yhdessä) ja sitten lähdetään yhdessä kirjastoon, anoppilaan tai ulkoilemaan tai mies vie lapsia harrastuksiinsa.
Iltapala tehdään ja nautitaan koko perhe yhdessä ja lasten iltatoimet tekee kuka milloinkin, jos itse ole juuri ripustamassa pyykkiä, mies menee pesemään lasten hampaita tai toisinpäin.
Ei tätä OY Perhe Ab.tä pystyisi muuten pyörittämään, jos ei hommia jaettaisi.
Anteeksi vaan, mutta minusta valitat todellakin turhasta. Miehesi hakee pojan, käy kaupassa ja laittaa ruoan, sinä tulet valmiiseen pöytään. Iltaohjelmaakin jaksaa järjestää. Ja sinä valitat.
Minusta miehesi kuulostaa kivalta ja rennolta tyypiltä, ja sinä niuholta. Kotitöitä voi varmaan järkeistää niin, että niistä selviää pojan nukkumaanmenon jälkeen. Myös pojan iltatoimia voi tilanteen mukaan helpottaa niin, että syöttää iltapalan vaikka siellä anopilla.
Jotenkin vaikea samaistua turhautumiseesi. Lapsiakin on ilmeisesti vain yksi, miten voi olla olevinaan noin vaikeaa?
Voi olla, että nipotan ja marisen mutta jos listaan ne kotityöt mitä mies tekee ja mitä minä teen sekä yritetään mahduttaa ne yhdelle päivälle niin, että joka hiivatin ilta pitää huidella pitkin kyliä.....
Mies:
- hakee pojan tarhasta joka sijaitsee 50m kodistamme
- käy kaupassa jonka ohi kuitenkin ajaa kotiitulomatkalla
- tekee ruoan joka toinen päivä. Joka toinen päivä lämmittää edellisen päivän ruoan. Syömme siis kaksi päivää samaa ruokaa.
Minä:
- raivaan eteisen jotta edes pääsen sisään. Kaikki vaatteet henkariin+kaappiin, kengät kaappiin. Mahdolliset likaisten vaatteiden huuhtelu.
- Miehen ruoanlaittosotkujen siivoaminen+keittiön raivaaminen+tiskikoneen tyhjennys/täyttö
- likaisten vaatteiden haku työhuoneesta ja pojan huoneesta
- pyykinpesu
- puhtaiden vaatteiden viikkaaminen ja kaappinlaitto
- tavaroiden järjestäminen, likaiset astiat keittiöön
- pojan iltapesu, iltapala, hampaanpesu
Noi ylläolevat ovat siis sellaisia jotka pitää tehdä joka päivä. Lisäksi huolehdin viikkosiivouksesta, lakanoiden vaihdosta. Ainoat asiat mistä mies huolehtii ylläolevien lisäksi on auton siivous (noin 3-4 kertaa/vuosi), auton pesu (todella harvoin), ikkunoiden pesu (yleensä 2 kertaa/vuosi, yleensä kerran vuodessa). Muuta ei tee viikottain.
Mies on tehnyt omansa jo kun minä kotiudun töistä noin klo 17.
Hoidan kaiken itse, kun mies tällä hetkellä reissutyössä. Aamulla herätys klo.6.00,aamuhommat (aamupalat, tiskikoneen tyhjennys, pyykit yörimään, edellsiet narulta kaappiin)ja lapset 8v kouluun ja 5v päiväkotiin, siitä kiireellä töihin, töissä klo.8.30-16-30 ja kiireeellä päiväkotiin hakemaan lapsi. Kotiin ja perheelle ruokaa, keittiön siivous ja tiskikoneen täyttö, pyykit kuivumaan. Lapsen läksyjen tarkastusi. Sitten iltapalaa, iltapesut ja hampanpesut, iltalukemiset ja unille. Ja jossain välissä vielä kaupassa käynti ja ruoan valmistaminen seuraavaks päiväks. Pari kertaa viikossa vielä lapsenkoristreenit ja mahdolliset koulun/pk:n vanhempainillat tms. Aika täyttä elämää, mutta en viitsi silti turhia rutista. Joten kieltämättä vähän ärsyttää ap.n rutina. Teitä on kuitenkin 2 aikuista, joilla päivätyö ja vain 1 lapsi.
Edelleen viestistäsi tuli vähän sellainen olo, että laiska töitään luettelee ;-) Älä pahastu. Mutta siis sinulla on esim. kolmessa kohdassa pyykit: 1) likaisten vaatteiden haku 2) pyykinpesu 3) puhtaat paikalleen. Minusta nämä ovat yksi työ: pyykkihuolto. Vastaa miehesi kohtaa kaupassakäynti. Voi ne kauppareissutkin jakaa vaiheiksi jos haluaa: viikon ruokien suunnittelu, kauppalistan tekeminen, kaupassakäynti, ruokakassien kantaminen kotiin, ruokien asettaminen paikoilleen... Samoin mainitset pojan iltapesut ym. kotitöinä, eikö sitten isän listassa pitäisi lukea pojan vaatteiden riisuminen päiväkodin jälkeen ja iltaohjelman kehittely... ;-)
Ei sinun työmääräsi kovin suurelta kuulosta, mutta sitä voisi kyllä järkeistää. Minkä ikäinen poika on? Eteisenne ei kai ole kovin toimiva, muuten pienikin poika voi kyllä pistää takin+kengät ym. paikalleen. Naulakkoon ehkä mieskin jaksaisi ripustaa, jos henkariin ei jaksa. Jos kaikesta huolimatta jää ripustamatta niin tee niin kuin minä: potki sen verran syrjemmälle, että pääset kulkemaan eteisen läpi ;-)
Miehesi on näköjään jo järkeistänyt töitään, kun laittaa ruoan vain joka toinen päivä. Sinun töistäsi tekisin myös niin, että pesisin pyykkiä enimmäkseen viikonloppuna (toimii meidän 3-lapsisessa perheessä) ja samoin järjestelisin tavaroita vain viikonloppuna - jos kerran olette töissä+päiväkodissa ja illatkin jossain, niin miten tavarat aina leviävät? Jos leluista on kyse niin opeta poika itse keräämään/kerää perjantaina ennen viikkosiivousta.
Keittiö pitää minustakin siivota joka päivä. Meillä se menee niin, että astiat koneeseen ja päälle, vähän rättiä pitkin pintoja. Aamulla tyhjennän koneen samalla kun kahvi tippuu.
Ei voi kuin nauraa ap:n "pulmalle"... t. Neljän äiti
Ehkä teille joillekin mammoille on kunnia-asia tehdä yksin kaikki kotityön, mutta meitä on muuhunkin junaan.
Minä ymmärrän ap: ta.
Nuo hommat mitä miehesi tekee, eivät rasita eivätkä vie aikaa juurikaan.
Jos ap tosiaan tekee yksin kaikki muut kotityöt (siivoukset, pyykkihuollon jne) niin jotain on pahasti vinksallaan.
Miehelle selvät säännöt.
Rautalangasta vääntäen teet selväksi, että miehen on osallistuttava enemmän. Teepä vaikka niin, että kirjoitat ylös kaikki kotityöt ja niihin käytetyn ajan vaikka parin viikon ajan. Luulisi selviävän miehellekin, että jotain on tapahduttava.
meillä silitetään vain miehen työvaatteet. ja ihan sen takia, että aikaa jäisi muuhunkin, vaikka sitten ihan perus ylläpitosiivoukseen.
ymmärrän ärtymyksesi, meilläkin monesti kisaillaan samanlaisista asioista.