Oletteko onnistuneet opettamaan lapselle itsehillintää?

Tänään just mietin, että vaivaakohan meidän 3,5v joku kun ei osaa olla lyömättä. Hän on kans sellanen tulistuva sielu, lisäksi luova persoona ja uppoutuu usein hyvin leikkeihinsä. Ei minusta mikään ADHD-tyyppinen, vaikka joskus oon sitäkin miettinyt. Lapsi on kotihoidossa ja hällä on reilu vuoden ikäinen pikkuveli. Tosi herkästi esikoinen myös tuntuu imevän meidän vanhempien mielialan ja tapamme toimia. Jos oon esim. ite äkäisempi (oon aloittanut just e-pillerit, jee jee), niin sitä lyömistä tuntuu olevan kovasti. Lisäksi on päänsärkyä usein (ilm. migreeni), joka ilmenee just aggressiivisuutena yleensä ensin ja vasta sen jälkeen kipuna. Ja ihan pissa ja kakkahätä tekee pojasta kans herkän lyömään. Ja sinne pissalle kun ei millään voi mennä kun viimetingassa tai liian myöhään. No, ap:llä poika on jo isompi, niin tota pissaongelmaa ei varmaan enää oo. En tiiä osasinko oikeastaan auttaa, mutta oon miettiny tosiaan, että mihin asti toi lyöminen on normaalia.

mutta koulussa tulee ongelmia, jos provosoituu herkästi ja lyö takaisin. Tällaista lasta on mukava ärsyttää... Meille sanottiin, että pojilla 7-vuotissynttärien jälkeen väkivaltainen käytös pelkän itsehillinnän heikkouden takia pitäisi jäädä pois. Eli lapset kypsyy pikku hiljaa. Jos mitään ihmeempää neurologista ongelmaa ei ole, niin kyllä se siitä.

miten olette toimineet, mikä auttaisi?

jankutus, muistutus, korvaavien tunteenilmaisukeinojen opettaminen, ylilyönneistä rankaiseminen ja onnistumisesta palkitseminen. Selittäminen, sosiaaliset tarinat, jankuttaminen, muistutus, korvaavien...





Nämä meidän erityislapsella ovat vuosien työllä tuottaneet tulosta. Mitään vippaskonstia ei ole. Työ kestää aikansa ja menee perille kun menee.

Nämä meidän erityislapsella ovat vuosien työllä tuottaneet tulosta. Mitään vippaskonstia ei ole. Työ kestää aikansa ja menee perille kun menee.

Tai sitten käytös muuttuu ihan kypsymisen tuloksena ilman sitä jatkuvaa jankkaamistakin :-) Ei kannata jäädä liikaa kiinni sanktioihin ja kieltämiseen, mutta kannattaa lapsellekin sanoa että tuo on sellaista pikkulasten käytöstä, josta sinäkin pikkuhiljaa kasvat pois.

Tai sitten käytös muuttuu ihan kypsymisen tuloksena ilman sitä jatkuvaa jankkaamistakin :-)

Etukäteen ei voi tietää:Saattaisi se mennäkin, mutta mitä jos ei menisi ja sitten mulla olis itseäni isompi murrosikäinen ongelmakimppu. Sitten olisi myöhäistä yrittää toimia toisin.. En ota sitä riskiä.;)

Mutta siinä olet oikeassa, ettei kieltäminen ja sanktiot yksin toimi, tärkeämpää on, että tilalle on annettava jotain. Niitä oikeita keinoja ilmaista tunteitaan. Ja oikeita keinoja myös lohduttaa itseään pettymysten tullessa vastaan.

Silti sanktioitakaan ei voi unohtaa. Ei voida sanoa, että meidän poika saa huutaa ja räyhätä ja heitellä tavaroita, koska sillä on asperger ja se ei osaa muuta. Ei se silti saa. Sen on itse ymmärrettävä, että niin ei saa tehdä ja mun on opetettava sille, mitä sitten saa ja pitää tehdä.

Mutta voi nteille kertoa, että meidän poika ei lyö enää. Hän ei heittele tavaroitakaan enää, vaikka onkin vihainen. Enää hän murisee ja kävelee toiseen huoneeseen ovat paukkuen. Jos sitäkään. VÄlillä hän hilltsee itsensä tavalla, jota minäkin ihailen - isoissa pettymyksissä. Hän on nyt 11.

Meidän tämä 3,5v ei pysy jäähyllä itse. Välillä oon pitänyt sylissä. Ensin rimpuilee ja riuhtoo päätä ja raivoaa, lopulta rauhottuu yleensä. Tätä en vaan viitsi usein tehdä, kun se yksivuotiaskin tarvitsisi sitä syliä juuri silloin, kun yleensä häntä on lyöty.

tullut siihen tulokseen, että se vaan pahentaa tilannetta. Toisaalta lapsi kokee jäähylle laittamisen rankaisemisena, vaikka sitä käytetään lähinnä tilanteen rauhoittamiseen.



Kerrotko vielä noista sosiaalisista tarinoista, mitä tarkalleen ottaen tarkoitat niillä?

ap

ovat sitä, että oikeasti tapahtuneista tai kuvitteellisista vähän samantapaisista tilanteista rakennetaan tarina. Sitä voi kertoa ihan vain sanallisesti tai vaikka tikku-ukkosarjakuvaa piirtäen. Tai sopivaa kuvakirjaa selaillen.



Kuvataan tilanne, jossa lapsi suuttui ja mietitään miksi suuttui. Kuvataan hänen reaktionsa, mitä hän teki (löi, heitti tavaroita jne) tai sanoi - ja mitä hän tunsi (vihaa, pettymystä, harmia) ja miksi. Mietitään mitä sitten seurasi ja miksi.Miten muut siihen reagoivat ja miksi? (Rangaistus, kaikilla paha mieli, ei uskalletakaan lähteä retkelle kun ei tiedä mitä tuosta seuraa, kaverit alkaa karttaa, ei huvitakaan paistaa lättyjä eikä tehdä mitään kivaa - mitä nyt miloinkin)



SITTEN MIETITÄÄN, MITÄ OLISI VOINUT TAI PITÄNYT MENNÄ TOISIN.



Ennen kaikkea MITÄ LAPSI OLISI VOINUT TEHDÄ ja mitä siitä olisi voinut seurata? Olisiko ollut joku sellainen tapa, jolla kaikista olisi voinut tulla suhteellisen tyytyväisiä? iEtenkin vanhempien lasten kanssa mietitään myös, että mitä jos lapsi suuttuikin pelkästä väärinymmärryksestä tai jostain, mikä on ihan pakko juttu tai itse asiassa hyvä - eli tarkoittivatko muut tosiaan sitä, mistä hän suuttui?



Näiden tarinoiden tarkoitus on purkaa tilanteita ja käsitteellistää vihantunteita.

Siis meidän esikoinen 5v tulistuu tosi herkästi ja lyöö, jankkaa, kinuaa, raivoaa, ei tottele jne silloin kun syöö jotain sopimatonta. Jos ruokavalio on kunnossa on meillä aivan erilainen muksu. Helppo, rauhallinen jne. Eli meillä ruokavaliolla on tosi iso merkitys.



Esikoiselle käytösongelmia aiheuttavat jotkut lisäaineet, mausteet, mintun makuiset fluoritabletit, kalaöljykapselit, sitrushedelmät ja siitepölyaikana tuoreet kasvikset ja hedelmät jne. Samoin korvien kipu ym kiputilat, nälkä ja väsymys aiheuttavat myös herkästi vastaavia käytöshäiriöitä.



- Kolmen äiti

Ja ruualla on tosiaan merkitys, selvästi huomaa, että nälkäisenä lasta kiukuttaa tosi paljon, täytyy vielä tarkemmin ottaa syyniin, että mitä hän syö. Jännä tuo kalaöljykapseli, eikö se usein vaikuta päinvastoin?

Joo kyllä se usein auttaa tuo kalaöljykapseli pikemmin rauhoittamaan. Mutta jostain ihmesyystä kuukauden käytön jälkeen meillä asui raivoava muksu niin että mummokin jo kylässä käydessään tuumasi että kannattaisi tarkistaa ruokavalio taas vaihteeksi. Ja lapselle kun käyy kala ja tuossa kapselissa ei ole paljoa mitään ja sopii jopa loistavasti meidän keskimmäiselle joka taas on muuten mega-allerkikko vaikka mille.



Mutta meillä tosiaan monista ruuista tulee esikoiselle jo noin 2 tuntia syömisestä kurja olo jota sitten purkaa raivoamisella, kitinällä jne. Toisinaan taas tuntuu että ei osaa yhdistää niin selvästi mihinkään tiettyyn ruoka-aineeseen vaan ehkä on annettu useampia pieninä määrinä sopivia jotka sitten yhdessä eivät enää sovikkaan tai jotain. Varsinaista salapoliisin työtä mutta toisaalta elämä on tosi helppoa silloin kun ruokavalio on kunnossa.



- Kolmen äiti uudestaan

Ystäväni ja työkaverini, jolla on kolme lasta (4-12-vuotiaat), innostui hyväkarppauksesta pari vuotta sitten. Hän kertoi huomanneensa lapsistaankin, miten jo pari tuntia kouluruokailun jälkeen lapsi saattoi itkeä nälkäänsä ja olla todella kiukkuinen.



Hän alkoi tutkailla, mitä koulussa syötetään. Tulos: kaikki perustui huonoihin hiilihydraatteihin: perunaa, valkoisia jauhoja, valkoista makaronia. Vain hyvin vähän proteiineja, hyvänlaatuista rasvaa tai täysjyväviljaa.



Hän muutti ruokavalion kotona näihin perustuvaksi. Lapset saivat reppuun pähkinöitä yms. Ja kas: heidän perheessään kuulemma loppuivat niin vanhempien kuin lastenkin kiukuttelut ja rähinät. Erityisesti vanhin oli aiemmin tosi hankala ja impulsiivinen, nyt aivan tavallinen varhaisteini.



Olen monta kertaa miettinyt, olisiko näillä asioilla todella yhteys. Omat lapset ovat vielä niin pieniä että saavat hoidossa mitä saavat - siihen en voi vaikuttaa. Mutta kotona olen huomannut, ettei välipaloja olla kärttämässä enää lainkaan, kun itsekin lisäsin proteiinin saantia ruoassa ja vaihdoin viljat täysjyvään.



Lisäksi minulla ja miehellä paino on tippunut molemmilla muutaman kilon noin puolessa vuodessa.