Onko muita joiden on vaikea antaa lapsi anopin hoitoon? OV

Onneksi anoppini ei asu samassa kaupungissa vaan paljon kauempana, joten hoitoon ei tarvitse antaa. Multa oli itku tulla kun mummo oli ottamassa alle vuoden ikäistä poikaani miehen luvalla saunaan mukaan. Omien vanhempieni kohdalla tuo ei haittaisi yhtään, olisin vain iloinen.



Olen tajunnut syyn omaan käytökseeni anoppia kohtaan siitä etten yksinkertaisesti pidä hänestä. Hän on ihan erilainen kuin minä ja omaa täysin erilaiset kasvatusperiaatteet. Hän on minusta pelottava ja ilkeä enkä voi kuvitella, että lapsi tuntisi olonsa turvalliseksi hänen kanssaan.



Toinen syy on ettei hän koko raskausaikana onnitellut meitä tulevasta vauvasta vaan päinvastoin oli asiasta vihainen. Syntymän jälkeen kaikki muuttui kertaheitolla, mutta en ole voinut täysin antaa anteeksi sitä ettei hän välittänyt tietää vauvan voinnista tai minun voinnistani mitään koko raskauden aikana.



Jos anoppisi on kuitenkin mukava ihminen, joka tulee toimeen lasten kanssa ja osaa hoitaa heitä, voit alkaa pikkuhiljaa totutella itseäsi siihen, että myös toinen mummo hoitaa lasta. Käytte esim. kahdestaan saunassa ja mummo hoitaa silloin lastanne tai käyt pikaisen kauppareissun.

Onko väkivaltainen, alkoholisti, sairas tms? Onko mies kertonut kauhujuttuja lapsuudestaan?



Mitä pelkäät? Onko lapsi pahasti allerginen tai sairas?

niin ei varmaan anoppi hoida.

Ikää lähes 80v, huonokuntoinen ja asuu 250km päässä.

Muuten kyllä luotan tyyppinä, mutta nämä faktat vähän vaikeuttavat.

Onhan hän kasvattanut ihanan miehenkin ;-)

ja ihan helposti siihen tottui.

antanut anopin hoitaa kun on halunnut, rakastaa lapsenlapsiaan hirveästi, sen näkee. Pärjää kyllä hyvin vaikka kaikkien kolmen kanssa, onhan hänellä itselläänkin ollut kolme lasta :D. Alle 1v meillä ei ole kukaan yöhoidossa ollut, koska olen imettänyt yli 1v. Mutta päivällä on hoidossa ollut pienempänäkin, ja isommat käyvät yökylässä, se on sekä lapsille, että mummulle ihanaa aikaa, eikä minua haittaa, ihanahan se on, jos on läheiset välit isovanhempiin. Meillä on kummankin vanhempiin läheiset välit.

Meillä varmaan helpottaa sekin, että anoppi on muutenkin oikein mukava ihminen, ei tuputa omia periaatteitaan, ja kysyy sopiiko meille tehdä niin tai näin. Kunnioittaa meidän kasvatusperiaatteita, ja on samoilla linjoilla muutenkin, kuten omatkin vanhempani.

Toisaalta, minulle juuri isäni äiti on ollut yksi elämäni tärkeimpiä ihmisiä aina, joten ehkä on luontevaa ajatella, että kumpikin mummu voi olla yhtä tärkeä, tai se isän äiti tärkeämpi, kuten minulla oli. Meidän lapsille kumpikin mummu on yhtä rakas, ja se on mielestäni rikkaus! En haluaisi omien ajatusteni/kuvitelmieni pohjalta luoda lasten ja mummun välejä viileämminksi.

anoppi on täysin erilaine kasvattaja kuin minä ja lisäksi hänen nuorimmaisensa on 7luokkalainen riiviö joka opettaa meidän lapsille joka kerta jotain rumaa ja kiellettyä. Lisäksi anopilla on mielenterveys onglemia joten en kyllä kovin herkästi jätä lapsia hänelle. Eniten ärsyttää kun hoidon jälkeen saa selittää lapsille että miksi anoppi teki jotain kummallista (kuten oli epäreilu yhtä lasta kohtaan, tai miksi hänen poikansa saa käydä netissä rumilla sivuilla)

On niin vaikea tapaus, loukkasi aina minua tarkoituksella, joten ei tarvitse tavata sitten lapsenlapsiakaan, kun ei minuakaan voinut kunnolla kohdela. En myöskään luottaisi sille ihmiselle lapsiani, koska tulemme niin eri maailmoista ja arvomme ovat erilaiset.

Anoppisi on lapsesi isoäiti siinä kuin oma äitisikin. Miehesi varmasti tuntee äitinsä, ja sinun äitisi taas on miehellesi "vieras". Silti miehesi luottaa sinun harkintakykyysi ja jos sinä luotat lapsenne äitisi hoiviin, niin mieskin luottaa.

Mutta vaikka mies luottaisi äitinsä hoitoon lapsen, sinä et luota miehesi arvostelukykyyn.

Luotatko mieheesi?





Minun on hankala jättää lasta anopille, koska anoppi on alkoholisti eikä koskaan voi etukäteen tietää lasta viedessään että onko anoppi ottanut vai ei. Oma äitini taas on väkivaltainen ja käyttää paljon henkistä väkivaltaa, joten hänen hoitoonsa emme lasta halua kumpikaan luovuttaa.

anopille kuin omalle äidille. Näin minullakin oli, vaikka anopissa ei mitään vikaa olekaan (paitsi että on kovin erilainen kuin oma äitini :-)



Mutta kyllä siihen tottui. Hyväksykää se, että on vaikeampaa, mutta älkää silti laittako anoppia eriarvoiseen asemaan omaan äitiinne verrattuna.

Anoppi on kultainen ihminen, ja noudattaa ohjeita (kun ei ole karkkipäivä, niin ei anneta sitä karkkia, mikä monen muun sukulaisen on vaikea ymmärtää) ja kysyy sopivatko asiat sen sijaan että tekisi omin päin.



AP:lle ehdottaisin, että jos anopissasi ei ole mitään kunnon "vikaa" kuten mielenterveysongelmat, alkoholismia, huumeriippuvuutta tms.. niin harjoittelisit antamaan lapsen myös anopin hoiviin, vaikka ihan vain sen verran että anoppi tulee teille ja kävelet miehesi kanssa korttelin ympäri. Se parantaa välejä huomattavasti kun anoppi saa suuren luottamuksen osoituksen, ja teidän elämäännekin helpottaa kun on hoitopaikkavaihtoehtoja. Onhan anoppisi miehestäsikin ihan kunnon ihmisen saanut kasvatettua!

lapset vietiin yleensä anopin hoitoon päivällä, omalle äidille sitten, jos oli menoja iltaisin. Syynä oli, että anoppi oli päivällä kotona, mutta aamuin ja illoin töissä, maatalouslomittaja kun oli. Valitettavasti anoppi kuoli muutama vuosi sitten, joten meni lapsilta mummon lisäksi hyvä hoitaja. :(

että on ihmisiä joille voit jättää lapsen hoitoon! Muutaman vuoden päästä huomaat varmaan heidän arvonsa.



Meidän mummumme eivät halua hoitaa lapsia ollenkaan, eivät KOSKAAN ole halunneet. Kylässä kyllä voidaan käydä, mutta hetkeksikään ei voi jättää hoitoon. Voi kun joskus saisikin edes yhdeksi illaksi ilmaisen hoitajan lapsille, siis sellaisen joka HALUAA hoitaa lapsia! Maksullisia tietenkin käytämme, mutta välillä on välttämättömämpiäkin menoja kuin lapsenvahtien palkat, jotka eivät ole mikään pieni menoerä.

(äitini kuoli ennen kuin aloin odottaa esikoista), eikä kyllä ole ikinä tehnyt pahaa jättää lapsia anopin hoitoon- päinvastoin. Meillä kyllä anoppi itse teki asian hyvinkin helpoksi, kertoili omasta vaikeasta anoppisuhteestaan ja sanoi päättäneensä että hän ei ikinä tee lastenlasten kanssa mitään, mikä ei ole vanhempien mielestä hyväksyttävää.



Mulla on isä, joka myös mielellään ottaa meidän lapsia hoitoon ja isällä naisystävä, joka myös mielellään tarjoaa apuaan. Isän naisystävä se vasta vieras ihminen onkin, alkoivat seurustella hiukan ennen meidän esikoisen syntymää. Silti ei ole ikinä mietityttänyt jättää lapsia heidän hoitoonsa.



Niin että mikä siinä anopissa niin pahasti mättää, ap? Pelkkä "vieraus" ei ehkä ole ihan pätevä peruste?