Tuomitsetko minut, kun en mene alkoholistiveljeni hautajaisiin?

Olen itse alkoholisti-isän tytär. Mietin vaan sitä, että alkaako sinua kaduttaa joskus jälkikäteen että jätit menemättä. Hautajaiset on kuitenkin sellainen "riitti" mikä saattaa auttaa asian käsittelyssä.

Itsesi kannalta kannattaa miettiä vielä kolmasti. Minä menin aikoinaan iisäni hautajaisiin vain äitini takia. Jälkikäteen ajateltuna se oli hyvä tilaisuus antaa mennen olla. Unohtaa en voi koskaan mutta ehkä joku päivä vielä annan anteeksi, aika näyttää.



Mutta jos et pysty niin et pysty. Ei se meneminen pakollista ole.

mielestäsi olet antanut anteeksi veljellesi kaikki hänen toilailunsa.



Eli kyllä minä vähän vinoon ainakin katsoisin, jos et mene.



En minäkään kauheasti surrut 96v isoäitiäni, mutta joskus elämässä on tehtävä asioita mitkä eivät ole kivoja, vaikka olisi paljon mukavampaakin tehtävää.

Mutta minusta sun kannattaa mennä.



Veli on nyt kokonaan pois. Vaikka tunteet on nyt poissa niin ehkä käsittelet niitä helpommalla myöhemmin jos menet?



Itsellä vastaavaa omassa suvussa. Se on sääli että ihminen putoaa noin alas, muistele vaikka lapsuuden hyviä asioita?

Itse menisin hautajaisiin vaikkei mitään tuntisi. Ympyrä sulkeutuu.

ehkä hautajaiset ovat lopullinen, konkreettinen veljesi elämälle. Vaikea selittää.

Entäpä, jos muuttaisit asennettasi. Muistele vaihteeksi niitä hyviä hetkiä, joita olet veljesi kanssa kokenut lapsuudessasi. Voit vaikka listata niitä, etsiä kuvia lapsuudesta, ja muistella näitä hetkiä sukulaistesi kanssa. Niitä iloisia muistoja on aivan varmasti, vaikka päällimmäisenä mielessä olisikin veljen alkoholismi, ja siitä seuranneet vaikeudet. Positiiviset asiat ovat kuitenkin monille sukulaisillesi (erityisesti vanhemmillesi ja mahdollisille veljen lapsille) erityisen tärkeitä, ja ne auttavat jaksamaan tämän ajan yli.

katuisin loppuikäni, etten mennyt.



En ole uskovainen.

mutta olet tuntenut hänet koko elämäsi. Sinulla on muutakin menneisyyttä hänen kanssaan kuin tuo muutaman vuoden tuhoava käytös, olitte lapsia yhdessä. Olet surutyösi tehnyt, hautajaiset voisi olla sinetti sille.

vaikka edesmennyt veljesi teki mainitsemiasi asioita, hän kuitenkin oli veljesi! Ajattele niitä hyviä aikoja ennenkuin veljesi alkoholisoitui, ja mieti jospa kadut myöhemmin sitä ettet mennyt hautajaisiin.

En itse ole väkivaltaisin alkoholisti-isän kanssa missään tekemisissä. Itkee ja rukoilee, että saisi nähdä lapsenlapsensa, mutta ei tule näkemään. Ikinä.

itse en mennyt äitini hautajaisiin. Mitäpä oksensi koulureppuni päälle, joi mieluummin joululahjarahat, jätti meidät hoitoon alkkiskaverilleen... Onneksi kuoli pois kiusaamasta ja häiritsemästä. Minulta ei alkikset saa mitään sympatioita

että alkksisäni kuolisi pois häiritsemästä. Ja kun kuoli olin helpottunut. Menin hautajaisiin ja itkin. Elämä hänen kuoleman jälkeen on ollut rauhallista ja helppoa.

Mutta kun aika kultaa muistot niin joskus löydän itseni ajattelemasta että olinko hänelle liian raaka eläessään ja tulee ikävä... Jos olisin jättänyt menemättä hautajaisiin, saattaisin sitä katua nykyään..



Silti minultakaan alkkikset ei saa yhtään sympatiaa, enkä yhtään ihmettele vaikka et hautajaisiin menisi.

mitä ihmettä, ihmisiä pitää muistaa ja rakastaa silloin kun he elävät. Ei kukaan tiedä menetkö heidän hautajaisiinsa vai et. Jos olet lopullisen luopumisen tehnyt veljen jo eläessä, mitä hänen hautajaisiinsa meneminen enää muuttaisi? Minä en ymmärrä näitä "niin vaan kuuluu tehdä"-tyyppejä. Miten niin kuuluu? Missä niin on sanottu? Jossain yleisessä elämän ohjekirjassa vai? Enpä usko. Teet niinkuin itsestäsi parhaalta tuntuu, menet tai jätät menemättä. Se ei tee sinusta yhtään sen parempaa tai huonompaa ihmistä.

joka oli hyvin raskasta, koska suruun sekoittui myös paljon vihaa.



En siis aio mennä hautajaisiin, mutta ymmärrän että olette eri mieltä, koska harva teistä on varmaankaan joutunut elämään mielenterveysongelmaisen alkoholistin lähellä.



-ap-

Harva meistä on täydellinen.

Mutta itsellesi se voisi olla tärkeää. Ehkä se helpottaisi sinua, ehkä sinulle tulisi tunteita, joiden kautta saisit käsitellä kipeitä asioita.

Mutta itsellesi se voisi olla tärkeää. Ehkä se helpottaisi sinua, ehkä sinulle tulisi tunteita, joiden kautta saisit käsitellä kipeitä asioita.

Veljeni kuoli minulta tosiaan jo monta vuotta sitten ja tein silloin surutyön, joka oli hyvin raskasta, koska suruun sekoittui myös paljon vihaa.

En siis aio mennä hautajaisiin, mutta ymmärrän että olette eri mieltä, koska harva teistä on varmaankaan joutunut elämään mielenterveysongelmaisen alkoholistin lähellä.

-ap-

Mulle on tuttua elämä mielenterveysongelmaisen alkoholistin lähellä, niitä mahtuu meidän sukuun monessa polvessa, myös omaan perheeseeni. Kun tällainen elämässään ongelmainen lähipiiriään satuttanut ihminen on kuollut, niin kyllä sinne hautajaisiin on aina kaikki lähiomaiset tulleet.

Itse olin ekoissa hautajaisissa aikuisiällä, jännitin tilaisuutta kun se oli mulle uutta. Mun alkoholiongelmainen isoisä haudattiin. Mietin etukäteen, että mikäs juttu tämä hautajaiset on, onko sillä mitään merkitystä, kuollut mikä kuollut.. Jälkikäteen totesin, että osallistuminen ja sen näkeminen kun isoisän arkku laskettiin maahan oli hyvä asia. Arkun ja sen maahanpanon näkeminen konkretisoi sen, että häntä ei todellakaan enää ole. En ole mikään uskovainen ihminen, mutta kyllä hautajaisille on paikkansa siirtymäriittien joukossa.

Mieti tarkasti, ettei sinua vaan jää kaivelemaan se, ettet mennyt sinne. Koeta muistaa veljestäsi myös hyviä asioita, hän on jo kuollut, eikä voi mitään muuttaa. Sinä voit.

Alkoholisti-isän tytär, joka ei tuomitse ratkaisuasi

Ainakaan veljesi ei sinua siellä kaipaa.